Onko täällä joku muu ns. luokkapudokas?

Vierailija kirjoitti:

Taidat nyt puhua omiasi, ap. Suomessa ei koskaan ole ollut akateemikkoa, jonka puolisokin olisi ollut akateemikko.

 

Jos esim. molemmat isoisät olivat akateemikkoja,  voi sanoa, että isovanhemmat. Ei tarvitse kaikkien neljän olla. Ei ap.

Minusta luokkapudokkuus on aika yleistä. Jos olet suvusta ja perheestä, jotka ovat yltäneet meritokratian (tai varallisuuden puolesta) huipulle, voit rennosti valita minkä tahansa suunnan elämääsi. Tosi moni alkaa esim. taiteilijaksi, koska voi. Myös urheilu-ura on yleinen. Koska elämä kannattelee, voit tehdä haluamasi valintoja.

Vanhempani olivat korkeakoulutettuja huippuosaajia. Itselläni jäi koulut kesken - koska naiset ja viina. Loppujen lopuksi kaikki menikin kohdallani hyvin on (huippukoulutettu   vaimo ja lapsetkin jo aikuisia - ja korkeakoulutettuja huippuosaajia. Olen siis "tipahtanut ketjusta" mutta toisaalta ei se haittaa kun älysin kuitenkin nuorena aloittaa sijoittamisen. T. Syrjäytynyt upporikas 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni on pudokas. Hän ei saanut opintojaan loppuun ja tekee myyntityötä, koulutukseltaan ylioppilas. Pärjää jotenkuten, koska asuu ilmaiseksi tyttöystävänsä kanssa vanhempieni omistamassa asunnossa. Aina kiinnosti pintaliito ja "helpon ja nopean" rahan tekeminen enemmän kuin pitkäjänteinen opiskelu ja urakehitys. 

 

Tuo on yleinen näkemys että henkilö ei tehnyt tarpeeksi, mutta kun asioita tarkastellaan järkevästi, niin miksi yksilö ei muka tekisi parhaansa mukaan asioita?

Sehän on omaksi hyväksi. Tuo ajattelusi tulee kristillisestä paatoksesta, jossa epäillään henkilön laiskuutta ja moraalittomuutta ensisijaiseksi syyksi hänen omaan tilaansa. Koska olisihan se epäkohteliasta epäillä luojaa, joka on tehnyt hänestä tietynlaisen tietynlaisilla ominaisuuksilla ja antanut hänen kasvaa tietynlaisessa ympäristössä.

 

Tosiasiassa jokainen

Toisilla on myös enemmän vastoinkäymisiä elämässä kun taas toisten kohdalle sattuu paljon hyvää tuuria.

Jos olet mies naisia suosivassa yhteiskunnassa, on miehen paljon vaikeampi menestyä kuin jos yhteiskunta olisi miehiä suosiva. Naisvaltainen julkinen sektori on Suomen suurimpia työnantajia, mutta kokonaisuutena arvostellen naisten suosiminen ei ole auttanut Suomea menestymään, talouskasvua ei ole ollut n. 20 vuoteen kun julkinen sektori on palkkajohtaja, saa suuremmat palkankorotukset aina kuin yksityinen sektori, mutta vain yksityisen sektorin vientituloilla ja veroilla Suomi tulee toimeen. Kun taakka on liian suuri, ei ole kykyä hankkia riittäviä tuloja tämän mammuttimaisen julkisen sektorin ylläpitämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta luokkapudokkuus on aika yleistä. Jos olet suvusta ja perheestä, jotka ovat yltäneet meritokratian (tai varallisuuden puolesta) huipulle, voit rennosti valita minkä tahansa suunnan elämääsi. Tosi moni alkaa esim. taiteilijaksi, koska voi. Myös urheilu-ura on yleinen. Koska elämä kannattelee, voit tehdä haluamasi valintoja.

Osittain näinkin. Nuoruudessani nimenomaan duunariperheiden lapsilla oli kova tahto mennä yliopistoon. Akateemisissa perheissä oli jopa enemmän taivaanrannan maalareita, joista ei sitten tullut mitään erityistä. Ei ollut "tarvetta näyttää". 

