Nykyinen lama on paljon pahempi mitä 1990-luvun lama.
1990-luvun laman aikaan kunnilla oli velvoite työllistää pitkäaikaistyöttömiä, sosiaali ja työttömyysturvaa ei leikattu paitsi 3 vuodeksi jäädytettiin indeksikorotukset ja lama kesti vain 4-5 vuotta. Nyt ei ole vastaavaa nousua näkyvissä eikä teollisuus vedä toisin kuin ysärillä. Maaseutukin on ajettu alas kun ysärillä pientiloja oli vielä paljon. Lisäksi hallitus syyllistää työttömiä omasta tilanteestaan kun ysärilaman hallitukset näkivät työttömät laman uhreina.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä perää on. Lama kesti n. 1992-1995, nykyinen on kestänyt vuodesta 2009 lähtien. Koronan alustakin on jo pidempi aika mitä koko ysärin lama kesti.
Isäni oli työtön ysärin laman aikaan. Ansiosidonnaisella sai olla maksimiajan, ei ollut mitään leikkureita tms. Kyllä se vähän erilaiselta omaan mieleen muistuu kuin tämä nykyinen.
Kyse onkin isosta rakennemuutoksesta. Nyt muutetaan koko systeemi eikä vanha aika enää palaa. Suomalaiset on hyvin epäempaattisia ja jopa julmia toisia kohtaan. Kun itsellä menee hyvin, se riittää. Kukaan ei välitä toisesta. Jos joku sellaista sanoo sille suututaan. Isoisäni puhui tuosta ajasta, mutta se oli 1920/1930 lukujen taitteessa. Silloin ihmiset oli kovilla. Työläiset oli paskaa ja jos tipuit ulos niin kukaan ei auttanut vaan potki päähän. Nyt se aika on tuossa takaisin. Varautukaa siihen.
Jep. Päätalo on kirjoittanut tuosta ajasta 30-luvun alussa. Metsuri oli "mahastaan kiinni" töissä, tarkoitti, että palkka riitti juuri ja juuri välttämättömään ruokaan, ei penniäkään yli. Se oli kovaa aikaa.
Sen ysärin laman kokeneena, työttömänä, voin sanoa sen, että silloin ei ollut nettiä. Tai siis oli, muttei tässä laajuudessa. Vähäosaiset alkoholisoitui ja .... kuolivat.
(Minusta) syyhen siihen lamaan oli yleinen matalasuhdanne, itäkaupan loppuminen, holtiton rahanjakaminen pankeilta .... Sitä yhteiskunnallista laskua maksettiin monta vuotta. Itse olin silloin työtön, lopulta sain duunipaikan ja siitä mun uusi nousu alkoi.
Maailma on muuttunut, sen jälkeen. Nyt sapettaa se, että nyk. Z-sukupolvi joutuu kokemaan sen saman uudestaan; mitään ei olla opittu, omista virheistä (kaikkeenhan ei voi vaikuttaa). Taas se stn. sama lasku uudestaan maksettavana ... tai vielä pahempi, jos miettii vaikka miten vanhuksia "käsitellään" hoitokodeissa. :(
....
Mulla kyllä on sellanen etiäinen, että kyllä me tästä selvitään, helppoa se ole, mutta joku Nokia2 tulee jostain, yllättäen (sitä ei voi tietenkään jäädä odottamaan ....).
(eipä uutta "tietoa", mietin, et laitanko tämän kommentin; päätin kumminkin laittaa ....).
Vierailija kirjoitti:
No ei lähelläkään. Katsohan vähän lukuja.
Mitä lukuja? Missä on vääristelemättömät luvut?
90-luvun lamassa eläkeläisiä oli 800 000, nyt 1,7 miljoonaa. Reilusti tuplat. Jo tämä yksinään vaikuttaa esimerkiksi siihen, miltä yhteiskunta tuntuu. Ysärilaman yhteiskunta oli vielä nuori, dynaaminen. Nyt vanha, raihnas. Ysärilamassa poliitikot eivät välittäneet eläkeläisten äänistä, ja silloisten eläkeläisten eläkkeet olivat pieniä, sossutukien tasoa. 1910-20 luvuilla syntyneiden eläkkeet jäivät tosi pieniksi. Elikkä, silloin eläkeläisiä oli puolet vähemmän, ja myös heidän eläkkeensä olivat puolet pienempiä. Eläkerasitus yhteiskunnalle oli ehkä neljäsosa nykyisestä.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat nähneenä en ole samaa mieltä. Ysärillä päätttyi ikuinen nousukausi ja sen jälkeen työelämä on ollut tauotta ihan yhtä ja samaa paskaa ja jatkuvia yt-neuvotteluja. Työssä olevat ei ole yhtään onnellisempia kuin työttömät, taitaa olla nykyään jopa päinvastoin.
1994 alkoi nousukausia joka jatkui vuoteen 2007 saakka. Työttömyys oli laskussa valtion velka väheni. Pääministeri Vanhanen puhui vuoden 2007 alussa jakovarasta eli miten mannaa jaetaan tarvitseville valtion toimesta.
Sitten tulivat massiiviset palkankorotukset kunta- ja vientisektorille sekä finanssikriisi 2007-2009. Yritykset olivat ongelmissa eikä paluu kasvuun ole sen jälkeen onnistunut. Nokia huuma oli ohitse ja alkoi lähes 20 vuotta kestänyt taantuma.
1990-luvun lama oli itse aiheutettu kuten nykyinen heikko talouskehitys. Jotenkin aina onnistutaan mokaamaan poliitikkojen puolelta asiat. Tällä hetkellä vienti ei toki vedä mutta muu yrittäminen ei kannata joten eipä niitä työpaikkoja tule kuin julkiselle sektorille.
Kalle Päätalon kirjoista voi lukea miten empaattisia suomalaiset on köyhiä kohtaan.