Narsisti ja anteeksipyyntö

Narsistinen persoonallisuushäiriö sisältää koko joukon tunnusmerkkejä joiden takia suurin osa ikävistä ihmisistä ei sitä diagnoosina kanna. Mielenterveydessä on narsismin lisäksi aina myös muita vakavia ongelmia. 

Väkivalta, piittaamattomuus toisen hyvinvoinnista, hovin pitäminen, yltiöpäinen käytös, naamioiden pito, raivokohtaukset, säännöistä piittaamattomuus jne kertovat narsismista. 

Jokainen päin punaisia kävelevä ei kuitenkaan ole narsisti. 

Terveydenhoidon alalta löytyy  yllättävän suuri määrä narsisteja ilman diagnoosia ja valitettavasti se näkyy ulospäin selvästi. 

Miksi he saavat jatkaa työssään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset piirteet eli toisen vedättäminen seksillä suhteen ulkopuolisen kanssa tuntuu kumminkin olevan kestoaihe sekä tällä palstalla että iltakohulehdissä.

 

Vaikea tuota on ihan tietää miten moni sitä tekee mutta tuskin kukaan haluaa olla intiimissä suhteessa missä häntä petkutetaan vieläpä mielihyvällä. Ajatushan kuvottaa normaalia ihmistä. Tulee myös tunne että mistä muusta tämä voi minulle valehdella.

Eli juuri luottamus ja muu säädyllisyys on ase joka käännetään uhria vastaan, hänen omaksi hölmöydekseen. Eipä ihme että tämä petos jättääkin usein syvät haavat siihen hyvään hölmöön joka ei "vielä" osaa olla yhtä nerokas kuin huijaava hurmaava narsku.

Sä olet ihan "tutkana" tämän asian kanssa!

Mitäs jos nyt vaan hyväksyisit sen, että parempaa seksiä, kauniimman ja mukavamman kanssa oli tarjolla ja sitä harrastettiin.<

 

No kuule siitä vaan parempaa seksiä kauniimman ja mukavamman kanssa, mutta ei niin, että pettää omaa puolisoaan!

 

Pettäminen, valehteleminen, toisen selän takana kieroileminen ja siitä sitä jotain typerää nautintoa toisen kustannuksella saaminen ei ole rehellistä toimintaa.

 

On ensin tehtävä välit selviksi sen puolison kanssa.  Jos niin kovasti haluaa seksiä muualta, on erottava ja lähdettävä muille teille.  

 

Narsistisille ihmisille se toisen pettäminen on omaa hupia, kai kohottaa jotenkin sitä itsetuntoa sitten.  Tosin nämä narsistiset tyypit ei edes voi tehdä sitä täysin salaa, koska eihän sellainen käy, että puoliso ei lainkaan tietäisi asiasta.  Hänelle on siis vihjailtava jotain, annettava hiukan ymmärtää jotain,  jotta tämä tulisi epävarmaksi.  Ja sitten kuitenkin kirkkaalla naamalla kiellettävä kaikki.  Ja sitten taas pientä vihin antamista...  naama virneellä.  Muka salaperäisenä.  Erittäin typerää.  Ja läpinäkyvää.

 

Näin toimi minun pesunkestävä narsistipuolisoni.  Hän oikein loisti riemusta, kun kysyin häneltä, että mitä nämä vihjailut oikein on.  Juu ei mitään, mitä sä oikein siinä kuvittelet, mee hoitoon hullu jne.

Hän halusi tehdä minut epävarmaksi ja että alkaisin parkua hänen peräänsä ja roikkua hänessä peläten että hän jättää minut ja muuta vastaavaa sontaa.  Siihen leikkiin en lähtenyt.

 

 

Kun minun narsisti-exmieheni kuristi minua kurkusta, viilsi leipäveitsellä  kaulaani haavan ja potkaisi kaikella voimalla minua mahaan, ja tämän seurauksena lähdin, niin seurasi mielenkiintoinen näytelmä.

Hän halusi minut takaisin.  Soitti ja pyysi tapaamista.  Sovin sen yleiselle paikalle aikaan, jolloin oli paljon ihmisiä liikkeellä.

