Miten toimii laskujenmasksutyyli: se maksaa jossa sattuu olemaan rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sopii suhteesen, jossa ei ole ylimääräistä rahaa vaan kaikki käytetään. Jos on vähän enemmänkin rahaa, niin sitten pitää alkaa suunnitella miten sitä käytetään, miten sijoitetaan ja säästetään. 

Tai suhteeseen jossa on ylimääräistä rahaa sen verran paljon, että ei ole väliä maksanko minä sen 500 euron laskun vai sinä. Sijoitukset ja säästöt on hyvä pitää ainakin osittain erillään, sitäpaitsi hajauttaminen on muutenkin fiksua.

Eihän rahaa sattumalta missään tai kenelläkään ole !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lusmumpi? Jos meillä on nyt tämä kotitalous ja perhe pyöritettävänä, niin miten olisi jommankumman etu jättää laskut maksamatta?

 

 

Miten ei olisi lusmumman etu, kun tunnollisempi hoitaa laskut? Lusmumpi tuhlaa omiin juttuihin ja tunnollisempi laittaa perheen omien menojen edelle

 

OOn eri- Mutta eihän se lusmumpi voi tuhlata rahojaan jos yteiset menot jää sitten maksamatta. Kun toisella ei ole kaikkeen varaa. Tulee maksuhäiriötä ja aivan varmasti myös ongelmia perhe-elämään. 

 

Tää on kyllä ihme jankkaamista tän aiheen ympärillä

Usko tai älä mutta kaikki eivät elä kädestä suuhun vaan monelle palkasta jää joka kuukausi yli rahaa säästettäväksi. Minusta on aika paljon väliä jos vaikka molemmat saavat palkkaa tilille 2000 € kuukaudessa. Perheen kulut ovat vaikka 3000 € kuukaudessa. Onhan se nyt ihan eri maksaako kumpikin 1500€ kuukaudessa ja säästöön jää kummaltakin 500€ kuukaudessa vai maksaako toinen 2000€ kuukaudessa ja toinen vain 1000€ kuukaudessa. Toisen rahat käytetään joka kuukausi loppuun ja toisella jää säästöön joka kuukausi 1000€. Tämä jonka tili tyhjenee joka kuukausi ei tiedä siitä että toisella jää koko ajan rahaa säästöön kun toinen valehtelee että hänenkin rahat aina kuluu loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kannattaa olla tarkkana. Varsinkin perheellisten. Koska hoitovapaiden ja muiden ajan yleensä se pienituloisempi on pitkälti vapautettu noista laskunmaksu/ ja lainanlyhennys yms menoista. 

 

Sitten kun omaisuutta ruvetaan osittamaan niin helposti käy niin, että se töissä ollut / suurituloisempi on säästönsä kuluttanut niihin perheen menoihin ja asuntoon / autoon yms. Ja erotessa onkin sitten vaikeuksia edessä.  Pienituloisempi on lopulta suojannut taloutensa paremmin, kun on ollut x aikaa vapautettu / maksanut kevennetysti oy Perhe AB:n menoja. 

 

Mutta niin se homma menee. Koska perhe vaatii yhteistyötä ja joskus uhrauksiakin. Niiden muksujen parhaaksi lähinnä. 

 

Mikäs tässä nyt sitten tarkalleen oli ongelma? Tottakai se joka ei jää vapaalle hoitamaan yhteisiä lapsia, maksaa suuremman osan menoista. Pienituloisempi

Tottakai kumpikin hoitaa niitä lapsia kotona oman aikansa. Isällekin tekee ihan hyvää ottaa breikkaiä työelämästä ja tajuta miten helpolla siellä toimistolla pääseekään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sopii suhteesen, jossa ei ole ylimääräistä rahaa vaan kaikki käytetään. Jos on vähän enemmänkin rahaa, niin sitten pitää alkaa suunnitella miten sitä käytetään, miten sijoitetaan ja säästetään. 

Tai suhteeseen jossa on ylimääräistä rahaa sen verran paljon, että ei ole väliä maksanko minä sen 500 euron laskun vai sinä. Sijoitukset ja säästöt on hyvä pitää ainakin osittain erillään, sitäpaitsi hajauttaminen on muutenkin fiksua.

