Onko täydellinen käytöstavattomuus todella näin yleistä?
Täällä moni oikein kehuskelee sillä, että heillä ei ole mitään tapoja. He ovat vain ihailtavan rehellisiä, kun eivät kommentoi toisten uutta taloa/rakennustyömaata/lasta, koska heistä talo on tylsä tai vääränlainen tai tavanomainen tai jotain muuta. Ja kaverin vauvasta ei tietenkään voi sanoa mitään positiivista, koska lapsi on ruma. Tietenkään ei kannata olla iloinen kaverin puolesta, jos tämä saa uuden työpaikan, koska melkein kaikillahan nyt töitä on. Ja mitä sitten, jos kaverin lapsi kirjoittaa ylioppilaaksi/valmistuu ammattiin, kaikkihan nyt niin tekevät. Häissä ainakaan kannata onnitella, kun puolet avioliitoista päättyy eroon ja rahaa vain kärkkyvät häät järjestämällä.
Oletteko kaikki provoja vai eikö ihmisillä todellakaan ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja tai sosiaalisia taitoja? Tuollainen käytös on vain ja ainoastaan sivistymätöntä ja tökeröä ja puolusteltavissa vain, jos olette autisteja. Se, että on ' rehellinen' ei ole mikään kehuttava seikka, jos se tarkoittaa vain sitä, että ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Sillä ei ole mitään väliä, onko teistä se kaverin talo kiva tai vauva söpö, tai kiinnostaako teitä pätkääkään tai onko se anopilta saatu vaasi kuinka kamala tahansa. Käytöstapoihin kuuluu, että jokaista mielijohdettaan ei tehdä tiettäväksi, vaan kaverien taloja ja vauvoja kehutaan ja saatuja lahjoja ihastellaan. Aina! Opetatteko te lapsillennekin, että aina saa sanoa, mitä sylki suuhun tuo ja ainakaan ei tarvitse ikinä olla kohtelias? Ja sitten ihmetellään, miksi firmat joutuvat palkkaamaan nuorille keskiportaan lupauksilleen käytöskouluttajia ennen kuin heidät voi päästää minkäänlaisiin kontakteihin asiakkaiden kanssa.
Kommentit (37)
Olen minäkin ollut tilanteissa, joissa jokin kommentti on pitänyt keksimällä keksiä, mutta yleensä kuitenkin ne tulevat luonnostaan - voin ihan aidosti kehua esimerkiksi sellaisia sisustusratkaisuja, jotka eivät ole lainkaan minun tyylisiäni.
Onko tässä siis ainakin neljä kategoriaa: ne, jotka yrmyävät tahallaan, ne jotka eivät keksi mitään myönteistä sanottavaa, ne, jotka väkisin vääntävät jotain kivaa, ja ne, jotka oikeastikin näkevät asioissa kauniita puolia?
ja tyyliin sopivia, vaikka sinänsä olisivat näitä " ei ikinä meille" -tyyppisiä. Samalla tavalla voi nähdä hyvät puolet sellaisessa asumismuodossa, johon itse ei välttämättä haluaisi, harrastuksessa, jota itse ei halua harrastaa jne.
Ehkä kyse näillä totuudentorvilla onkin siitä, että he aina miettivät, haluaisivatko itse tällaisen ja jos eivät, pitävät koko juttua huonona. Itse esimerkiksi kyllästyn hetkessä rannalla makailuun, palan, enkä muutenkaan nauti rantalomailusta. Silti ymmärrän vallan mainiosti, että kaveri voi olla innoissaan Thaimaan rantalomastaan ja on helppo olla iloinen hänen puolestaan, vaikka itseä juuri sellainen loma ei nappaisikaan. Monesta taas varmasti olisi todella inhottavaa mennä lomalle kylmään hiihtämään, mutta minusta se on kivaa ja kyllä minun rantalomista nauttivat kaverini osaavat olla iloisia puolestani, kun olen lähdössä Lappiin tai Alpeille, vaikka eivät varmasti niin haluaisi lomaansa viettääkään. Empatiastakin siis osittain kyse.
