Onko muita, joilla väitöskirja jäänyt kesken?

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun olette tehneet väitöskirjaa projektin rahoilla ja jätätte sen sit kesken, olisi kyllä hyvä että ETTE jäisi moettimään että palaatte joskus ja hautoisi aineistojanne ja tuloksianne jossain vaatekomeron alahyllyllä kunnes ne vanhenevat joko tieteen edistyessä tai teknologian vanhentuessa. Olisi asiallista, että   jättäisitte ne projektille mahdollisimman täydellisenä ja selvästi metatiedoilla varustettuna, jotta edes joku muu projektissa voisi päästä siitä eteenpäin.

 Siellä voi olla projektin osatutkimuksia, joita ei pysty tekemään, ellei jotain sun osaasi tehdä ensin, joten te ette heitä hukkaan vain omaa työtänne, vaan myös muiden projektilaisten mahdollisuuksia.

No mä kyllä jätin kaiken ryhmälle. Mutta enhän mä olisi niitä soluviljelmiä voinut ottaa kotiinkaan 😅

"Riippuu toki varmaan alasta, mutta ainakin minun on vaikea nähdä, miksi väitöskirjaohjaajien pitäisi olla pitelemässä kädestä. Jos väitöskirjaopiskelija on tarpeeksi pätevä, pärjännee tutkimuksessaan vaikka miltei yksin. Ei ainakaan pitäisi homman kaatua siihen, että joku ohjaaja ei ole täysin tukemassa projektia. 

Minä sain nopeasti rahoitusta väitöskirjalleni, vaikkei aihe ole mitenkään yhteiskunnallisesti trendikäs enkä verkostoitunut LAINKAAN perustutkinto-opintojeni aikana. Ehei, kyllä sitä rahoitusta voi saada erinomaisella gradulla ja tutkimusuunnitelmalla. Selittelyn makua tuossa, että pitäisi nuolla persettä ja olla kaikkien kaveri saadakseen rahoitusta. 

Ja jos kerran olit jo niin paljon pätevämpi kuin professorisi, miksi tarvitsit tämän ohjausta ylipäätään tehdäksesi väikkärisi? Ainakin viestisi alussa syntyy vaikutelma, että tutkimus jäi osittain kesken, koska et saanut tarpeeksi tukea siihen. En sinänsä epäilisi, että saatoit ollakin tuossa asiassa pätevämpi kuin professori, sillä kyllähän näitä tapahtuu, mutta miksi homma olisi siihen kaatunut? Muutenkin selittelyn makua viestissäsi. "
 

Tuohon kommentti, että uskon kyllä kirjoittaa koska minullekin kävi noin. Itsekin tiesin alasta enemmän kuin ohjaajani, mikä ei ollut hyvä juttu. Väikkäriä tehdään aina hyvin kapealaisesti ja jokaisella on se oma erikoisalansa, joten helposti voi käydä niin, että ohjaajan oma erikoisala menee vähän ohi siitä mitä itse on tekemässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ei tarvitsisi tai kaipaisi sitä ohjaaja joka on juuri sen oman väitöskirja aiheen asiantuntija. Akateemiseen perinteeseen kuuluu myös vertaisarviointi, jota pitäisi periaatteessa olla tekemässä toinen alan amattilainen. 

Jos olet saanut hyvän työpaikan niin jätä ihmeessä kesken ja mene töihin. Työkokemus on nykyään tärkeämpää kuin pitkä opintopolku ja työpaikan saanti valmistumisen jälkeen, vaikka olisit tohtori, ei ole itsestäänselvyys. Pahimmillaan tuhoat hermosi ja kitkutat tuossa vielä pari vuotta ja etkä saa edes valmistumisen jälkeen töitä, tai vielä pahempaa, että kitkutat tuota pari vuotta ja sitten se jää vielä kesken syystä tai toisesta. Sitten sinulla ei töitä eikä papereita. Itsellä meni väikkäriin 6-7 vuotta ja loppuaikana en saanut enää rahoitusta jonka vuoksi meni vielä luottotiedot. Nykyään myös oman alan työmahdollisuudet on todella huonot jos ei ole alan työkokemusta. 

Minulla oli hyvin samantapaisia tuntemuksia kuin ap:llä koko väitöskirjaprojektin ajan, mutta tein kuitenkin työn väkisin loppuun, vaikka ei olisi yhtään napannut. Jälkikäteen olen ollut tosi tyytyväinen, että sain työn valmiiksi.

Aloitin alunperin väitöskirjan teon, koska halusin opettajaksi yliopistoon, en niinkään tutkijaksi. Sitten kesken väitöskirjan teib kävikin niin, että sain toisesta yliopistosta vakituisen lehtorin viran väitöskirjan teon aikana jo valmiiksi saamallani lisensiaatin tutkinnolla (siihen aikaan yleisesti tehtiin lisensiaatin tutkinto ennen kuin väitöskirja tehtiin valmiiksi). Oikeastaan ainoa syy, joka siinä vaiheessa motivoi jatkamaan väitöskirjaa, oli se että ohjaajani oli jo panostanut siihen paljon ja olisi ollut noloa keskeyttää.

Jatkuu

44 jatkaa. Jälkikäteen olen ollut tosi tyytyväinen, että pusersin kuitenkin työn väkisin valmiiksi. On mukavaa, että keskeneräinen työ ei jäänyt mieleen kummittelemaan. Yliopistossa töissä olevana on nykyisin ihan eri juttu olla tohtori kuin lisensiaatti (harva edes enää tietää, mikä on lisensiaatti). Ja sen vakituisen lehtorin virankin olisin menettänyt noin 50-vuotiaana yliopiston YT-neuvotteluissa, jos minulla ei olisi ollut tohtorin tutkintoa.

