Nainen, miten käyttäydyt ihastuksesi seurassa?

Alan kimittämään ja hihittelee

Eikö kellään ole ihastuksia?

Välttelen parhaani mukaan koska en halua nolata itseäni.

Sisälläni kamppailee silloin ujous sekä huomion tarve, jolloin esim höpötän vitsejä

Huonosti tai siis väärin enkä osaa olla normaali edes siinä tapauksessa, että ihastus ei ole millään muotoa toivottua vaan tullut ikävänä yllärinä itsellekin. Parempi yrittää vaan pysyä niin etäällä kuin mahdollista.

Käyttäydyin sofistikoidusti, kunnes oli pakko koskettaa ja halia.

Nolosti. Jännitän enkä tiedä mitä tehdä tai sanoa.

Ilmeisesti en ainakaan mitenkään "oikein" koska tunteeni ei koskaan ole saanut vastakaikua vaan se on aina ollut ja myös jäänyt yksipuoliseksi.

Ihastuin työkaveriini, ja minun oli vaikeaa katsoa häntä silmiin. Menin aivan sekaisin, jos mies katsoi minua silmiin. Hakeuduin miehen seuraan juttelemaan ja välillä taas välttelin häntä. Palavereissa vilkuilin ihastustani salaa. Tuntui välillä, että menin aivan teinin tasolle. Näin ihastuksesta unia ja haaveilin hänestä, lopulta meillä olikin juttu yksissä firman juhlissa. Sen jälkeen sovimme olevamme kavereita, ja sitten se vasta vaikeaa olikin olla töissä, kun oli vielä vähän tunteita miestä kohtaan. 

Ikävä kyllä testaan häntä aika rankasti. Ihastukseni ei jatku, jos hän ei läpäise testejä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä testaan häntä aika rankasti. Ihastukseni ei jatku, jos hän ei läpäise testejä.

Miten testaat?

Normaalisti.

Heti kun ihastuksen kohde osoittaa vastakaikua muutun kylmäksi. En käsitä itsekään miksi. 

N 49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä testaan häntä aika rankasti. Ihastukseni ei jatku, jos hän ei läpäise testejä.

Miten testaat?

Kuntotesti, kuinka monta punnerrusta saa tehtyä minuutissa.

Korostetun asiallisesti, koska mua jännittää. 

Aikoinaan nuorena oli toi välttely, en jutellut heidän kanssaan, vaan muiden miesten kanssa. 

Tuossa tapauksessa kannattaa lähestyä varovaisesti, mutta ei luovuttaa heti. Voi olla, että nainen on tosi ihastunut. 

Vierailija kirjoitti:

Nolosti. Jännitän enkä tiedä mitä tehdä tai sanoa.

Just tämä, saman aikaan haluan ja en halua olla ihastukseni kohteen lähellä, kun en tiedä miten olisin ja pelkään nolaavani itseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä testaan häntä aika rankasti. Ihastukseni ei jatku, jos hän ei läpäise testejä.

Miten testaat?

Kuinka hän käyttäytyy

-sanon jotain älytöntä (vaikka olisi höpöpuhetta)

-sanon jotain noloa

-kerron äitini vitsejä (äiti on oikeasti mahdoton ja provoaa)

-heittäydyn saamattomaksi/heikoksi

-miten kohtelee eläimiä

-onko hän empaattinen

jne. 

Testailen kestääkö tilanteessa kuin tilanteessa, voiko luottaa jne. 

-en testaile kiukkujuttuja, koska en kiukkuile

Semmonen perussetti, että kannattaako häneen tuhlata aikaa vai etsiikö jotain edustusvaimoa. Pärjäileekö äitini kanssa ja ollaanko samalla puolella. Suhteeseen ei viitsi ryhtyä, jos huomaa, ettei olla edes samalla puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolosti. Jännitän enkä tiedä mitä tehdä tai sanoa.

Just tämä, saman aikaan haluan ja en halua olla ihastukseni kohteen lähellä, kun en tiedä miten olisin ja pelkään nolaavani itseni.

Minä just tahallaan nolaan itseni, koska haluan nähdä jääkö hän tai miten suhtautuu. Pelleileekö , vihastuuko vai nolostuuko.

Suurimmaksi osaksi en osaa olla normaali. Kun hän ei ole paikalla, olen paljon rennompi. Kun hänet näen, iskee myös ne fyysiset oireet mitkä jatkuu vielä pitkälle kohtaamisen jälkeen. Jännitys, halu, se jäätävä halu kun hän on vähänkään lähellä. Kokonaisvaltainen tuho tämä on. Pakko vältellä. Ja ne silmät, niihin kun katsoo niin huh, olen jo nyt mennyttä naista Viimeksi kun hänet näin, kesti kaksi päivää koota itseni. Ja se ikävä. Ihastuminen / rakastuminen on aivan kamalaa. Aivan kamalaa! 🤯