Hän oli selvästi suunnitellut etukäteen kaiken.  Ensin hän aloitti hiljaisuudella, katsoi minua pitkään sellaisella surullisen bulldogin katseella minkä oli tarkoitus vedota minuun.

Sitten alkoi varsinainen vuodatus.  Hän oli niin pohjalla kuin ihminen voi olla, niin täysin rikki revitty, vailla mitään iloa elämässä.  Hän ei voi syödä eikä nukkua, kauhea olo

 koko ajan.  Tätä jatkui ja jatkui.  Minä minä minä.

Kun kysyin, että mitä hän ajatteli ja tunsi, kun uhkasi minua veitsellä ja potkaisi mahaan, hän sanoi, ettei voi ajatella sitä!  Ei, en pysty sitä yhtään ajattelemaan, on niin kauhea olo!  Ilman sinua en tästä selviä!  Maailmani on niin musta ja hajalla!

Kysyin, että mitä hän luulee minun tuntevan ja ajattelevan, sen hän sivuutti kevyesti:  en minä pysty sitä tietämään, sulla on omat ajatukset ja omat tunteet, mulla on tämä kamala olo ja pää sekaisin, en pysty olemaan ilman sua!  En tiedä mitä mulle tapahtuu jos jätät minut!

Sitä rataa. Mitään anteeksipyynnön hitustakaan ei siinä ollut.  Vain säälin kerjäämistä.  Häntä siis olisi pitänyt minun nyt auttaa ja häntä sääliä.  Ja alkaa uudestaan elää hänen kanssaan, kaikesta aiheuttamastaan mielipahasta sun muusta huolimatta.  Minun tunteeni kiinnostanut lainkaan.

Voi jestas.  Sille ihmiselle tuli uhrattua monta vuotta nuoruudestani.  Nyt paljon myöhemmin olen tosiaankin tullut siihen tulokseen, että hän oli todellakin täysi narsisti.   Kaikki oli aina häntä varten ja hänen takiaan, hän aina ykkösenä oltava kaikessa.  Hänen hyvinvointinsa ensimmäinen asia maailmassa ja minun tehtävä huolehtia siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun minun narsisti-exmieheni kuristi minua kurkusta, viilsi leipäveitsellä  kaulaani haavan ja potkaisi kaikella voimalla minua mahaan, ja tämän seurauksena lähdin, niin seurasi mielenkiintoinen näytelmä.

 

Hän halusi minut takaisin.  Soitti ja pyysi tapaamista.  Sovin sen yleiselle paikalle aikaan, jolloin oli paljon ihmisiä liikkeellä...

No niin nyt päästiinkin siihen kauanko olit osastolla ja pelottaako olla yksin kotona sektorille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä voit tietää meidän muiden kokemuksista mitään? Mistä tiedät, että muut ovat täällä naisia? Luulisi, että jos olet nähnyt noin karun kokemuksen ja ymmärrät, miten vaarallinen narsisti voi olla, et vähättelisi tässä keskustelussa muiden kokemuksia vaan osoittaisit myötätuntoa heitä kohtaan. 

Oikean narskun kanssa seurustelleen tunnistaa helpoiten kysymällä, että kauanko olit osastolla ja pelottaako yksin kotona.

 

Olen narsistin lapsi. Ei pelota kotona enkä ole ollut koskaan osastolla. Vaikuttaa siltä, että tulit tähän keskusteluun kiusaamaan, et keskustelemaan.

 

Mäkin olen narsistin lapsi ja olen ollut useita kertoja osastolla ja pelännyt yksin kotona. En tarkoita siis sanoa, että sinä et olisi narsistin lapsi, vaan että tilanteita ja ihmisiä on erilaisia ja on tuolla kirjoittajalla pointtinsa tuossa kommentissaan. 

Nyt keski-ikäisenä homma alkaa olla reilassa, mutta kyllä mä olen *elvetin läpikäynyt ja pitkät traumaterapiat vain yhden ihmisen takia. Narsistit ovat todella vaarallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä voit tietää meidän muiden kokemuksista mitään? Mistä tiedät, että muut ovat täällä naisia? Luulisi, että jos olet nähnyt noin karun kokemuksen ja ymmärrät, miten vaarallinen narsisti voi olla, et vähättelisi tässä keskustelussa muiden kokemuksia vaan osoittaisit myötätuntoa heitä kohtaan. 