Vierailija kirjoitti:

Taidat nyt puhua omiasi, ap. Suomessa ei koskaan ole ollut akateemikkoa, jonka puolisokin olisi ollut akateemikko.

Missä sanoin, että isovanhempani pariskuntana olisivat olleet akateemikkoja? Opettele lukemaan, jos kateellisuudessa pystyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni on pudokas. Hän ei saanut opintojaan loppuun ja tekee myyntityötä, koulutukseltaan ylioppilas. Pärjää jotenkuten, koska asuu ilmaiseksi tyttöystävänsä kanssa vanhempieni omistamassa asunnossa. Aina kiinnosti pintaliito ja "helpon ja nopean" rahan tekeminen enemmän kuin pitkäjänteinen opiskelu ja urakehitys. 

 

Tuo on yleinen näkemys että henkilö ei tehnyt tarpeeksi, mutta kun asioita tarkastellaan järkevästi, niin miksi yksilö ei muka tekisi parhaansa mukaan asioita?

Sehän on omaksi hyväksi. Tuo ajattelusi tulee kristillisestä paatoksesta, jossa epäillään henkilön laiskuutta ja moraalittomuutta ensisijaiseksi syyksi hänen omaan tilaansa. Koska olisihan se epäkohteliasta epäillä luojaa, joka on tehnyt hänestä tietynlaisen tietynlaisilla ominaisuuksilla ja antanut hänen kasvaa tietynlaisessa ympäristössä.

 

Tosiasiassa jokainen

Teit melkoisen aasinsillan. Mikä kommentissa niin triggeröi? Osuiko liian lähelle?

Veljeni ei ole uhri, oppimisvaikeuksinen tai "eritasoinen" meihin sisaruksiin verrattuna. Hän on aikuinen ihminen, joka nyt kantaa vastuunsa omista päätöksistään.

Vierailija kirjoitti:

Toisilla on myös enemmän vastoinkäymisiä elämässä kun taas toisten kohdalle sattuu paljon hyvää tuuria.

Jos olet mies naisia suosivassa yhteiskunnassa, on miehen paljon vaikeampi menestyä kuin jos yhteiskunta olisi miehiä suosiva. Naisvaltainen julkinen sektori on Suomen suurimpia työnantajia, mutta kokonaisuutena arvostellen naisten suosiminen ei ole auttanut Suomea menestymään, talouskasvua ei ole ollut n. 20 vuoteen kun julkinen sektori on palkkajohtaja, saa suuremmat palkankorotukset aina kuin yksityinen sektori, mutta vain yksityisen sektorin vientituloilla ja veroilla Suomi tulee toimeen. Kun taakka on liian suuri, ei ole kykyä hankkia riittäviä tuloja tämän mammuttimaisen julkisen sektorin ylläpitämiseksi.

Voidaan vaikutuksista puhua vasta noin sadan vuoden päästä. Hyvinvointiyhteisuntaa kannattaisi jatkaa edelleen, koska vaikutuset näkee myöhemmin.

Sama yrityksissä. Kun yritys perustetaan, niin ei kannata odottaa sataan vuoteen mitään ihmeitä. Japanissa on tuhansia vuosia vanhoja yrityksiä ja vasta satojen vuosien jälkeen alkaa asiat rullaamaan.

Ihmiset on ahneita ja toivovat pikavoittoja. Ideana ei ole nyt tämä sinun elämäsi ja sinun onnesi vaan jälkipolven elämä. 

Tämä on yrityselämässäkin se juttu. Tai piitäisi olla se juttu. 

Tarkastellaan vaikka Nintendoa, niin sillä on aika lyhyt historia yrityksenä. Jokainen voi tarkastella sitä omalla ajallaan. 