Ap:lle kuitenkin sanoisin, että jos väitöskirja on vasta alkuvaiheessa (selvästi alle puolivälissä) eivätkä omat urahaaveet ole yliopistopuolella, niin ilman muuta kannattaa keskeyttää. Mutta jos suurin osa on jo tehty ja jäljellä on max vuoden työ, niin sitten minusta kannattaisi pusertaa työ loppuun puoliväkisin.

Ap, kuinka pitkällä väitöstutkimuksesi on?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tohtorin hattu. Kannattaa tehdä väitöskirja ja suorittaa tohtorin tutkinto, niin saa maksua vastaan tohtorin hatun.

Eihän sitä ole pakko hankkia. Itse en hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli hyvin samantapaisia tuntemuksia kuin ap:llä koko väitöskirjaprojektin ajan, mutta tein kuitenkin työn väkisin loppuun, vaikka ei olisi yhtään napannut. Jälkikäteen olen ollut tosi tyytyväinen, että sain työn valmiiksi.

Aloitin alunperin väitöskirjan teon, koska halusin opettajaksi yliopistoon, en niinkään tutkijaksi. Sitten kesken väitöskirjan teib kävikin niin, että sain toisesta yliopistosta vakituisen lehtorin viran väitöskirjan teon aikana jo valmiiksi saamallani lisensiaatin tutkinnolla (siihen aikaan yleisesti tehtiin lisensiaatin tutkinto ennen kuin väitöskirja tehtiin valmiiksi). Oikeastaan ainoa syy, joka siinä vaiheessa motivoi jatkamaan väitöskirjaa, oli se että ohjaajani oli jo panostanut siihen paljon ja olisi ollut noloa keskeyttää.

Jatkuu

 

Se oli siis vielä sitä aikaa, jolloin ohjaajat panostivat ohjattaviensa väitöskirjoihin. Ymmärrän toki, että nykyisinkin monia (lähinnä luonnontieteiden) väitöskirjoja tehdään ohjaajien kainalossa eli jonkun tutkimusryhmän jäsenenä.

Minulla (tai läheiselläni) oli hyvin samankaltainen tilanne: pitkään ajateltiin, että kyllä tämä nyt pitää vain viedä loppuun, kun on jo näin pitkällä. Lopulta tajuttiin, että se ajatus oli enemmän muiden odotuksia kuin omia toiveita. Keskeyttäminen tuntui aluksi valtavalta epäonnistumiselta ja syyllisyys painoi, mutta jälkeenpäin se oli yksi parhaista päätöksistä. Elämä ei kaatunut päinvastoin, ahdistus helpotti ja tilalle tuli taas energiaa ja kiinnostusta muihin asioihin.

Tutkijamaailma voi oikeasti olla tosi raadollinen, yksinäinen ja epävarma. Kaikki eivät viihdy siinä, eikä se tee kenestäkään huonompaa. Se, että sinuun on satsattu rahaa, ei tarkoita että olet velkaa oman mielenterveytesi tai hyvinvointisi. 

Olen samankaltaisessa tilanteessa omissa väikkäripohdinnoissani. Toki elämäntilanteeni on muutoinkin raskas (uupumus, läheisen sairaus), jonka päälle väitöskirjaurakka tuntuu aikamoiselta vuorelta. Mutta yksinäisyys, akateeminen kilpailu, rahoituksen saamisen vaikeus, välttämättömyys sietää kritiikkiä ja olla edustava... Kaikesta näistä muodostuu melkoinen vyyhti. Silloin, kun aloitin väitöskirjan tekemisen, olin tosi optimistinen ja toiveikas. Ajatus itse tutkimuksen tekemisestä ja tutkimusaiheesta motivoi, mutta tämä kaikki muu oheinen, mikä tulee kaupan päälle... Tämä on valtavan stressaavaa ja kaiken muun kanssa hieman liian paljon.

Mutta mitä päätätkään Ap, tsemppiä! 

Vierailija kirjoitti:

Olen samankaltaisessa tilanteessa omissa väikkäripohdinnoissani. Toki elämäntilanteeni on muutoinkin raskas (uupumus, läheisen sairaus), jonka päälle väitöskirjaurakka tuntuu aikamoiselta vuorelta. Mutta yksinäisyys, akateeminen kilpailu, rahoituksen saamisen vaikeus, välttämättömyys sietää kritiikkiä ja olla edustava... Kaikesta näistä muodostuu melkoinen vyyhti. Silloin, kun aloitin väitöskirjan tekemisen, olin tosi optimistinen ja toiveikas. Ajatus itse tutkimuksen tekemisestä ja tutkimusaiheesta motivoi, mutta tämä kaikki muu oheinen, mikä tulee kaupan päälle... Tämä on valtavan stressaavaa ja kaiken muun kanssa hieman liian paljon.

Mutta mitä päätätkään Ap, tsemppiä! 

Lisäys edelliseen: Ja huomasin lukea tarkemmin, että jätitkin väikkärisi jo kesken. Rohkeaa sinä! Hyvä, että kuuntelit itseäsi. Huojentavaa myös, etten ole ainoa näiden tällaisten pohdintojen kanssa.

Otin vuoden vapaata väikkäristä ja menin töihin kun tuntui tuolta niinkuin ap:stä. En ajatellut jatkaa. Sitten sisuunuin ja palasin kuitekin väikkäriin ja muutin vähän näkökulmaa aiheeseen työkokemuksieni perusteella ja sain sen valmiiksi. Joskus kannattaa pitää taukoa.