Oikean narskun kanssa seurustelleen tunnistaa helpoiten kysymällä, että kauanko olit osastolla ja pelottaako yksin kotona.

 

Olen narsistin lapsi. Ei pelota kotona enkä ole ollut koskaan osastolla. Vaikuttaa siltä, että tulit tähän keskusteluun kiusaamaan, et keskustelemaan.

Oman kultaisen lapsensa kanssa seurustelua voisi kyllä narskulta odottaakkin.

Odottaakin. Yhdellä k-kirjaimella.

On muuten jännä, että kun kirjoitan tänne ihan oikeasta narsistista elävän elämän kokemuksia, niin aina satelee alapeukkua tai vastaanvänkäämistä, ettei kuulosta narsistilta. Jos lisään jotain tuubaa, mitä yleisesti narsistikeskusteluissa tunnutaan suosivan, tulee yläpeukkua, kommenttia ja samaistumista. 

Se narsisti onnuistui sekoittamaan koko suvun päät, sairastuttamaan vakaviin mielenterveysongelmiin puolen tusinaa ihmistä pysyvästi. Aiheutti myös yhteiskunnalle isot taloudelliset tappiot. Vaikutti siis todella moniin ja moneen. Silti en tunnista tätä ihmistä valtaosasta narsistikuvauksia. Ja ihan diagnoosit löytyi. 

Narsistisille ihmisille se toisen pettäminen on omaa hupia, kai kohottaa jotenkin sitä itsetuntoa sitten.  Tosin nämä narsistiset tyypit ei edes voi tehdä sitä täysin salaa, koska eihän sellainen käy, että puoliso ei lainkaan tietäisi asiasta.  Hänelle on siis vihjailtava jotain, annettava hiukan ymmärtää jotain,  jotta tämä tulisi epävarmaksi.  Ja sitten kuitenkin kirkkaalla naamalla kiellettävä kaikki.  Ja sitten taas pientä vihin antamista...  naama virneellä.

Nämä ovat jänniä, kun näitä keinoja toteutetaan sitten loppupelissä hyvin kaavamaisesti. Ne yllättävät vain siksi, että ne poimitaan sellaisesta keinovalikoimasta, joka ei ole normaalimoraalisella ihmisellä käytössä.

Mutta itselläni on myös tuosta vihjailusta kokemusta. Ensin vihjailua, jotta minä alkaisin epäillä itseäni ja tulisin epävarmaksi. Mutta kun en hetkahtanut, ja kysyin, että mitä hän tarkoittaa, niin alkoi kiertely, että ei hän muista / ei hän voi kertoa / ei uskalla kertoa. Seuraavalla kerralla sama vihjailu ja taas samat selitykset eri variaatiolla miksi hän ei voi kertoa enempää.

Koomista on se, että hän käytti tuota samaa kuviota ainakin kymmenen kertaa. Ja aina jokin mielikuvituksellinen selitys miksi hän ei voi kertoa enempää, vaikka hän kovin innolla aina jatkoi vihjailua. Se oli hänen keinonsa pyrkiä kontrolloimaan minua.

Ensimmäisellä kerralla toki menin halpaan ja hämmennyin ja stressaannuin vihjailuista. Mutta opin kuvion kerrasta, ja seuraavat yhdeksän kertaa ihmettelin, että kuinka kauan hän oikein jaksaa jatkaa samalla taktiikalla ja keksiä aina uusia selityksiä miksi hän ei voi kertoa enempää.

188, kuulostaa joltakin Pelimiesten käsikirjasta tai kurssilta opetetulta jipolta. 

Vierailija kirjoitti:

On muuten jännä, että kun kirjoitan tänne ihan oikeasta narsistista elävän elämän kokemuksia, niin aina satelee alapeukkua tai vastaanvänkäämistä, ettei kuulosta narsistilta. Jos lisään jotain tuubaa, mitä yleisesti narsistikeskusteluissa tunnutaan suosivan, tulee yläpeukkua, kommenttia ja samaistumista. 