Ei nyt pidä lähteä 20 vuoden perusteella tuomitsemaan mikä toimii ja mikä ei toimi. Se nyt on nähty ettei kapitalismi sellaisenaan toimi. Sitä on kokeiltu tosi pitkään. Olisi aika kokeilla pitkäjänteisesti ja luovuttamatta epäitsekkäästi muita kokeiluja. 

En lähtisi tuomitsemaan naisia missään mielessä tai edes tuomaan sellaista keskustelua tähän tai tuomitsemaan julkisia työpaikkoja, jossa vielä maksetaan ylityölisiä ja työpäivät on inhimisllisen  kokoisia.

Ihmisiä myös kohdellaan ihmisinä.

Kaikessa ei kannata tavoitella taloudellista voittoa. Esimerkkinä vaikka äskettäinen vanhustehoitovirhe ja lähitulevaisuuden vanhusten hoidossa tapahtuneet törkeät rikkeet ihmisyyttä kohtaan. 

Sijoittaminenkin on sellaista että ne voitot ei ole nyt sulle tai sun lapsille. Vaan pidemmälle ajalle. 

Ihmset on itsekkäitä ja malttamattomia. En nyt syytä että sinun ajattelusi olisi sellaista. 

Tuli vain mieleen!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Vanhemmat todella korkeasti koulutettuja, hienon uran tehneitä ja rikkaita. Itse hakkasin päätäni seinään yliopistossa vuosia kunnes luovutin, suoritin ammattikoulun senkin vaikeuksin ja pääsin edes jonkinlaiseen työhön. Myöhemmin diagnosoitiin erinäisiä oppimishäiriöitä. 

 

Tähän päälle vielä olen parisuhteessa totaalisen persaukisen elämäntapatyöttömän kanssa. Rikkaat vanhempani kuitenkin sysäävät minulle rahaa joten ylläpidän keskiluokkaista elintasoa, myös miehelle kun en oikein muuta voi. 

helppo elämä prinsessalla.

Aristokraattisuus on yksi juttu.

Mutta luokkapudokkuus on vähän sellainen että kuinka monta sataa vuotta tai sukupolvea on oltu esimerkiksi tietyssä luokassa määritelmänä kunnes putoaminen tapahtuu?

Siis tulee konkurssi eräällä tavalla. Onko silloin ollut edes vakaata yritystä vuosikymmeniä tai satoja vuosia yrittämistä takana, että voidaan puhua oikeasta yrityksestä?

Yrityshän on brändi jonka kymmenet tuhannet ihmiset tietää ja valitsee. Se merkitsee vakautta ja jos konkurssi iskee, niin sehän on romahdus ja putoaminen.

Nyt kun puhutaan sellaisesta että äiti ja isä on akateemisia, mutta mennään taaksepäin historiassa, niin olivatkin torppareita. Niin voiko puhua luokkaputoamisesta sittenkään?

Toinen juttu on että mikä mieli ja ideologia on luokkaputoamiskeskusteluiden takana?

Vähän menee samaan pötköön kuin savolaisten, karjalaisten ja länsisuomalaisten eroista keskustelu ja heidän vertailusta muihin ihmisiin. Kuulostaa äärioikestolaiselta hapatukselta. Keinotekoista ihmisten järjestelyä eri asteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Taidat nyt puhua omiasi, ap. Suomessa ei koskaan ole ollut akateemikkoa, jonka puolisokin olisi ollut akateemikko.

Vai älyttömyyskö on ajanut amikseen. Minkäs tuolle mahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta luokkapudokkuus on aika yleistä. Jos olet suvusta ja perheestä, jotka ovat yltäneet meritokratian (tai varallisuuden puolesta) huipulle, voit rennosti valita minkä tahansa suunnan elämääsi. Tosi moni alkaa esim. taiteilijaksi, koska voi. Myös urheilu-ura on yleinen. Koska elämä kannattelee, voit tehdä haluamasi valintoja.

 

Osittain näinkin. Nuoruudessani nimenomaan duunariperheiden lapsilla oli kova tahto mennä yliopistoon. Akateemisissa perheissä oli jopa enemmän taivaanrannan maalareita, joista ei sitten tullut mitään erityistä. Ei ollut "tarvetta näyttää". 