Miksi sillä ei ole väliä? Kyllä mua alkais pänniä laittaa aina niitä viissatasia menemään kun toinen pistää omat viissatasensa säästöön. Pännisi vaikkei olisi viimeisistä rahoistani kyse.

Siksi meillä on se budjetti ja yhteinen laskunmaksutili varmistamassa että kumpikin maksaa niitä yhteisiä kuluja eikä mene pelkällä mutulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lusmumpi? Jos meillä on nyt tämä kotitalous ja perhe pyöritettävänä, niin miten olisi jommankumman etu jättää laskut maksamatta?

 

 

Miten ei olisi lusmumman etu, kun tunnollisempi hoitaa laskut? Lusmumpi tuhlaa omiin juttuihin ja tunnollisempi laittaa perheen omien menojen edelle

 

OOn eri- Mutta eihän se lusmumpi voi tuhlata rahojaan jos yteiset menot jää sitten maksamatta. Kun toisella ei ole kaikkeen varaa. Tulee maksuhäiriötä ja aivan varmasti myös ongelmia perhe-elämään. 

 

Tää on kyllä ihme jankkaamista tän aiheen ympärillä

 

Usko tai älä mutta kaikki eivät elä kädestä suuhun vaan monelle palkasta jää joka kuukausi yli rahaa säästettäväksi. Min

 

Juu tiedän että voi jäädä jotain säästöönkin. Ja jää meilläkin vaikka on yhteinen tili.

 

Mutta otsikon kysymys koskee tilannetta jossa toisella ei OLE rahaa. Ei tilannetta jossa toinen ei hoida velvoitteitaan koska ei halua.

Niissä on eroa. Paljonkin

Joo ei tuo oikein käy, varsinkaan ruokakuluissa. Laskut on helppo määritellä etukäteen kuka maksaa, jos tulot ei heittele paljon. 

Ei tuollainen, maksa sä, en maksa, maksa sä, käy muuta kun silloin kun kumpikin tuntee, että on tarpeeksi rahaa ja että oma osuus on kohtuullinen. Esim. jos ruokaostoksista ei mitään sopimusta, voi olla huono diili se: Maksa sä nut,  mulla ei ole rahaa, varsinkin jos ei vaan kahden henkilön kulut. 

Kaikkein huonoin selitys voi olla: Maksa sä, muuten joudun laittamaan kortille. Tai: Maksa sä, muuten joudun ottamaan säästöistä? 
Pitäisi silloin  tietää, paljon kumpikin on käyttänyt ja paljon kumpikin on laittanut säästöön? 

Jokuhan voi laittaa säästöön vaikka kuinka paljon ja siihen vedoten ei voi maksaa? 
Yleensähän tiedetään puolin toisin mitä kukin saa ja paljon on maksanut ja mitä suuurinpiirtein,  mutta ilman kirjanpitoa vaikeampi todistaa ja puhua oikeista luvuista. 


 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lusmumpi? Jos meillä on nyt tämä kotitalous ja perhe pyöritettävänä, niin miten olisi jommankumman etu jättää laskut maksamatta?

 

 

Miten ei olisi lusmumman etu, kun tunnollisempi hoitaa laskut? Lusmumpi tuhlaa omiin juttuihin ja tunnollisempi laittaa perheen omien menojen edelle

 

OOn eri- Mutta eihän se lusmumpi voi tuhlata rahojaan jos yteiset menot jää sitten maksamatta. Kun toisella ei ole kaikkeen varaa. Tulee maksuhäiriötä ja aivan varmasti myös ongelmia perhe-elämään. 

 

Tää on kyllä ihme jankkaamista tän aiheen ympärillä

 

Usko tai älä mutta kaikki eivät elä kädestä suuhun vaan monelle palkasta jää joka kuukausi yli rahaa säästettäväksi. Min

Siksi avioerossa omaisuus jaetaan puoliksi.