Se narsisti onnuistui sekoittamaan koko suvun päät, sairastuttamaan vakaviin mielenterveysongelmiin puolen tusinaa ihmistä pysyvästi. Aiheutti myös yhteiskunnalle isot taloudelliset tappiot. Vaikutti siis todella moniin ja moneen. Silti en tunnista tätä ihmistä valtaosasta narsistikuvauksia. Ja ihan diagnoosit löytyi. 

Juuri tästä syystä on parempi puhua tästä hiljaisesta kärsimyksestä kun nyt on tähän mahdollisuus. Toki yksityisyyttä kunnioittaen. Kuitenkin hyvin moni tietää asian lähipiiristään, nyt jauhetaan vain päihderiippuvuuksista tai parisuhde(hetero)väkivallasta.

Kuitenkin monella on kokemus perheestä jossa joko isä mutta yhtä lailla myös äiti voi olla häpäisevä despootti.

Mites hyvin feministinen tasa-arvolinssi tätä aihetta tutkii? Vai onko niin että kun nainen voi olla vain miesten uhri niin hänellä ei tarvitse olla mitään oma vastuuta omasta hulluudestaan? En haluaisi elää tälläisessä maassa.

Ei, vaan narsisti OSAA pyytää anteeksi kymmenen, eiku tuhat kertaa, mutta MIKÄÄN EI MUUTU. Sama ongelmallinen käytös jatkuu. 

Narsisti pyytää anteeksi, koska tajuaa, että sillä saa toisen pysymään suhteessa kanssaan. Jossain vaiheessa kumppani alkaa tajuamaan käytöksen toistuvuuden. Joku lähtee heti (onneksi!!) siinä missä joku toinen kumppani jää suhteeseen itseään kiduttamaan vielä, kunnes lopulta hajottaa itsensä lopullisesti. 

Olin neljä vuotta suhteessa narsistin kanssa. Hän kohteli kuin prinsessaa (omien sanojensa mukaan),  "liian hyvä ollakseen totta" ajattelin minä, ja sitten hän toimi täydin omien mielihalujensa ja täysin oman etunsa mukaisesti. Kun joskus ärähdin tästä, sain vastaukseksi kolmevuotiaan raivokohtauksen. Useimmiten kuitenkin oltiin asioista samaa mieltä ja silloin kaikki sujui TODELLA smoothisti. Kumppani oli kuuntelevinsa ja pari ekaa vuotta luulin, että kuuntelee ihan oikeasti, kunnes tajusin, että sekin on vain osa esitystä. Kun puhutaan narsistista, täytyy ymmärtää, että kaikki -AIVAN KAIKKI- palvelee vain hänen etuaan ja egoaan. 

Narsistista käytöstä, ja kuinka helppoa on lähteä siihen mukaan, ei tajua ennen kun on itse kokenut. 

Kuvittelin jotenkin olevani siltä turvassa, kokenut deittailija ja silleen, mutta se kyky manipuloida pysymään suhteessa yllätti silti. Suhteen päätyttyä -kunntajusin tilanteen-  olen ollut itselleni niin vihainen -että annoin sen tapahtua- että huonoimmilla hetkilläni olen miettinyt päättää päiväni sen nöyryytyksen takia. 

up

Kyllä ne joskus pyytää anteeksi, yleensä kun kaltoinkohtelua on jatkunut jo vuosia, tai kymmeniä vuosia. Tilanne on sellainen että narsku tajuaa, että hänellä on sosiaalinen pakko pyytää anteeksi, tai toinen lähtee jos hän ei sitä tee. Hassuin kokemani anteeksipyyntö oli, kun narsisti suuttui miksi olin välittömästi haukkumisen jälkeen surullinen ja loukkaantunut, hänhän pyysi anteeksi! Eli minussa oli vika jälleen. Mikään ei muutu, anteeksi pyytämällä uhrin pitää unohtaa kokemansa paha ja sitten jatketaan samaan malliin. Anteeksipyyntö on uhrille velvoittava, ei narskulle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät olenko mies vai nainen ja olenko jätetty vai en ja kenestä itseasiassa puhun kun keskustelen narsisteista. Olen kyllä akka, kiitos tästä kauniista ilmaisusta, mutten keskustellessa mieti exääni, vaan lähisukulaista ja ystävääni. Saanko nyt sinulta luvan keskustella?