Tiedän yhden tämmöisen. Nuohooja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta luokkapudokkuus on aika yleistä. Jos olet suvusta ja perheestä, jotka ovat yltäneet meritokratian (tai varallisuuden puolesta) huipulle, voit rennosti valita minkä tahansa suunnan elämääsi. Tosi moni alkaa esim. taiteilijaksi, koska voi. Myös urheilu-ura on yleinen. Koska elämä kannattelee, voit tehdä haluamasi valintoja.

 

Osittain näinkin. Nuoruudessani nimenomaan duunariperheiden lapsilla oli kova tahto mennä yliopistoon. Akateemisissa perheissä oli jopa enemmän taivaanrannan maalareita, joista ei sitten tullut mitään erityistä. Ei ollut "tarvetta näyttää". 

Varmasti silloin jo tiedettiin korkeastikoulutettujen inflaatiosta ja ettei koulutus takaa töitä tässä maailmassa.

Ei tarvita kuin yksi idiootti pilaaman koko homma. Jos kaikki olisi fiksuja niin sukujen varallisuus lisääntyisi. Totuus on kuitenkin se, että tyypillisesti hommat kustaan kolmannen sukupolven kohdalla.

Vastaus on siis se, että asia on hyvin yleinen.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni on pudokas. Hän ei saanut opintojaan loppuun ja tekee myyntityötä, koulutukseltaan ylioppilas. Pärjää jotenkuten, koska asuu ilmaiseksi tyttöystävänsä kanssa vanhempieni omistamassa asunnossa. Aina kiinnosti pintaliito ja "helpon ja nopean" rahan tekeminen enemmän kuin pitkäjänteinen opiskelu ja urakehitys. 

 

Se lähinnä koski sinun asennetta tuohon aiheeseen, että mikä sinua triggeröi veljessäsi. 

Minä uskon aina optimistisesti että eliö tekee aina parhaansa, koska muuta se ei voi kuin tehdä parhaansa. 

Elimistö kokonaisuutena pyrkii optimaaliseen toimintaan ja ihminen sitä kautta tekee sen itsestään. 

Että vertailemassa toisiinsa yksilöitä ei voida tavallaan araamatullisessakaan merkityksessä tuomita toisia tai antaa heistä väärää todistusta.

Voimme vain itsekin pyrkiä parempaan ja tehdä parhaamme kuten teemmekin. 

Suomessa on paljon olettamuksia muiden laiskuudesta ja epäilystä ettei henkilö nyt anna kaikkeaan.  Se on syvällä kultuurissa ja sillä myös syyllistetään muita. Liittyy suuresti myös tukikeskusteluun ja köyhille suunnattuihin leikkauksiin, vaikka todistettavasti on nyt niin ettei töitä ole kaikille. Ihan idänkaupankin sulkeuduttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla on myös enemmän vastoinkäymisiä elämässä kun taas toisten kohdalle sattuu paljon hyvää tuuria.

Jos olet mies naisia suosivassa yhteiskunnassa, on miehen paljon vaikeampi menestyä kuin jos yhteiskunta olisi miehiä suosiva. Naisvaltainen julkinen sektori on Suomen suurimpia työnantajia, mutta kokonaisuutena arvostellen naisten suosiminen ei ole auttanut Suomea menestymään, talouskasvua ei ole ollut n. 20 vuoteen kun julkinen sektori on palkkajohtaja, saa suuremmat palkankorotukset aina kuin yksityinen sektori, mutta vain yksityisen sektorin vientituloilla ja veroilla Suomi tulee toimeen. Kun taakka on liian suuri, ei ole kykyä hankkia riittäviä tuloja tämän mammuttimaisen julkisen sektorin ylläpitämiseksi.

 

 

Voidaan vaikutuksista puhua vasta noin sadan vuoden päästä. Hyvinvointiyhteisuntaa kannattaisi jatkaa edelleen, koska vaikutuset näkee myöhe

Kukas nämä vaihtoehtoiset kokeilut päättää? Tässä vaiheessajo ihan selvää etteivät tavalliset ihmiset. Puhutaan lumedemokratiasta.

