Lue keskustelun säännöt.
Yli 30 vuotta yhdessä olleet pariskunnat, miten teillä menee? Millaista arkenne on, toimiiko suhde? Oletteko onnellisia?
Kommentit (25)
On tämä ollut yhtä parisuhdehelvettiä. Taloudellinen tilanne on kiitettävä. Sillä jaksaa taas eteenpäin. Ei tässä vaiheessa enää kannata luovuttaa.
(35v. naimisissa saman ukon kanssa)
- N62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin toimii. Olemme onnellisia. Jos ei oltaisi niin emme olisi yhdessä.
Menee ihan kohtalaisesti. Nukumme edelleen kylki kyljessä.
t: pari 54 &52v
Vierailija kirjoitti:
No meillä tulee vasta kesän alussa 30v mutta kyllä. Olemme onnellisia, viihdymme yhä yhdessä, elämä on kivaa. Mies on yhä paras ystäväni vaikkei suinkaan ainoa.
Vietämme useita kuukausia vuodesta eri maissa koska olen jo eläkkeellä mutta mies vielä töissä. Vasta tulin Suomeen jouluksi mutta reissasimme vuodenvaihteessa yhdessä reilu 2 vkoa ja nyt taas Suomessa pari kuukautta saman katon alla.
Arki on Suomessa aika samanlaista kuin kuluneet n 15v etätöissä, tavataan päivällä lounaalla ja kun mies lopettaa työt vietetään ilta yhdessä. Tavataan ystäviä ja perhettä, katsotaan leffoja ja sarjoja, Lastenlapset käyvät välillä meillä vanhempiensa kanssa tai ilman yökylässä. Minä tapaan paljon omiakin ystäviäni, käyn vesijumpassa ja yritän pitää itseni aktiivisena säästä huolimatta.
Kunhan kesä tulee touhuan taas pihassa molemmissa kodeissa, 2. kodissa on vielä puuhaa
Aika lailla samanlaista täällä. Multa loppui työt kesäkuussa, olen täyttänyt 60. Haen sen määrätyn määrän töitä per kk, siinä kaikki. Mulla on yhdellä ystävällä asunto Fugessa, toisella Antalyassa. Olin syksyllä 2 kk kummassakin paikassa ja lähden sunnuntaina taas Fugeen.
Kuopus asuu kotona. Hän on erakkoluonne ja elämä on muuten kunnossa, työt, säästöjä jne ja sanoi ostaa oman asunnon, kun me myymme tämän. Mies ei halua myydä niin kauan, kun käy töissä
Ollaan oltu 43 vuotta yhdessä ja tasainen arki rullaa nykyään. On ollut aika, jolloin vakaasti harkitsin avioeroa. Oli taloudellisesti tiukkaa ja työtön mies masentuneena apaattinen. Teki muusikkona satunnaisia keikkahommia pitkin Suomea ja viipyili milloin missäkin dokaamassa niitä tienestejään. Nykyään juo harvoin ja hillitysti. Ikä rauhoittaa.
Meitä yhdistää lasten lisäksi samanlainen arvomaailma sekä pari harrastusta. Matkustelemme paljon. Mutta toki kummallakin on myös omat kaverinsa ja tehdään omia juttuja. Kumpikin osaa olla myös yksin. Tuemme toisiamme sairauksien hankaloittaessa elämää. Toinen tekee silloin, kun toinen ei vaivoiltaan pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu kyllä "vasta" 27 vuotta yhdessä, mutta vastaan silti.
Parisuhde on ihan hyvä ja meillä on kyllä mukavaa yhdessä. Puolison pitkäaikaissairaus vähän rasittaa, täytyy myöntää, että joskus ajattelen, että millaista elämä olisi ollut ilman sitä.
Yhteistä arkea eletään ja aika vähän on omia menoja, oikeastaan juuri siksi, että toinen on aina kotona, niin on vähän hankala olla liian paljon tien päällä.
