Olispa JOSKUS hyvä mieli.

Sellainen paskan kautta parhauteen -metodi toimii aika hyvin. Nuorena elämäni oli tavallaan aika helppoa, olin usein onneton. Lasten myötä elämä on yhtä raatamista, mutta olen onnellinen kun saan edes pieraista rauhassa. Ihan niin että naurahdan siitä onnesta.

Tuo vaatimus, että koko päivän pitäisi olla hyvä, huonontaa mielialaasi. Yleensä kaikkien päivissä on sekä huonompia että parempia hetkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä saisi teidät palstatyypit iloiseksi nyt? Tyyliin lottovoitto ei kelpaa vastaukseksi. Vaan mitä ajattelisit sillä saavasi aikaan elämässä, että onnea tulee ovista ja ikkunoista? 👀

Ei varmaan enää mikään, koska kaiken oikeasti merkityksellisen suhteen on jo liian myöhäistä. Toisaalta ei sitä onnea nyt ovista ja ikkunoista tarvitsisi ollakaan tunkemassa, mutta olisin huomattavasti onnellisempi ja iloisempi jos minulla olisi normaaleita ihmissuhteita ja edes yksi ystävä (tai kaveri) jonka kanssa voisin joskus tehdä yhdessä jotakin tai ihan vaan jutella. Tuntuu, että koronarajoitusten myötä meni ne vähätkin luontevat mahdollisuudet ihmisten väliseen arkiseen kanssakäymiseen eli vaikka rajoitukset on loppuneet vuosia sitten niin elämänmeno ei palannutkaan ennalleen.

Mutta jos nyt saa alkaa haaveilemaan niin olisi se aika ihanaa jos olisi elämänkumppanikin. Ja siis nimenomaan sellainen jonka kanssa oltaisiin toisillemme ihan nappivalinnat eli yhdessä olisi mukavan mutkatonta ja rentoa olla sekä kiinnostuksenkohteet ja elämäntyyli olisi riittävän samankaltaiset. Uskon että olisi huomattavastikin onnellisempi jos vaikka näin pe-iltana voisin viettää ihan tavallista koti-iltaa oman miehen kanssa kuin olla täällä palstalla notkumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa Peltsin eräseikkailuita. Tulee ainakin ihan ok mieli.

 

Mua se masentaa.

 

 

Mä taasen koen kateutta koska haluaisin samanlaisen elämäntavan ja olen sielultani ihan eräjorma. Tosin siis ilman julkisuutta.

 

Sattuipa sopivasti. Mä siivosin vaatekaappia ja ilahduin hirveästi kun löysin hameen jota en muistanut edes omistavani. Niin nätti ja vielä hintalappukin kiinni! Varmasti oli hymy korvissa kun aloin pukemaan sitä, mutta lyhyeksi se ilo jäi. Olen lihonut niin viime aikoina, että se oli ainakin kokoa ellei kahta liian pieni.

Ehkä olo muuttuisi hyväksi jos kaikki sodat loppuisivat ja kaikkialla menisi hyvin ja omat vanhemmatkin lakkaisi vanhentumasta ja menemästä huonompaan suuntaan. Mutta eipä taida tapahtua ja huonompaa tulevaisuutta vaan joutuu murehtia jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaatimus, että koko päivän pitäisi olla hyvä, huonontaa mielialaasi. Yleensä kaikkien päivissä on sekä huonompia että parempia hetkiä. 