Vierailija:
Olen minäkin ollut tilanteissa, joissa jokin kommentti on pitänyt keksimällä keksiä, mutta yleensä kuitenkin ne tulevat luonnostaan - voin ihan aidosti kehua esimerkiksi sellaisia sisustusratkaisuja, jotka eivät ole lainkaan minun tyylisiäni.Onko tässä siis ainakin neljä kategoriaa: ne, jotka yrmyävät tahallaan, ne jotka eivät keksi mitään myönteistä sanottavaa, ne, jotka väkisin vääntävät jotain kivaa, ja ne, jotka oikeastikin näkevät asioissa kauniita puolia?
Tosin minä olen tekopyhä hurskastelija tein mitä tahansa.
Lisäksi suomenruotsalaisille on luontevampaa sellainen kivan kepeä jutustelu ja kehuskelu. Ihan vaan koska siihen on kasvettu lapsesta saakka.
Ehkä ystäväpiirini sitten ovat sivistyneitä. Mitä tulee keskustelupalstoihin, siihen on jo tottunut että kaikilla ei ole käytöstapoja. En enää jaksa asiaa miettiä.
nostavat itsensä jalustalle. Kuvittelevat, että heidän totuutensa on se ainoa oikea, ja jopa odottavat että heitä kunnioitetaan tästä upeasta luonteenpiirteestä. (Lue: typeryksiä)
arvostelee kärkkäästi ja kritisoi. Ja aina jotain negatiivistä, ei koskaa mitään hyvää mistään eikä kenestäkään paitsi omaa lastaan jaksaa aina kehua jok asiasta- ja kiviäkin kiinnostaa hänen 10-vuotiaan poikansa " hassuilut" .
Vierailija:
nostavat itsensä jalustalle. Kuvittelevat, että heidän totuutensa on se ainoa oikea, ja jopa odottavat että heitä kunnioitetaan tästä upeasta luonteenpiirteestä. (Lue: typeryksiä)
Tutustuin mieheeni ja hänen sukuunsa (mukaanlukien tytär) vasta hiukan vanhemmalla iällä. Tapasimme alussa paljon miehen sukulaisia ja tuttavia, ja kehuin asianmukaisesti kaikenlaista, mitä näin.
Yllätykseni oli sitten melkoinen, kun aloin saada mieheltä ja hänen suvultaan lahjoja. Lähes kaikki olivat tyyliltään täysin vastoin omaa makuani, ja kun varovasti mainitsin miehelleni tästä, hän ihmetteli silmät suurina, että SINÄHÄN SANOIT että se ja se juttu, jonka näimme sen ja sen ihmisen luona, oli tosi kiva. Mistä hän olisi voinut tietää, että en oikeasti tykännytkään siitä.
Piti vääntää rautalangasta moneen kertaan, että asiasta/tavarasta voi löytää jotain hyvää, vaikkei sitä halua itselleen.
Vierailija:
joiden mielestä on ihan ok sanoa toiselle päin naamaa vaikka " Tukkasi on tosi kamala, se saa sinut näyttämään 10 vuotta vanhemmalta" . Väittävät että he nyt vain ovat rehellisiä, ja kyllä se pitäisi kestää. No, tästä lähin aion olla yhtä rehellinen, ja vastata sitten saman tasoisilla yhtä rehellisillä kommenteilla. Ei järin sivistynyttä minultakaan, mutta ehkä joku noista ääliöistä sitten tajuaisi...
sanoa, kun töksäyttää jotain epäkohteliasta, että " no et sinä " seija" nyt ole vieläkään oppinut käytöstapoja! Ei noin sanota toiselle" Ja tämän aion sanoa maireasti hymyillen ja jos paikalla on muitakin niin lisään vielä " tämä " seija" se aina töksäyttelee kaikenlaista, pitää edes vähän yrittää kertoa hänelle, miten käyttäydytään"
" Sivistyksen kova ydin, ihmiseksi tulemisen idea, on suomen kielessä tavoitettu erinomaisella ilmauksella: ¿sydämen sivistys¿. Se on hiljainen, arvokas, elämää ylläpitävä, nöyrä mutta omasta arvostaan ja itsestään tietoisena myös ylpeä asenne. Sydämen hiljaisen sivistyksen synty ja ylläpito on kaiken muun sivistyksen tehtävä.
