Lue keskustelun säännöt.
Kun vaikea elämä on vienyt empaattisuuden
Kommentit (38)
Kasvata sitä uudelleen sinulle sopivin tavoin. Katsele jotain mukavia videoita joista nousee rakkauden ja hellyyden tunteita. Joillekin ne ovat lapsia, toisilla eläimiä, joillakin luonto, joillakin kaunis musiikki. Luo jotain kaunista ympärillesi, maalaa taulu joka kuvaa sinua empaattisena ihmisenä, aitona ja vilpittömänä, joka olit lapsena. Tee biisi joka kertoo elämästäsi (sovelluksia löytyy nykyään vaikka puhelimelle). Anna anteeksi itsellesi ja muille, älä ole liian vaativainen asioissa joihin aiemmin puutuit. Ei maailma ole sinun vastuullasi. Se on mitä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvata sitä uudelleen sinulle sopivin tavoin. Katsele jotain mukavia videoita joista nousee rakkauden ja hellyyden tunteita. Joillekin ne ovat lapsia, toisilla eläimiä, joillakin luonto, joillakin kaunis musiikki. Luo jotain kaunista ympärillesi, maalaa taulu joka kuvaa sinua empaattisena ihmisenä, aitona ja vilpittömänä, joka olit lapsena. Tee biisi joka kertoo elämästäsi (sovelluksia löytyy nykyään vaikka puhelimelle). Anna anteeksi itsellesi ja muille, älä ole liian vaativainen asioissa joihin aiemmin puutuit. Ei maailma ole sinun vastuullasi. Se on mitä se on.
En tunne enää mitään tunteita.
Oletko niitä, jotka täällä heittelevät ilkeitä kommentteja muiden ketjuihin?
Ota nukkumaan mennessä iltaisin itsesi syliin tiukkaan halausotteeseen ja kerro että kaikki on hyvin, että keksit kyllä tien ulos tästäkin kokemuksesta ja sinulla on loppuelämä aikaa korjaantua ennalleen. Hoivaa sitä pientä lasta joka joskus olit.
Vierailija kirjoitti:
Oletko niitä, jotka täällä heittelevät ilkeitä kommentteja muiden ketjuihin?
Mulle niitä yleensä heitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama ongelma, tuntuu ettei mikään tunnu missään eikä ole tunteita, koska olen joutunut kokemaan karmeuksia.
Mutta tietynlaiset nyyhkydraamaelokuvat kyllä saa ne kadonneet tunteet esiin, niin että saatan sitten itkeä ties kuinka pitkään.
Yksi näistä on ruotsalainen leffa "Mies, joka rakasti järjestystä". Elokuvan loppukohtauksessa voi olla itkemättä.
Ja nimenomaan tämä ruotsalainen leffa, ei se jenkkiversio, josta oli jostain syystä jätetty nämä nimenomaan itkettävät kohtaukset kokonaan pois.
Toi elokuva löytyy Netflixistä, suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvata sitä uudelleen sinulle sopivin tavoin. Katsele jotain mukavia videoita joista nousee rakkauden ja hellyyden tunteita. Joillekin ne ovat lapsia, toisilla eläimiä, joillakin luonto, joillakin kaunis musiikki. Luo jotain kaunista ympärillesi, maalaa taulu joka kuvaa sinua empaattisena ihmisenä, aitona ja vilpittömänä, joka olit lapsena. Tee biisi joka kertoo elämästäsi (sovelluksia löytyy nykyään vaikka puhelimelle). Anna anteeksi itsellesi ja muille, älä ole liian vaativainen asioissa joihin aiemmin puutuit. Ei maailma ole sinun vastuullasi. Se on mitä se on.
En tunne enää mitään tunteita.
Googlaa sitten anhedonia. Voi tulla raskaan elämänvaiheen jälkeen tai esimerkiksi psyykelääkkeiden seurauksena. Ellet ole sitten psykopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää mitään tunteita.
Kyllä ne palautuu, älä huoli. Joskus fyysinen toiminta voi auttaa: rakenna "turvapaikka" huoneen nurkkaan tai sänkyyn, lempivärejä ja lempijuttuja, ei haittaa ollenkaan vaikka olisi "lapsellisia" juttuja. Kun sinun tulisi nyt löytää se lapsi-itsesi jonka olet kadottanut.
Mulle on käynyt just päinvastoin. Olen empaattinen muille. Vaikka mulla itselläni on ollut vaikeaa. En ole muutenkaan mikään kostajatyyppi muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haetaan ammattiapua, jonka avulla sitten turvallisesti kuljetaan niiden kadonneiden tunteiden äärelle, joita on varmaan joutunut selviytyäkseen kieltämään niin pitkän aikaa, ettei enää tunne mitään. Luodaan sisäistä turvallisuutta, jotta niitä tunteita voi taas alkaa tuntea eikä niistä tarvitse jatkossa luopua vaikeinakaan aikoina. Kun ymmärtää ja pystyy kantamaan omat tunteensa, ymmärtää myös muita tunteiden tasolla.
Hyvä että empatia alkaa taas ihmisiä kiinnostelemaan. Hieno juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on voimavara nykypäivänä. Kannattaa muistaa, että ihmiset ajattelevat lähinnä omaa hyötyään nykypäivänä oli asia mikä tahansa, empaattiset joutuu usein hyväksikäytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt just päinvastoin. Olen empaattinen muille. Vaikka mulla itselläni on ollut vaikeaa. En ole muutenkaan mikään kostajatyyppi muille.
Tämähän ei nyt yhtään liity kostajatyyppeihin. Tunteet voi mennä rankkojen elämänkokemusten myötä, ilman että siinä mitenkään kostettaisiin muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus masennus tai uupumus vie empatian tunteet. Jos sinulla on niitä joskus ollut, palaavat ne vielä takaisin. Monestihan rankan elämäntilanteen jälkeen, kun ei tarvitse enää yrittää selvitä, saattaa tulla masentuneisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Se on voimavara nykypäivänä. Kannattaa muistaa, että ihmiset ajattelevat lähinnä omaa hyötyään nykypäivänä oli asia mikä tahansa, empaattiset joutuu usein hyväksikäytetyksi.
Silloin pitää oppia laittamaan rajat. Ne suojelevat omaa jaksamista.
Miten se sitten ilmenee ettet kykene empatiaan?
Millä tavalla rankka? Todennäköisesti tässä maailmassa on ihmisiä joilla on rankempaa kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Joskus masennus tai uupumus vie empatian tunteet. Jos sinulla on niitä joskus ollut, palaavat ne vielä takaisin. Monestihan rankan elämäntilanteen jälkeen, kun ei tarvitse enää yrittää selvitä, saattaa tulla masentuneisuutta.
Mulla kävi näin ja aluksi tietenkin tuntui hirveältä, kun tunteellisena ihmisenä olin tottunut tuntemaan kaikkea. Yhtäkkiä mikään mikä ennen oli saanut ihokarvat pystyyn, ei liikuttanut enää. Lopulta kuitenkin ymmärsin, että tälle oli tarkoitus. Kehoni suojeli minua ja pisti kaikki tunteet hetkeksi tauolle, että pystyin vain lepäämään. Pikkuhiljaa alkoi myös paraneminen.
Toisaalta yleinen ilmiö on että menettää kiinnostuksen kaikkeen. Ainakin Amerikassa puhutaan aiheesta.
Niillä mennään.