Yleensä varmaan niin, mutta mulla ainakin on selkeästi enemmän ellei jopa pelkästään noita huonompia hetkiä. Oikein ärsyttää se telkkarimainos jossa lauletaan elämän olevan täydellinen koska siinä on sopivassa suhteessa surullisia vaiheita ja ilon aiheita. Ei mulla ole ilon aiheita eikä ole ollutkaan vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saisi teidät palstatyypit iloiseksi nyt? Tyyliin lottovoitto ei kelpaa vastaukseksi. Vaan mitä ajattelisit sillä saavasi aikaan elämässä, että onnea tulee ovista ja ikkunoista? 👀

 

 

Ei varmaan enää mikään, koska kaiken oikeasti merkityksellisen suhteen on jo liian myöhäistä. Toisaalta ei sitä onnea nyt ovista ja ikkunoista tarvitsisi ollakaan tunkemassa, mutta olisin huomattavasti onnellisempi ja iloisempi jos minulla olisi normaaleita ihmissuhteita ja edes yksi ystävä (tai kaveri) jonka kanssa voisin joskus tehdä yhdessä jotakin tai ihan vaan jutella. Tuntuu, että koronarajoitusten myötä meni ne vähätkin luontevat mahdollisuudet ihmisten väliseen arkiseen kanssakäymiseen eli vaikka rajoitukset on loppuneet vuosia sitten niin elämänmeno ei palannutkaan ennalleen.

Mutta jos nyt saa alkaa haaveilemaan niin olisi se aika ihanaa jos olisi elämän

Ei kuulosta lainkaan mahdottomalta, vaikka on se aikuisena vaikeampi solmia syviä ystävyyksiä ja deittimarkkinatkin kapenee. Yritä? Jonkun harrastuskuvioiden, vapaaehtoistyön tai kaveripalstojen kautta voi tutustua uusiin ihmisiin. Tinder puhelimeen tai jonnekin deittipalstalle katselemaan. Jos ei kumppania löydy, niin ehkä ystävä...

Vierailija kirjoitti:

Sattuipa sopivasti. Mä siivosin vaatekaappia ja ilahduin hirveästi kun löysin hameen jota en muistanut edes omistavani. Niin nätti ja vielä hintalappukin kiinni! Varmasti oli hymy korvissa kun aloin pukemaan sitä, mutta lyhyeksi se ilo jäi. Olen lihonut niin viime aikoina, että se oli ainakin kokoa ellei kahta liian pieni.

Motivaattori kunnon kohotukselle ja painonhallinnalle? Kesällä helmat liehuen kaupungille tai minne ikinä, elämänsä voimissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaatimus, että koko päivän pitäisi olla hyvä, huonontaa mielialaasi. Yleensä kaikkien päivissä on sekä huonompia että parempia hetkiä. 

 

 

Yleensä varmaan niin, mutta mulla ainakin on selkeästi enemmän ellei jopa pelkästään noita huonompia hetkiä. Oikein ärsyttää se telkkarimainos jossa lauletaan elämän olevan täydellinen koska siinä on sopivassa suhteessa surullisia vaiheita ja ilon aiheita. Ei mulla ole ilon aiheita eikä ole ollutkaan vuosiin.

Miten jaksat elää jos ei ole oikeasti yhtään mitään iloa vuosiin? Vai ajatteletko vain niin negatiivisesti ettet halua muistaa naurun tai nautinnon hetkiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm Jumala voi opastaa suuntaa ja antaa voimia, mutta ei kai Hän ihmisen puolesta pysty tätä elämää elämään? En ole itse uskossa, on hyvin tieteellinen maailmankuva. Siitä huolimatta koen olevani henkinen ja elämä itsessään on pyhää.

En väittänytkään, että Jumala eläisi elämää ihmisen puolesta.

Et niin. En silti ulkoistaisi vastuuta elämästäni ja onnestani edes Jumalalle. Minun se on.

En minäkään ulkoista vastuuta elämästäni tai onnestani Jumalalle. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvä mieli kun työviikosta on selvitty. Nyt saan syödä rauhassa ja nukkua univelan pois. Huomenna pääsee ulos käymään valoisaan aikaan, rauhassa kokkailua ja iltapäiväkahvit lehden kera. Ai että :))))))

Mä kaipaan niin tuota aikaa, että oli selkeä työviikko ma-pe ja sitten viikonloppuna sai nauttia vapaasta ja siitä viikonlopun tunnelmasta. Nykyisin on vapaat milloin sattuu eikä aina edes peräkkäin eli puuttuu tuo rytmi kokonaan eikä se ihan ole sama lähteä nauttimaan vapaapäivästä tiistaina, kun kaikkialla on niitä arkikiireisiä ihmisiä. Lisäksi yleensä aina alkaa joku paukutus ja jyske heti aamuseiskalta mikä puuttuu esim lauantai-aamuista eli se siitä pitkään nukkumisestakin :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaatimus, että koko päivän pitäisi olla hyvä, huonontaa mielialaasi. Yleensä kaikkien päivissä on sekä huonompia että parempia hetkiä. 