Mistä päättelit, että viestini oli sulle tarkoitettu!

Oletko maailman keskipiste?

 

Lainasit viestiäni, vastasit kysymykseeni.

Otit avoimen vastauksen henkilökohtaisesti!

Olen nähnyt kuinka narsisti aiheutti vuosikausien kiusaamisella ihmisen kuoleman. Aortta sitten repesi eskaloituneen ajojahdin päätteeksi. Olin muuten paikalla viimeiset vuodet ja päivät.

Jä täällä naiset itkee naistenlehtien muotisanana narskua. tajuamat

Itse ehdin hakea apua, mulla oli jatkuvia rytmihäiriöitä ja lepopulssi 120. Sain kovan lääkityksen ja sydän toimii nyt ok, tosin lääkitystä ei voi purkaa vielä aikoihin. Lääkärin mukaan syy oli elämäntilanteen aiheuttama vakava stressi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne joskus pyytää anteeksi, yleensä kun kaltoinkohtelua on jatkunut jo vuosia, tai kymmeniä vuosia. Tilanne on sellainen että narsku tajuaa, että hänellä on sosiaalinen pakko pyytää anteeksi, tai toinen lähtee jos hän ei sitä tee. Hassuin kokemani anteeksipyyntö oli, kun narsisti suuttui miksi olin välittömästi haukkumisen jälkeen surullinen ja loukkaantunut, hänhän pyysi anteeksi! Eli minussa oli vika jälleen. Mikään ei muutu, anteeksi pyytämällä uhrin pitää unohtaa kokemansa paha ja sitten jatketaan samaan malliin. Anteeksipyyntö on uhrille velvoittava, ei narskulle itselleen.

Ja anteeksi antaminen on narskulle lupa tehdä kaltoin uudestaan. Itse en anteeksi tietynlaista kohtelua anna, en koskaan. Se on pikemminkin voimavara kuin haitaksi mulle. Turhanpäiväistä puppua se, että anteeksi antamattomuudesta olisi itselle haittaa ja katkeroittavaa. Mustavalkoinen kapea näkemys on aina huonosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minun narsisti-exmieheni kuristi minua kurkusta, viilsi leipäveitsellä  kaulaani haavan ja potkaisi kaikella voimalla minua mahaan, ja tämän seurauksena lähdin, niin seurasi mielenkiintoinen näytelmä.

 

Hän halusi minut takaisin.  Soitti ja pyysi tapaamista.  Sovin sen yleiselle paikalle aikaan, jolloin oli paljon ihmisiä liikkeellä...

No niin nyt päästiinkin siihen kauanko olit osastolla ja pelottaako olla yksin kotona sektorille.

Vain narsisti voi tehdä tällaisen vastauksen.

Kyllähän narsisti pystyy opettelemaan hyviksi arvioimansa vuorosanat. "Tässä tilanteessa kuuluu sanoa näin, joten minäpä sanon", vailla todellista tunnetta - esimerkiksi empatiaa tai katumusta. Tuntemani narsisti on vakiintuneiden fraasien mies, joka hokee samoja omiin tunteisiinsa liittyviä lauseita läpi elämänsä, eri ihmisille vain. 

Ensimmäisen kerran kun kohtaat henkilön joka ei koskaan pyydä anteeksi tai pahoittele mitään, niin ymmärrät tämän narsististisen käytöksen. Kyllä se epänormaalia on, jos koskaan ei anteeksi tai pahoittelen tms sanaa kuule vuosien aikana. Tietysti muutakin näissä henkilöissä on. Hyvin harvoin esimerkiksi kehuvat sinua tai löytävät jotakin hyvää sinussa. Mutta aloitukseen vastaten voi kyllä sanoa, että tuntosarvet pystyyn, jos henkilö ei koskaan pyydä anteeksi. Virheitä kun teemme kaikki jos ei päivittäin niin viikoittain ainakin.