Aiotko katsoa Lover tv-sarjaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku suositteli aiemmin ruotsalaista sarjaa Sumutus, jonka katselin nyt Yle Areenasta. Siinä raotetaan myös häiriintyneen osapuolen taustaa, sitä miksi hänestä on tullut sellainen kuin on. Lisäksi sarjassa kuvataan alun hurmaamisvaihetta ansiokkaasti, mikä tästä L/overista puuttuu oikeastaan tyystin.

 

Hyvä sarja oli myös hiljattain tullut Viides Käsky.

Oliko se se tositapahtumiin perustuva brittiläinen sarja? Timothy Spall toisessa pääroolissa? Oli todella järkyttävä. Ja hyvä.

Loverin julmin tilanne oli mielestäni lopputapahtumien kohtaus metsätiellä, kun teini palaa melkein hengiltä otettuna mökille ja äiti kulkee ikäänkuin lastaan lainkaan näkemättä ohi ja jatkaa kiireellä psykopaatin, väkivaltaisen miehensä luokse. Pidin sarjasta, todella hyvää näyttelijäntyötä monelta näyttelijältä, mm. H-P Björkman sivuroolissa oli yhtä ristiriitainen kuin muutkin hahmot eli toisaalta herttainen lastenlääkäri ja toisaalta rajaton pedofiili. Jani Volanen nyt toki oli ilmiömäinen, mutta kyllä tämä olisi jäänyt torsoksi myös ilman Krista Kososen paljon ilmaisevaa vähäeleisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku suositteli aiemmin ruotsalaista sarjaa Sumutus, jonka katselin nyt Yle Areenasta. Siinä raotetaan myös häiriintyneen osapuolen taustaa, sitä miksi hänestä on tullut sellainen kuin on. Lisäksi sarjassa kuvataan alun hurmaamisvaihetta ansiokkaasti, mikä tästä L/overista puuttuu oikeastaan tyystin.

 

Hyvä sarja oli myös hiljattain tullut Viides Käsky.

Oliko se se tositapahtumiin perustuva brittiläinen sarja? Timothy Spall toisessa pääroolissa? Oli todella järkyttävä. Ja hyvä.

Oli, en muista näyttelijöiden nimiä. Tositapahtumiin perustuva.

Vierailija kirjoitti:

Loverin julmin tilanne oli mielestäni lopputapahtumien kohtaus metsätiellä, kun teini palaa melkein hengiltä otettuna mökille ja äiti kulkee ikäänkuin lastaan lainkaan näkemättä ohi ja jatkaa kiireellä psykopaatin, väkivaltaisen miehensä luokse. Pidin sarjasta, todella hyvää näyttelijäntyötä monelta näyttelijältä, mm. H-P Björkman sivuroolissa oli yhtä ristiriitainen kuin muutkin hahmot eli toisaalta herttainen lastenlääkäri ja toisaalta rajaton pedofiili. Jani Volanen nyt toki oli ilmiömäinen, mutta kyllä tämä olisi jäänyt torsoksi myös ilman Krista Kososen paljon ilmaisevaa vähäeleisyyttä. 

Ai se oli sitten H.P se paksusorminen, ja pedo niinkuin arvelin, voi kak ka.

En.

Vierailija kirjoitti:

Kirjasta en tiedä miten koko juttu alkoi mutta katselin YleAreenasta viime vuonna sen Huojuva Talo-sarjan. Mietin että oliko ainoa syy miksi se Eero Markku alkoi liehitellä Leaa alun tansseissa ja vihillekin aika nopeasti vei se että hänen ystävänsä, se kiltti mies, en muista nimeä, oli Leasta kiinnostunut/tähän ihastunut? Sopisi hyvin narsistin mielenlaatuun. Viedä ystävältä mahdollisuus löytää rakkaus vaikka itseä ei oikeasti kyseinen nainen - vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa kohde - kiinnostakaan. Satuttaa useampaa ihmistä yhdellä iskulla ja olla voittaja.

 

Sarjaa en harmikseni ole nähnyt, mutta kirjassa Lean sisko Toini useampaankin otteeseen kertoo Lealle, että Aulis oli Leaan rakastunut, ja että että Eero otti Lean vain koska halusi näyttää saavansa kenet haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Oon nyt jotenkin sekaisin, onko tämä Honkanen sama joka nyt on Hannu-Pekka Björkmanin kanssa?

 

Hannu-Pekka Björkman on sama, joka tuntuu olevan aika monen kanssa? 

Onko tässä ketjussa puhuttu dissosiaatiosta? On melko selvää, että Roosalle on muodostunut rakenteellista dissosiaatiota äidin kuoltua. Hän on ollut niin pieni ja tuska niin kova. 

Kun Juha tekee pahaa, mikä on todella kivuliasta kohdata todellisuudessa, se menee dissosiaatiolokeroon, ei tietoiseen päiväminään, joka jatkaa kuin "mitään ei olisi tapahtunut". 

Siksi väkivalta unohtuu heti tai siihen vähintään ei saa tunneyhteyttä. Tarvitaan jotain, mikä osuu päiväminään. Riittävän vakavaa, mutta sellaista mikä ei laukaise dissosiaatiota vaan taistele /pakenen, kuten tässä oli pettäminen. Kaikki vaarallisempi ja pahempi oli niin pahaa, ettei mieli kyennyt ottamaan sitä vastaan. 

Kuvaavaa on se lammaskohtaus, missä Roosa istui pöydässä täysin jähmettyneenä (freeze) ja vasta vauvaan kohdistunut todella vakava asia herätti hänet. Edes se, että hullu nappasi rääkyvän vauvan mukanaan toiseen huoneeseen ei riittänyt. Tarvittiin pahempaa.