Sinänsä samaa mieltä että kompromissit ovat tarpeen mutta nyt tämä päällä oleva "kokeilu" vaikuttaa sisäisesti ristiriitaiselta, falskilta, jopa julmalta. Ja vieläpä sellaiselta jota voi olla vaikea alhaalta purkaa koska sitä johdetaan hyvin korkealta, ultrarikkaiden eliitistä jotka eivät aiokaan elää samoilla säännöillä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Vanhemmat todella korkeasti koulutettuja, hienon uran tehneitä ja rikkaita. Itse hakkasin päätäni seinään yliopistossa vuosia kunnes luovutin, suoritin ammattikoulun senkin vaikeuksin ja pääsin edes jonkinlaiseen työhön. Myöhemmin diagnosoitiin erinäisiä oppimishäiriöitä. 

 

Tähän päälle vielä olen parisuhteessa totaalisen persaukisen elämäntapatyöttömän kanssa. Rikkaat vanhempani kuitenkin sysäävät minulle rahaa joten ylläpidän keskiluokkaista elintasoa, myös miehelle kun en oikein muuta voi. 

helppo elämä prinsessalla.

Ei oikein voi tietää ja ei voi tietää asettumatta toiseen, että miten yksilö kokee asiat. 

Rambo voisi kyllä vastata jokaiselle länsimaissa asuneille että prinsessan elämää ja helppoa lällykkää elämää, kun on vesivessa ja paperia toisin kuin Afrikassa koskaan on. 

Rambon mielestä Afrikan mantereelta tulee jausaa porukkaa. Kyllä sieläkin on varmasti niitä, joita on ahdistanut moskiitot pusikoissa ja ulkohuusseissa ja niistä on jäänyt jäätäviä paukamia peppuun ja reisiin kakalla käydessä. 

Ja se haju on myös oma juttunsa. Ramboa ei haittaa, mutta meissä on aina seassa niitä pieniä Fileas Foggeja, jotka haluaa länsimaiset ja mukavat puitteet ympärillemme. 

Onko sekin siten luterilaista paatosta että pitää olla tosi kurjaa ja ikävää, että saa kirkkaimman kruunun?

Kakkaamisenkin tasolla tätä suomalaisittain...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Vanhemmat todella korkeasti koulutettuja, hienon uran tehneitä ja rikkaita. Itse hakkasin päätäni seinään yliopistossa vuosia kunnes luovutin, suoritin ammattikoulun senkin vaikeuksin ja pääsin edes jonkinlaiseen työhön. Myöhemmin diagnosoitiin erinäisiä oppimishäiriöitä. 

 

Tähän päälle vielä olen parisuhteessa totaalisen persaukisen elämäntapatyöttömän kanssa. Rikkaat vanhempani kuitenkin sysäävät minulle rahaa joten ylläpidän keskiluokkaista elintasoa, myös miehelle kun en oikein muuta voi. 

helppo elämä prinsessalla.

Joo tiedän että olen vähän liian helpolla päässyt ja tunnen siitä välillä huonoa omaatuntoa. Toisaalta elämäni on ollut myös tosi vaikeaa em. oppimishäiriöiden vuoksi. On varmasti vanhempien ansiota että olen kuitenkin veroja maksava työssäkäyvä kansalainen enkä katuojassa. Ja itsekin ajattelen että jos johonkin haluan rahani sijoittaa niin siihen että lapsillani olisi mahdollisimman mukava elämä. 

Koko aloitus on rasistinen ja rotuoppia kannattavan henkilön tekemä aloitus, jossa halveksutaan mt-ongelmaisia ja annetaan sen kautta myös ymmärtää tietynlainen yhteiskunnallinen porrasjärjestelmä paremmuudesta muihin nähden.  Yrittäkääpä nyt ilmoittaa tätä aloiusta pois. Tämä on täysin asiaton jo provonakin.