Lue keskustelun säännöt.
Yli 30 vuotta yhdessä olleet pariskunnat, miten teillä menee? Millaista arkenne on, toimiiko suhde? Oletteko onnellisia?
Kommentit (10)
On tämä ollut yhtä parisuhdehelvettiä. Taloudellinen tilanne on kiitettävä. Sillä jaksaa taas eteenpäin. Ei tässä vaiheessa enää kannata luovuttaa.
(35v. naimisissa saman ukon kanssa)
- N62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin toimii. Olemme onnellisia. Jos ei oltaisi niin emme olisi yhdessä.
Menee ihan kohtalaisesti. Nukumme edelleen kylki kyljessä.
t: pari 54 &52v
Vierailija kirjoitti:
No meillä tulee vasta kesän alussa 30v mutta kyllä. Olemme onnellisia, viihdymme yhä yhdessä, elämä on kivaa. Mies on yhä paras ystäväni vaikkei suinkaan ainoa.
Vietämme useita kuukausia vuodesta eri maissa koska olen jo eläkkeellä mutta mies vielä töissä. Vasta tulin Suomeen jouluksi mutta reissasimme vuodenvaihteessa yhdessä reilu 2 vkoa ja nyt taas Suomessa pari kuukautta saman katon alla.
Arki on Suomessa aika samanlaista kuin kuluneet n 15v etätöissä, tavataan päivällä lounaalla ja kun mies lopettaa työt vietetään ilta yhdessä. Tavataan ystäviä ja perhettä, katsotaan leffoja ja sarjoja, Lastenlapset käyvät välillä meillä vanhempiensa kanssa tai ilman yökylässä. Minä tapaan paljon omiakin ystäviäni, käyn vesijumpassa ja yritän pitää itseni aktiivisena säästä huolimatta.
Kunhan kesä tulee touhuan taas pihassa molemmissa kodeissa, 2. kodissa on vielä puuhaa
Aika lailla samanlaista täällä. Multa loppui työt kesäkuussa, olen täyttänyt 60. Haen sen määrätyn määrän töitä per kk, siinä kaikki. Mulla on yhdellä ystävällä asunto Fugessa, toisella Antalyassa. Olin syksyllä 2 kk kummassakin paikassa ja lähden sunnuntaina taas Fugeen.
Kuopus asuu kotona. Hän on erakkoluonne ja elämä on muuten kunnossa, työt, säästöjä jne ja sanoi ostaa oman asunnon, kun me myymme tämän. Mies ei halua myydä niin kauan, kun käy töissä
Ollaan oltu 43 vuotta yhdessä ja tasainen arki rullaa nykyään. On ollut aika, jolloin vakaasti harkitsin avioeroa. Oli taloudellisesti tiukkaa ja työtön mies masentuneena apaattinen. Teki muusikkona satunnaisia keikkahommia pitkin Suomea ja viipyili milloin missäkin dokaamassa niitä tienestejään. Nykyään juo harvoin ja hillitysti. Ikä rauhoittaa.
Meitä yhdistää lasten lisäksi samanlainen arvomaailma sekä pari harrastusta. Matkustelemme paljon. Mutta toki kummallakin on myös omat kaverinsa ja tehdään omia juttuja. Kumpikin osaa olla myös yksin. Tuemme toisiamme sairauksien hankaloittaessa elämää. Toinen tekee silloin, kun toinen ei vaivoiltaan pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu kyllä "vasta" 27 vuotta yhdessä, mutta vastaan silti.
Parisuhde on ihan hyvä ja meillä on kyllä mukavaa yhdessä. Puolison pitkäaikaissairaus vähän rasittaa, täytyy myöntää, että joskus ajattelen, että millaista elämä olisi ollut ilman sitä.
Yhteistä arkea eletään ja aika vähän on omia menoja, oikeastaan juuri siksi, että toinen on aina kotona, niin on vähän hankala olla liian paljon tien päällä.
Olen onnellinen. Nyt, kun molemmat täytti 50v ja lapset jo isoja, ja ne isot riidat on riidelty. Koskaan ei ollla oltu eroamassa, vaikka tavarat on lennelly. Jotenkin, kun sen ensimmäisen 10v yli menee, niin tulee pari isoa riitaa ja sitten se laantuu. Kun oltiin 40v, niin oli siellä täällä riitoja, muttta nekin on laantunut, kun sitä oppii jotenkin toisesta koko aika. Nyt 50v, niin me molemmat eletään parasta aikaa ja keskitytään meihin. Olen aina rakastanut miestäni, mutta rakastan häntä jotenkin enemmän. Sen huomaa kaikessa mitä molemmat tekee toisille. Se on myös niin, että lapset, kun on jo isoja, niin sitä näkee toisen taas niin kuin ennen. Me käydään nykyään tosi paljon kaikkialla kahdestaan. Viime vkloppu oltiin tampereella hotellissa. Käytiin museossa ja syömässä ja kävelemässä. Se oli vaan tampere. Me asutaan helsingissä. Vanha hieno hotelli jne. Ei se tuon kummallisempaa tarvi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu naimisissa kohta 33 vuotta ja meillä on yksi yhteinen aikuinen lapsi. Mulla on ikää 67 vuotta ja miehellä 75. Ollaan edelleen kuin vastarakastuneet, kylki kyljessä eikä puhettakaan, että nukkuisimme erillään. Olen itsekin ollut yllättynyt siitä, että rakkautta on kestänyt näin kauan eikä mitään väljähtymistä ole tapahtunut, suukotellaan monta kertaa päivässä, rakastetaan ja rakastellaan usein ja terveyttäkin on riittänyt vielä..elämä yhdessä on edelleen ihanaa..
li 30v. yhdessä, me ei enää nussita.
T.Maukka
No meillä tulee vasta kesän alussa 30v mutta kyllä. Olemme onnellisia, viihdymme yhä yhdessä, elämä on kivaa. Mies on yhä paras ystäväni vaikkei suinkaan ainoa.
Vietämme useita kuukausia vuodesta eri maissa koska olen jo eläkkeellä mutta mies vielä töissä. Vasta tulin Suomeen jouluksi mutta reissasimme vuodenvaihteessa yhdessä reilu 2 vkoa ja nyt taas Suomessa pari kuukautta saman katon alla.
Arki on Suomessa aika samanlaista kuin kuluneet n 15v etätöissä, tavataan päivällä lounaalla ja kun mies lopettaa työt vietetään ilta yhdessä. Tavataan ystäviä ja perhettä, katsotaan leffoja ja sarjoja, Lastenlapset käyvät välillä meillä vanhempiensa kanssa tai ilman yökylässä. Minä tapaan paljon omiakin ystäviäni, käyn vesijumpassa ja yritän pitää itseni aktiivisena säästä huolimatta.
Kunhan kesä tulee touhuan taas pihassa molemmissa kodeissa, 2. kodissa on vielä puuhaa pariksi vuodeksi. Siellä nautitaan elämästä, ulkoilusta, tapahtumista ja syödään hyvin paikallista lähiruokaa. Ystävät ja perheenjäsenet lomailevat luonamme.