Mitä tekisit jos joutuisit luopumaan kaikista rahoistasi ja omaisuudestasi?
Vaipuisitko syvään epätoivoon ja kenties kokisit, että koko identiteettisi on tuhoutunut vai rupeaisitko kenties kasaamaan omaisuuttasi uudelleen? Miten arvelisit ystäväsuhteillesi käyvän? Koetko että et voisi enää nauttia elämästä tyhjätaskuna? Sana on vapaa.
Kommentit (38)
Uskontolahkon tekee noin . Toisille että varastaa kaiken . Jopa työpaikan.
Miksi joutuisin luopumaan?
Kun siihen saa vastauksen, niin osaa myös sanoa, viitsisikö enää mitään ruveta sen jälkeen kasaamaan.
Sitten ei enää jaksais nähdä vaivaa minkään suhteen vaan elelisin muiden almujen varassa. Aina voi jotain tehdä et pääsee vankilaan sit majoittumaan. Siellä saa kaikki eikä tartte ihan koditomana ja ruuatta olla. Saa varmaan lääkäri aikaa ja lääkettäkin helpommin kun näin työssäkäyvänä veroja maksavana.
Uskontolahkon voi viedä vaatteet päältä. Hokkuspokkus .
Onneksi identiteettini eikä ystävyyssuhteeni ole koskaan perustuneet rahaan. Toki toivoisin - jos siis kaiken menettäisin - , että jostain saisin sen verran rahaa, että pystyisin ylläpitämään nykyisin kohtuullisen vaatimatonta elintasoani. Olen ollut aikoinaan 18-vuotiaana täysin rahaton (ei siis markkaakaan rahaa), asunnoton ja työtön, kun isä päätti heittää mut himasta syksyiseen yöhön, mutta vaikka siitä jotain jäikin mua jonnekin alitajuntaan korventamaan, niin se jäi vain isääni kohtaan eikä mitään muuta.
Mulle raha on vain paperia, sitä tulee ja menee.
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin töitä
No en todellakaan tekisi, jos kaikki olisi menetetty. Alkaisin varmaankin anarkistiksi. Vassariksi nyt ainakin.
En kokisi. Tilanne olisi vain alustalähtö taas. Tuttu juttu.
Kaikki muuttuu vaikeaksi, jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. -Nuuskamuikkunen
Mikä tai kuka siihen pakottaisi? Sen pakottajan varmaankin ampuisin. Sitten söisin sen jälkeen vankilassa valtion piikkiin.
Varmaankaan mun kipot ei kellekään kelpais saati vanhat ryntteenikään ja talokin on jo aika vanha.
Joten jäisin tähän kutrn ennenkin.
Ei paljon kirpaisisi: vaatteet ja vanhat huonekalut, siinä mun omaisuus. Kissahan ei ole omaisuutta, vaan perheenjäsen siinä kuin lapsetkin. Että kun heidät kaikki saisin pitää, niin se riittäisi.
Jos tämä luopumaan pakottaminen tulisi valtion puolelta niin sitten odottaisin vähintäänkin että asuminen ja muut elämän välttämättömyydet saisi ilmaiseksi ilman mitään keppihyppyytyksiä vastineeksi. Muussa tapauksessa se olisi polttopilluiskujen aika
No sitten varmaan muuttaisin johonkin sossuläävään. Mitä siinä muutakaan voisi?
Omaisuus ei määrittele minua. En tule rikkaasta perheestä enkä ole rahan perään. Tavallinen, turvallinen elämä riittää.