Onko jonkun mielestä työttömänä oleminen kivaa ja leppoisaa?

Onko?

Onhan tuo surullista jos työ on ainoa sisältö elämässä. Tietenkin jotkut käyvät töissä jotta voivat maksaa työssä käymisestä syntyvät kulut. Henkilökohtaisesti en työtä kaipaa, mutta jos joku haluaa ostaa työpanostani niin toki olen käytettävissä.

Ei. Itseni lisäksi vielä teinejä saman katon alla. Ei siinä työmarkkinatuella hurrata. Päivä kerrallaan yritän jaksaa ja saada ruokarahat riittämään heille. Muuta ekstraa ei ole. Mutta en tiedä, kauanko tätä jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo surullista jos työ on ainoa sisältö elämässä. Tietenkin jotkut käyvät töissä jotta voivat maksaa työssä käymisestä syntyvät kulut. Henkilökohtaisesti en työtä kaipaa, mutta jos joku haluaa ostaa työpanostani niin toki olen käytettävissä.

Ei työ mikään elämän ainoa sisältö tietenkään ole, mutta elämä käy nopeasti aika ohueksi, jos ei ole yhtään ylimääräistä rahaa. 

Mitä sisältöä sun elämässä on, kuinka kauan olet ollut työttömänä, minkälainen työ- ja koulutushistoria sulla on, minkä ikäinen olet ja millä rahalla elät?

Ap

Ois ihan kamala, mutta niin on kokopäivätyökin. Osa-aikaisuus on mulle paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo surullista jos työ on ainoa sisältö elämässä. Tietenkin jotkut käyvät töissä jotta voivat maksaa työssä käymisestä syntyvät kulut. Henkilökohtaisesti en työtä kaipaa, mutta jos joku haluaa ostaa työpanostani niin toki olen käytettävissä.

Eh, ihmiset käyvät töissä jotta voivat asua mukavasti, syödä hyvää ruokaa, ruokkia ja kasvattaa lapset jne. Millä rahalla itse oikein elät? 

Vaihtelee, päivinä jolloin taiteilututtaa ja on tarpeeksi sosiaalista vuorovaikutusta, rakastan olla työtön. Toisena päivänä olen äärimmäisen tylsistynyt ja kaipaan töihin. Uskon että elämästä olisi mahdollista tehdä vielä mielekkäämpää myös työttömänä. Kaikki on kiinni tekemisestä joka tuottaa iloa. Haen osa-aikatöitä. Huono työpaikka ja huonot työajat voi heikentää elämänlaatua ihan hirveästi. Elän yksin, joten taloudellinen paine saada työ ei ole niin kova.

Ruoka ei ole ongelma. Maailma on täynnä halpoja klassikoita ja kaupoissa on päiväystuotteita ja tarjouksia. Enemmän hermoja repii, ettei raha riitä vaatteisiin ja mihinkään illanviettoon.

Nautin kun ei tarvitse sietää työpaikkakiusaajia, selän takana puhuvaa akkalaumaa ja paskoja esimiehiä, mutta muutoin en voi sanoa nauttivani kun olen tätä ennen lähes koko elämäni ollut töissä/opiskelemassa. Ainoastaan lukion jälkeisenä välivuotena oli lyhyt pätkä työttömyyttä (ei koko välivuotta). Raha tässä se suurin vitutuksen aihe on, siis sen vähyys. Ja se kun olen ihan yksin, ei juuri ystäviä joiden kanssa tehdä mitään. Eikä miestä. En tiedä haluaako kukaan mies työtöntä naista parisuhteeseen.

Elämän merkitys löytyy ihan muualta kuin aineellisista asioista

Olen pitkällä sairaslomalla 30 vuoden työuran jälkeen. En minä töitä kaipaa, mutta palkkaa kaipaan.

Riippuu tosiaan päivästä. Joinain päivinä olen energinen ja toiveikas ja toisina usko tulevaisuuteen ja luottamus omaan yhteiskunnalliseen tarpeellisuuteeni hiipuu...

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkällä sairaslomalla 30 vuoden työuran jälkeen. En minä töitä kaipaa, mutta palkkaa kaipaan.

Miksi olet saikulla?

Voittaa kyllä teollisuustyöt ja raksahommat 6-0 tämä työttömänä olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkällä sairaslomalla 30 vuoden työuran jälkeen. En minä töitä kaipaa, mutta palkkaa kaipaan.

Miksi olet saikulla?

Burn-outin vuoksi.

Vuosista 1976-85 olin varmaan puolet työttömänä. Ihan kivaa ja leppoisaa oli. Asuin kotona ja lähes kaikki oli ilmaista. Ruokani ja osan sähkölaskuista maksoin, mutta muuten käytin päivärahat mihin halusin. 

Uskoisin että vaikkapa Kimi Räikkönen nauttii työttömänä olemisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo surullista jos työ on ainoa sisältö elämässä. Tietenkin jotkut käyvät töissä jotta voivat maksaa työssä käymisestä syntyvät kulut. Henkilökohtaisesti en työtä kaipaa, mutta jos joku haluaa ostaa työpanostani niin toki olen käytettävissä.

 

 

 

Eh, ihmiset käyvät töissä jotta voivat asua mukavasti, syödä hyvää ruokaa, ruokkia ja kasvattaa lapset jne. Millä rahalla itse oikein elät? 

Entä jos haluaa asua vähemmän mukavasti, syödä keskinkertaista ruokaa, eikä ole ruokittavia ja kasvatettavia lapsia? Minä elän työttömyyskorvauksella ja olen osaani tyytyväinen.

On ihanaa ja leppoisaa kun kerkeää harrastaa, pitää itsestä huolta ja matkustella. En vaihtaisi työntekoon. 

No ei tietenkään ole kivaa ja leppoisaa. Lähes kaikki ihmiset haluaisi töihin. Pieni marginaali ryhmä ei ehkä halua. Hekin voivat olla jo niin masentuneita, etteivät enää välitä.