Sivistys ei ole vain yhteiskunnallinen projekti vaan se on ihmisyksilön asia. Sydämen sivistys kertoo sen, että sivistys ei ole ulkoista oppineisuutta, ei hienostelevaa käytöstä eikä joidenkin mielivaltaisesti määräämää etikettiä. Sivistys on ihmisen yksinkertaista ihmisarvoa, arkipäivän hienostuneisuutta, joka lähtee siitä, että ihminen tuntee oman arvonsa ja toisten arvon, osaa kunnioittaa elämää."
Jos vaikka joku asunto on omasta mielestä ruma, se voi olla kuitenkin käytännöllinen. Jos se on tyylitön, se voi olla kodikas. Jos se on kalsea, se voi olla " linjakas" tai " ai - teillä on onnistuttu tosi hyvin pitämään tää tyyli läpi huoneiston, meillä on pelkkää sillisalaattia" (vaikka oikeasti ajattelisit, että onpa kolkko kämppä).
Ja jos toinen ylistää vaikka Väyrystä, niin kai siitäkin voi sanoa, että " noh, pitkän linjan poliitikko, kokenut mies" . JOS ei halua sanoa omaa mielipidettään, eikä se aina ole tarpeen.
En halua enään kehua mitään, koska saan vastaavan lahjaksi. Olen köyhä ja tekee pahaa saada tavaroita joista en tykkää tai ei tule käytettyä.
Olen joskus nähnyt mielestäni mitä mauttomamapia esineitä, mutta niistä voi vaikka sanoa, että onpa harvinainen, mistä olet ostanut. Olen nähnyt omaan makuuni todella kylmiä koteja mutta ne ovat sitten " siistejä" ja " trendikkäitä" .
tää sopiikin teidän sisustukseen tosi hyvin tai tämä on just teidän tyylinen maljakko.
Vierailija:
tää sopiikin teidän sisustukseen tosi hyvin tai tämä on just teidän tyylinen maljakko.
Mutta kyllä minä olen jostain tän tyyppisistä kommenteista joskus huomannut, että ei tullut ihan sydämestä. Mutta tärkeäähän tietysti on myös se, että yrittää sanoa jotain kivaa. Sitten vaan voikin kysyä, että jos siitä paistaa läpi, että kohteliaisuus on keksimällä keksitty, niin onko se sitten kohteliasta sekään...
Jos kehun se olkoon sitten rehellistä ja aitoa muuten olen hiljaa. Mitään en niin inhoa kuin mielisteleviä ihmisiä jotka kehuu vaikka mitä ja jo toisen puhuessa tietää, että se vaan löpisee. Jos joku vetää herneen nenään kun en sano mitään, se on sitten sen ongelma, ei mun.
Voi tosiaan käydä kuten yhdelle aiemmalle vastaajalle , että joku vielä tuo lahjaksi sellaisen mitä on varomattomasti mennyt kehumaan muttei oikeesti tykkää yhtään. Selittelepä siinä sitä sitten.
Mieluummin sentään rehellisiä mielipiteitä kuin valheellista voikun on kiva-paskaa. Kiitos.
minä en ole ainoa kuka haluaisi tukkia " totuudentorvien" suut.
Ihme tyyppejä, luulevat että rehellisyyden nimissä voi sanoa muille ihan mitä tahansa. Usein heidän " totuutensa" ovat vain omia mielipiteitään (eivätkä mitään oikeita totuuksia) tai ihan vaan ilkeilynhalua.