Mitä ajattelet naisesta, joka on etävanhempi?
Niin mitä? Toisesta, jo poistetusta, ketjusta tuli esiin tällainen. Itseni on myönnettävä, että en ole aiemmin kuullut etä-äidistä. Viikonloppuisistä ja etäisistä sitäkin enemmän. Tuli jotenkin ristiriitaiset fiilikset.
Kommentit (6)
Ajattelen, että isä on ollut lasten kannalta parempi lähivanhempi.
Minä olin vuoden etä-äiti. Lapset jäi isälleen, kun en halunnut repiä mukaani, vaan annoin heidän itse miettiä asumisensa. Yksi lapsista muutti luokseni muutaman kuukauden kuluttua. Loput muutti sitten, kun isä päätti ettei halua olla lähivanhempi.
Jokaisella on eri syyt. Yleensä äidin syyt on lapsen etu. Isät ei sellaista osaa yleensä edes ajatella.
Minun äitini oli etä-äiti. Hän halusi vapautta elämäänsä, joten me lapset jäimme isälle.
Etäiseksi äiti minulle jäi. Isä on edelleen nyt aikuisena läheinen ja tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vuoden etä-äiti. Lapset jäi isälleen, kun en halunnut repiä mukaani, vaan annoin heidän itse miettiä asumisensa. Yksi lapsista muutti luokseni muutaman kuukauden kuluttua. Loput muutti sitten, kun isä päätti ettei halua olla lähivanhempi.
Jokaisella on eri syyt. Yleensä äidin syyt on lapsen etu. Isät ei sellaista osaa yleensä edes ajatella.
Minäkin olin hetken etä-äiti, kun isä ei halunnut, että häneltä "viedään kaikki". Lapsi halusi ihan itse myöhemmin muuttaa mun luokseni, kun isä otti taloonsa asumaan uuden kumppanin lapsineen.
Tunnen yhden. Muutti pois perheen yhteisestä kodista ja lapset jäi sinne kirjoille. Syynä kertomansa mukaan päiväkotikaverit ja muut tutut kuviot ennallaan. Lapset asuivat vuoroviikoin. Nyt ovat jo niin isoja, että en tiedä, mitenkä asuvat vai asuvatko edes enää kotona.
Uranainen tai juoppo 🤷🏼