Olen onnellinen. Nyt, kun molemmat täytti 50v ja lapset jo isoja, ja ne isot riidat on riidelty. Koskaan ei ollla oltu eroamassa, vaikka tavarat on lennelly. Jotenkin, kun sen ensimmäisen 10v yli menee, niin tulee pari isoa riitaa ja sitten se laantuu. Kun oltiin 40v, niin oli siellä täällä riitoja, muttta nekin on laantunut, kun sitä oppii jotenkin toisesta koko aika. Nyt 50v, niin me molemmat eletään parasta aikaa ja keskitytään meihin. Olen aina rakastanut miestäni, mutta rakastan häntä jotenkin enemmän. Sen huomaa kaikessa mitä molemmat tekee toisille. Se on myös niin, että lapset, kun on jo isoja, niin sitä näkee toisen taas niin kuin ennen. Me käydään nykyään tosi paljon kaikkialla kahdestaan. Viime vkloppu oltiin tampereella hotellissa. Käytiin museossa ja syömässä ja kävelemässä. Se oli vaan tampere. Me asutaan helsingissä. Vanha hieno hotelli jne. Ei se tuon kummallisempaa tarvi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu naimisissa kohta 33 vuotta ja meillä on yksi yhteinen aikuinen lapsi. Mulla on ikää 67 vuotta ja miehellä 75. Ollaan edelleen kuin vastarakastuneet, kylki kyljessä eikä puhettakaan, että nukkuisimme erillään. Olen itsekin ollut yllättynyt siitä, että rakkautta on kestänyt näin kauan eikä mitään väljähtymistä ole tapahtunut, suukotellaan monta kertaa päivässä, rakastetaan ja rakastellaan usein ja terveyttäkin on riittänyt vielä..elämä yhdessä on edelleen ihanaa..
Yhdessäoloa rapiat 31 vuotta. Ihanaa aikaa, lapset jo aikuisia ja "uusi nuoruus" 😄 Tosiasiassa rauhallista oman näköistä arkea, vapaa-aika ollaan lähes 24/7 yhdessä. Vapaat ja lomat matkustellaan, juuri sovittiin milloin tänä vuonna lomia töistä pidetään.
Kriisejä on ollut, tottakai, näin pitkässä suhteessa. Niistä kuitenkin on aina päästy yli, rakkaus voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tämä ollut yhtä parisuhdehelvettiä. Taloudellinen tilanne on kiitettävä. Sillä jaksaa taas eteenpäin. Ei tässä vaiheessa enää kannata luovuttaa.
(35v. naimisissa saman ukon kanssa)
- N62
Miksei kannata? Minä luovutin ja valitsin itseni.
N60 ja ero 32v jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ollut yhtä parisuhdehelvettiä. Taloudellinen tilanne on kiitettävä. Sillä jaksaa taas eteenpäin. Ei tässä vaiheessa enää kannata luovuttaa.
(35v. naimisissa saman ukon kanssa)
- N62
Miksei kannata? Minä luovutin ja valitsin itseni.
N60 ja ero 32v jälkeen
Kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu yhdessä 56 v ja ihan hyvin menee. Kummallakin on omia juttuja ja yhdessä puuhataan rakennushommia ja luonnossa liikutaan paljon.
Lapsenlasten kanssa ollaan paljon. He haluavat olla mökillä loma-aikoina ja yökyläilevät myös mielelään meillä, vaikka ovat jo teinejä. Saunotaan ja syödään herkkuja.
Kuskataan heitä usein harrastuksiin yms, jos vanhemmat ei pääse.
Nuoret haluavat tietää kaikkea mahdollista meidän nuoruudestamme🤯
Lyhyesti sanottuna olemme kuin vastarakastuneet. Uusi vaihe alkoi, kun lapsi muutti kotoa (jo yli 10 vuotta sitten), olemme kaiken ajan yhdessä ja jäin pois töistäni vähitellen, että pystyn matkustamaan mieheni mukana työmatkoilla kotimaassa ja ulkomailla. Yhdessä olemme olleet 37 vuotta, ihan pian tulee täyteen 38 vuotta. N58
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnelisuus on omissa käsissä, jos parisuhde tekee onnettomaksi, parisuhteen voi jättää taakseen.