Pitäisikö sellaisissa talouksissa, joissa ei toiseen luoteta lainkaan olla kaksi jääkaappiakin ja molemmille omat ruuat 

Toimii ihan hyvin. Molemmat tienaa suurinpiirtein yhtä paljon ja molemmilla on omat tilit joihin kummallakin on käyttöoikeus. Jos toisella ei ole rahaa, toinen maksaa laskun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lusmumpi? Jos meillä on nyt tämä kotitalous ja perhe pyöritettävänä, niin miten olisi jommankumman etu jättää laskut maksamatta?

Ei maksamatta, vaan laittaa toinen maksamaan laskut ja itse käyttää omat rahat johonkin kivempaan

 

Edelleen: meillä on kotitalous ja perhe pyöritettävänä. Meillä ei ole sellaista tilannetta, että toisella olisi rahaa käytettävänä johonkin kivaan, kun toisella ei ole rahaa. Intressit ovat yhteiset. Raha on yhteistä, vaikka se on eri tileillä. Jos mun tilillä ei olisi rahaa, mutta haluaisin jotain kivaa, mies ostaisi sen mulle (olettaen siis, että rahaa on sellaiseen ylimääräiseen). Sama toisinpäin. En minä kysele hänen raha-asioistaan tai syynää niitä. Hänellä on tapana ostaa luottokortilla melkein kaikki ja maksaa sitten lasku pois. Usein mä maksan o

Mä en edes kehtais pyytää puolisoa ostamaan mulle "jotain kivaa", jos itsellä ei siihen ole varaa. Tarpeellista kyllä, mutta en kyllä ala mitään kasvohoitoja hänellä kustantamaan.

Vierailija kirjoitti:

          Mikäs tässä nyt sitten tarkalleen oli ongelma? Tottakai se joka ei jää vapaalle hoitamaan yhteisiä lapsia, maksaa suuremman osan menoista. Pienituloisempi on ihan samalla tavalla uhrannut tulonsa jäämällä kotiin ja samalla myös osan tulevasta eläkkeestään.

 

Ei se mitenkään automaattisesti ole se pienituloisempi joka jää kotiin. Sitäpaitsi hänellähän voi kotonaolleessaankin olla suuremmat tulot kuin sillä työssäkäyvällä. Kaikki parit jakakoot kulut kuten parhaaksi näkevät mutta ärsyttää nämä yleistykset.

Itse kun jäin vanhempainvapaalle, exäni oli opintotukikuukautensa loppuunkäyttänyt opiskelija (joka oli vannonut saavansa opintonsa loppuun ennen lapsen syntymää) eli edelleenkin maksoin ihan kaikki menot. Luottaminen oli typerää, sillä exä heitti opiskeluhanskat tiskiin heti ensimmäisenä äitiyslomapäivänäni, koska "hänelläkin oli oikeus lomaan". Meni pari vuotta vielä ennen eroa, sillä läheiseni ja tuttavapiirini väittivät lusmuilun (myös lastenhoidossa) johtuvan "isäksi tulemisen laukaisemasta kriisistä".

Usein lähipiiri on hyväksikäytön mahdollistaja, sillä herkässä elämäntilanteessa helposti luottaa lähwistensä neuvoihin.

Mun kokemukseni mukaan monella miehellä aiheuttaa jopa kummaa tyydytystä  kun saa sanoa, että emäntä hoitaa raha-asiat. Eli käytännössä emännällä on pääsy ukon tilipussille, mutta ei toisinpäin. Eli ukon palkkatili on myös talous ja laskutili. 

Sellainen tilanne on monelle, varsinkin hyvätuloiselle ukolle ihan ok. Pienempituloinen toki voi tuntea pientä alemmuuden tunnetta jos ei siihen kykene. 

Ja uskokaa pois. Nää tunkkaset asetelmat on ihan todellisuutta vuonna 2026. 

Me miehet ollaan vähän tunkkasia. Kun pitää tuntea itsensä hyödylliseksi tarjoamalla perheelle turvaa ja suojaa. 

Vierailija kirjoitti:

Näin meillä on toiminut. On mennyt näin jo 18-vuotta. Naimisissa ollaan ja kaikki on yhteistä.

