Etsiikö yh-/vuoroviikkoisät kumppania sillä ajatuksella, että kuka sopisi heidän lapsilleen äitipuoleksi?

Millaisia kokemuksia teillä on, jos olet itse alaikäisten lasten sinkkuisä tai jos olet naisena deittaillut sinkkuisää? Etsittekö ensisijaisesti kumppania sillä ajatuksella, että "kuka sopisi äitipuoleksi mun lapsille" vai etsittekö ennemmin romanttista kumppania itsellenne? Entä jos miehenä tapaat jonkun kivan ja järkevän naisen, mutta et koe häntä viehättävänä tai tunne kipinöitä, niin haittaako se, jos hänessä kuitenkin on ainesta äitipuoleksi? 

Itse ainakin naisena minulle on joskus tullut fiilis, että miehet etsivät ensisijaisesti lapsilleen äitipuolta kuin itselleen romanttista kumppania. He nimittäin ovat sanoneet, että haluaisivat viettää porukalla aikaa naisystävän ja omien lasten kanssa. Se ei heille käy, että vietetään vain kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ilman kummankaan lapsia.