En ole kohderyhmää, vasta 26v suhteen mittarissa.
Rauhallista eläkeläisten hiljaiseloa maaseudun rauhassa. Ulkoilua, puutarhanhoitoa, lumitöitä, kalastusta, lukemista, ruuanlaittoa, pikkuremontteja ja elokuvien katselua. Alkuvuosina riideltiin ja kipinät sinkoilivat kun särmiä hiottiin ja yhteistä arkea muokattiin, mutta vuosien myötä elämä on seestynyt ja erimielisyydet tasoittuneet, rakkaus on muotoutunut kiintymykseksi ja huolenpidoksi. Yksi ja ikuinen erimielisyyden aihe kuitenkin löytyy; 30-vuotinen sota koirien ruokinnasta, vielä en ole saanut miestä oppimaan ettei koira tarvitse ruokaa joka käänteessä, meillä on aina kylän lihavimmat koirat , ja siihen on tyytyminen.
Mieheni on paras ystäväni Meillä on hyvä parisuhde,arki toimii ja seksiä on edelleen säännöllisesti.Yhdessä oltu 31 vuotta josta naimisissa 29 vuotta.Ei lapsia.Minulla ja miehelleni oma taikamaailma josta muut eivät tiedä:)
Vierailija kirjoitti:
No meillä tulee vasta kesän alussa 30v mutta kyllä. Olemme onnellisia, viihdymme yhä yhdessä, elämä on kivaa. Mies on yhä paras ystäväni vaikkei suinkaan ainoa.
Vietämme useita kuukausia vuodesta eri maissa koska olen jo eläkkeellä mutta mies vielä töissä. Vasta tulin Suomeen jouluksi mutta reissasimme vuodenvaihteessa yhdessä reilu 2 vkoa ja nyt taas Suomessa pari kuukautta saman katon alla.
Arki on Suomessa aika samanlaista kuin kuluneet n 15v etätöissä, tavataan päivällä lounaalla ja kun mies lopettaa työt vietetään ilta yhdessä. Tavataan ystäviä ja perhettä, katsotaan leffoja ja sarjoja, Lastenlapset käyvät välillä meillä vanhempiensa kanssa tai ilman yökylässä. Minä tapaan paljon omiakin ystäviäni, käyn vesijumpassa ja yritän pitää itseni aktiivisena säästä huolimatta.
Kunhan kesä tulee touhuan taas pihassa molemmissa kodeissa, 2. kodissa on vielä puuhaa
Mekin käydään etelän matkoilla. Rouva käy syksyllä, minä meen keväällä...
Neljä sanaa: Voittaa alkuhuuman mennen tullen!
No meillä tulee vasta kesän alussa 30v mutta kyllä. Olemme onnellisia, viihdymme yhä yhdessä, elämä on kivaa. Mies on yhä paras ystäväni vaikkei suinkaan ainoa.
Vietämme useita kuukausia vuodesta eri maissa koska olen jo eläkkeellä mutta mies vielä töissä. Vasta tulin Suomeen jouluksi mutta reissasimme vuodenvaihteessa yhdessä reilu 2 vkoa ja nyt taas Suomessa pari kuukautta saman katon alla.
Arki on Suomessa aika samanlaista kuin kuluneet n 15v etätöissä, tavataan päivällä lounaalla ja kun mies lopettaa työt vietetään ilta yhdessä. Tavataan ystäviä ja perhettä, katsotaan leffoja ja sarjoja, Lastenlapset käyvät välillä meillä vanhempiensa kanssa tai ilman yökylässä. Minä tapaan paljon omiakin ystäviäni, käyn vesijumpassa ja yritän pitää itseni aktiivisena säästä huolimatta.
Kunhan kesä tulee touhuan taas pihassa molemmissa kodeissa, 2. kodissa on vielä puuhaa pariksi vuodeksi. Siellä nautitaan elämästä, ulkoilusta, tapahtumista ja syödään hyvin paikallista lähiruokaa. Ystävät ja perheenjäsenet lomailevat luonamme.