 

 

Yleensä varmaan niin, mutta mulla ainakin on selkeästi enemmän ellei jopa pelkästään noita huonompia hetkiä. Oikein ärsyttää se telkkarimainos jossa lauletaan elämän olevan täydellinen koska siinä on sopivassa suhteessa surullisia vaiheita ja ilon aiheita. Ei mulla ole ilon aiheita eikä ole ollutkaan vuosiin.

 

Miten jaksat elää jos ei ole oikeasti yhtään mitään iloa vuosiin? Vai ajatteletko vain niin negatiivisesti ettet halua muistaa naurun tai nautinnon hetkiä?

 

 

 

En mä tiedä enkä oikein jaksakaan enää. Olen monesti miettinyt että pakkohan sitä jotain iloa on mullakin olla ollut, mutta ei sellaista vaan ole ollut tällä vuosikymmenellä eikä ihan äkkiä edelliselläkään.  Aika kauas saa kaivella ja nekin siis melko kertaluonteisia ja lyhyitä hetkiä.

Pelkkää surua vaan ja muuten sitten tasaista ankeutta ilman mitään aaltoliikettä mihinkään suuntaan. Tuntuu tavallaan kuin olisi kuollut mutta on sitä elossa, ei vaan elä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaatimus, että koko päivän pitäisi olla hyvä, huonontaa mielialaasi. Yleensä kaikkien päivissä on sekä huonompia että parempia hetkiä. 

 

 

Kun söin tiettyä mieliala lääkettä. Olin yhtä hymyä. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattuipa sopivasti. Mä siivosin vaatekaappia ja ilahduin hirveästi kun löysin hameen jota en muistanut edes omistavani. Niin nätti ja vielä hintalappukin kiinni! Varmasti oli hymy korvissa kun aloin pukemaan sitä, mutta lyhyeksi se ilo jäi. Olen lihonut niin viime aikoina, että se oli ainakin kokoa ellei kahta liian pieni.

 

Motivaattori kunnon kohotukselle ja painonhallinnalle? Kesällä helmat liehuen kaupungille tai minne ikinä, elämänsä voimissa.

No joo, tuo hame on just sellainen syksy-talvihame eli olisi ihanan lämmin laittaa vaikka huomenna paksujen villasukkisten tai thermoleggisten kanssa mut ei sit tarvii :(

Vierailija kirjoitti:

Onni kestää vain hetken 🍺😮💨

 

Hetken kestää elämä sekin synkkä ja ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olo muuttuisi hyväksi jos kaikki sodat loppuisivat ja kaikkialla menisi hyvin ja omat vanhemmatkin lakkaisi vanhentumasta ja menemästä huonompaan suuntaan. Mutta eipä taida tapahtua ja huonompaa tulevaisuutta vaan joutuu murehtia jatkuvasti.

Niinpä. Ärsyttävää, että nykyään ihan kaikki muutos tuntuu olevan aina huonompaan suuntaan. Ihan sama onko kyse jostain globaalista asiasta vaiko ihan vaan omasta elämästä tai vaikka ohjelmistopäivityksestä. Se entinen versio on poikkeuksetta parempi.

Tämä ns uusi normaali on kaikkinensa ihan hanurista.

Hyvä päivä olisi mahtavaa vaihtelua. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä päivä olisi mahtavaa vaihtelua. 

 

 

Kyllä.

Pane naistasi peppuun. Saat takuuvarmasti hyvän mielen ja viheltelet lopun iltaa tyytyväisenä.