Lue keskustelun säännöt.
Apua, onko tämä nyt se ikäkriisi (49v) vai mikä?
17.01.2026 |
Olen siis 49v nainen. Parisuhteessa, vakitöissä, lapsia, ok-talo, lemmikkieläin, suksiboxi ja trampoliini.
Sen sijaan, että iloitsisin elämästäni, kuuntelen autossa ysärijytkettä ja haaveilen s*ksistä vieraiden, nuorempien miesten kanssa. Oma mies on kurttuinen collegehousumies. Haluaisin asua yksin ja käydä baareissa.
Onko tämä nyt se ikäkriisi vai hä?
Ja kyllä, tiedostan itsekin olevani löllykkä nivealta tuoksuva riipputissikkä
Kommentit (13)
Miksi puhut itsestäsi noin rumaan sävyyn? Tai miehestäsi? Melko ällöttäviä ajatuksia. Aloittaisin ajatuksistasi, itsearvostuksesta, lempeydestä. Puhut itsestäsi kuin se pahin sovinisti, jonka olet elämässäsi kohdannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hih, kuulosti jotenkin kuin omasta suustani.
Kulissit on kunnossa. Lapset koululaisia jo (tein nuorena). Kaikki on siis kunnossa, mutta silti haaveilen seksistä muiden kanssa ja juhlimisesta.
N34
Vaihda alaa, ala harrastaa fitnessiä tms joka muuttas arkea
Jotain nuoruuden kaipuuta. Itselläkin on välillä tällaisia haikeita ajatuksia. Täytin just nelkyt ja vaikea uskoa jotenkin, että nuoruus on nyt täysin menetetty. Juuri haaveilin, että saispa vielä kokea edes yhden kesän siinä jumalaisessa parikymppisen vartalossa. Villinä ja vapaana.
Vaikka ei noissa irtosuhteissa ole sinänsä mitään siistiä tai tavoittelemisen arvoista. Varmaan unelmoin siitä vapauden tunteesta. Enää ei pysty tuntemaan maailmaa ja ympäristöään samalla tavalla.
Lienee normaalia irtipäästämisen tuskaa. Heippa nuoruus :(
Mä en usko että kyse on varsinaisesti nuoruuden kaipuusta, vaan keskiluokkaisen kulissin aiheuttamasta apatiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot vähän kiittämätön kakka. Oon 40+ eikä ole työtä, terveyttä, puolisoa eikä lapsia. Ei tässä mitään nuoria miehiä panna vaan haudotaan ittsaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samankaltaista ikäkriisiä, jotenkin kurjaa että nuoruus oli ja meni. Kaiholla kuuntelen ysäri musiikkia ja muistelen nuoruutta.
Sama, vaikka oon melkein 10 vuotta nuorempi. Elämä oli ja meni. Mies on ihana ja lapset rakkaita mutta jumaliste kun haluaisin palata menneeseen, elää huolettomasti ja vain itselle ja miehelleni. Elämä on ihan hirveää paskaa, terveys huolettaa koko ajan näin reilu nelikymppisenä, kun kaikki taudit vaanii ja koska tahansa voi tulla viikatetuomio, työ on ihan kamalaa skeidaa ja pelkään tekeväni eutanaslan jos joudun pitään tuota tekemään. Ei mitään iloa ja odottamisen arvoista elämässä. No, sotahan tässä on edessä niin turha toisaalta edes odottaa mitään. On esivaihdevuodet ja peilissäkin jäätävä harmaahiuksinen korppikotka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu mulla, ap! Paitsi en haaveile bilettämisestä vaan esimerkiksi matkailusta ja uusista tapailusuhteista. En tiedä meneekö tää ohi, elämme vielä pikkulapsivuosia. Aion katsoa kunnes lapset ovat koululaisia. Sillä välin koitan tehdä omaan arkeen muutoksia, joilla saisin enemmän vapaudentunnetta. Olen miettinyt esim säännöllisiä yksin tai kaverin kanssa tehtyjä lomamatkoja ensiavuksi. Jos lähtisin viikoksi yksin lomalle, niin ehkä siinä huomaisi myös ettei se yksinolo niin hääviä olekaan. Isompina muutoksina mietin alanvaihtoa ja pätkätyöläiseksi ryhtymistä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain nuoruuden kaipuuta. Itselläkin on välillä tällaisia haikeita ajatuksia. Täytin just nelkyt ja vaikea uskoa jotenkin, että nuoruus on nyt täysin menetetty. Juuri haaveilin, että saispa vielä kokea edes yhden kesän siinä jumalaisessa parikymppisen vartalossa. Villinä ja vapaana.
Vaikka ei noissa irtosuhteissa ole sinänsä mitään siistiä tai tavoittelemisen arvoista. Varmaan unelmoin siitä vapauden tunteesta. Enää ei pysty tuntemaan maailmaa ja ympäristöään samalla tavalla.
Lienee normaalia irtipäästämisen tuskaa. Heippa nuoruus :(
Painu jo helvettiin
Kyllä tuo vähän Tässäkö tää oli -ikäkriisiltä kuulostaa. Helpottaa, kun tajuaa esim. sen, että niin itselle kuin puolisolle yhdessä oleminen on valinta, joka ainoa päivä.