Hienoa jos näin on, mutta itse kykene mitenkään tälläiseen, aina ollut omat rahat kummallakin ja suunnitelma kuka maksaa mitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lusmumpi? Jos meillä on nyt tämä kotitalous ja perhe pyöritettävänä, niin miten olisi jommankumman etu jättää laskut maksamatta?

 

Oletko vähän yksinkertainen. Jos toinen ei maksa niin silloin pitää tietysti sen toisen maksaa. Sille joka maksaa vähemmän jää enemmän rahaa säästöön omalle tilille. Vuosien päästä voi toisella olla tili tyhjä ja lusmulla mukava summa rahaa tilillä. Tämä on ongelma jos ei olla naimisissa tai jos on avioehto. Tietysti jos molempien kaikki rahat menee joka kuukausi elämiseen niin tilanne on eri. Silloinkin pitäisi tietysti tietää että ne toisenkin rahat oikeasti menee kaikki ettei toinen ole se lusmu joka valehtelee.

 

En ole yksinkertainen, olen onnistunut valitsemaan puolison, jonka kanssa ei tarvitse miettiä, että hän pimittäisi rahoja, e

Valitettavasti kaikille ei ole käynyt yhtä hyvä tsägä, joillekin jää arpapelissä lusmut ja persoonallisisuus häiriöiset ja psykopaatti narsistit. 

Hyvin tai huonosti! Minä en suosittele tuota tyyliä kenellekään. Yhteisiä menoja varten kannattaa, mielestäni, avata ihan oma käyttötili, jonne siirretään kuukausittain rahaa kuten on sovittu. Toistuvat maksut suoraveloitukseen. Kummallakin täytyy olla henkilökohtainen tili omiin tuloihin ja menoihin, jota voi käyttää ilman puolison "siunausta". 

Vierailija kirjoitti:

          Mikäs tässä nyt sitten tarkalleen oli ongelma? Tottakai se joka ei jää vapaalle hoitamaan yhteisiä lapsia, maksaa suuremman osan menoista. Pienituloisempi on ihan samalla tavalla uhrannut tulonsa jäämällä kotiin ja samalla myös osan tulevasta eläkkeestään.

 

Ei se mitenkään automaattisesti ole se pienituloisempi joka jää kotiin. Sitäpaitsi hänellähän voi kotonaolleessaankin olla suuremmat tulot kuin sillä työssäkäyvällä. Kaikki parit jakakoot kulut kuten parhaaksi näkevät mutta ärsyttää nämä yleistykset.

Mutta tuo lainaamani kommentti käsitteli tilannetta, jossa näin oli

Toiminut meillä 10 vuotta

Outo kysymys. Jos ei ole rahaa, niin ei sitä laskuakaan voi maksaa? 

Joten tottakai se maksaa jolla on rahaa. 

Toki rahaton voi muuttaa tilannettaan, mutta nykypäivänä se voi olla yllättävän vaikeaa jos rahattomuus on seurausta esim. työttömyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi avioerossa omaisuus jaetaan puoliksi.

Pitäisikö sellaisissa talouksissa, joissa ei toiseen luoteta lainkaan olla kaksi jääkaappiakin ja molemmille omat ruuat.

Läheskään kaikki pariskunnat eivät ole nykyään naimisissa vaikka olisi lapsiakin. Avoerossa ei omaisuutta jaeta puoliksi. Ei myöskään avioliitossa jos on avioehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi avioerossa omaisuus jaetaan puoliksi.

Pitäisikö sellaisissa talouksissa, joissa ei toiseen luoteta lainkaan olla kaksi jääkaappiakin ja molemmille omat ruuat.

 

Läheskään kaikki pariskunnat eivät ole nykyään naimisissa vaikka olisi lapsiakin. Avoerossa ei omaisuutta jaeta puoliksi. Ei myöskään avioliitossa jos on avioehto. 

Kannattaisi varmaan mennä. 

Ehkä tämmöinen kaksi erillistä ihmistä samassa taloudessa (kämppikset) on suurin syy siihen että erotaankin nykyään herkemmin, kun ei ole sitä yhteistä perhettä eikä sitä meidän perhe fiilistä