Mitä mieltä siitä, että jotkut eivät ole ymmärtävinään kysymyksiä, pyyntöjä ym.?

Olen sitä mieltä, että aloittaja ja kaltaisensa ovat typeryksiä. 

Mua välillä suorastaan vituttaa "vihjailevat" puheet jostain asiasta. Vaikka ymmärtäisin, mitä toinen hakee, en tarkoituksella vastaa hänen toivomaansa tyyliin. Kysyköön suoraan, jos on jotain vailla. Riippuu tapauksesta. Tätä vaan tapahtuu niin usein.

Minun anoppini on tuollainen vihjailemalla kommunikoija. Hän myös pitää itsestään selvänä, että muutkin vihjailevat. Ja minä olen ääneenajattelija. Konfliktejahan siitä on tullut, kun anoppi on luullut mm., että käsken häntä ostamaan vaatteita lapselleni, vaikka vain suunnittelen ääneen, mitä lapselle pitää ostaa. Tämä vaateasia on sittemmin käsitelty, mutta ei se kommunikointi hänen kanssaan edelleenkään helppoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että tuo on erityisesti neurotyypillisten tapa. 

Vaikka sanotaan, että neuroepätyypillisillä on kommunikoinnissa haasteita o_O 

Ehkä se on sitä, että kun enemmistö puhuu kiertäen ja kaartaen niin kun sitten tulee joku adhd autisti joka sanoo mitä tarkoittaa niin enemmistö kohahtaa kauhistuneena, mitä tämä tällainen on ja yrittää selvittää mikä salainen merkitys sanojen takana sittenkin olisi. 

Ja joo, ei tietenkään rajoitu noin ainoastaan, mutta usein esiintyy noin. 

 

Olen tehnyt saman havainnon.

Tasapuolisuuden vuoksi pitäisi myös neurotyypillisyyden häiriö saada diagnoosiksi, yksi vahva oire on tämä vaatimus ajatustenlukutaidosta tai kokemus että muut eivät sano mitä tarkoittavat vaan "ymmärtää" piilomerkityksiä.

Neurotyypillisten sosiaaliset normit ja kirjoittamattomat säännöt ovat pitkälti

joo, on ne aika harhaista settiä, mutta on ne toisaalta ihan helppo "kräkätä" auki ja ymmärtää. Itse en vain halua tehdä sitä, koska ne säännöt on niin naurettavia ja kun niitä alkaa avaamaan, niin tajuaa, että ne pohjaa aina juurikin kaikenlaisiin kieroutuneisiin "näin pitää elää ja olla" malleihin, eli juuri siihen harhaiseen settiin. Itse tykkään enemmän suorasta kommunikaatiosta ilman niihin liitettyjä piilomotiiveja tai piilomerkityksiä. Ihan senkin vuoksi, että jotkut neuroepätyypilliset tosiaan eivät niitä välttämättä osaa nähdä. Elämä on paljon helpompaa, kun alkaa vain elää suoran kommunikaation maailmassa ja rohkeasti kertoo keskustelukumppanilleen miksi kysyy tai sanoo jotakin. Samalla ymmärrys puolin ja toisin toisesta ihmisestä kasvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo minulle täällä on kylmä. Käsitän asian niin että hänellä on kylmä. En sulje ikkunaa.  Jos haluaa että ikkuna suljetaan, silloin sanotaan voisitko sulkea ikkunan. 
Epämääräisestä viestinnästä seuraa epämääräinen lopputulos.

On eri asia, jos ei ymmärrä. Aloitus koskee sitä, että ei olla ymmärtävinään.

Mistä tiedät, että oikeasti ymmärtää, mutta esittää, ettei ymmärrä?

Miksi et usko, että hän ei oikeasti ymmärrä?

Olen itse usein ollut tilanteessa, missä en ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa, ja hän luulee, että esitän "tyhmää". Olen keskivertoa älykkäämpi, mutta en aina ymmärrä vihjailevaa puhetta.

Nämä ovat mm. sanoneet, että eivät ole ymmärtävinään, jos ei puhuta "suoraan". Onhan näitä tässä ketjussakin.

Vierailija kirjoitti:

Minun anoppini on tuollainen vihjailemalla kommunikoija. Hän myös pitää itsestään selvänä, että muutkin vihjailevat. Ja minä olen ääneenajattelija. Konfliktejahan siitä on tullut, kun anoppi on luullut mm., että käsken häntä ostamaan vaatteita lapselleni, vaikka vain suunnittelen ääneen, mitä lapselle pitää ostaa. Tämä vaateasia on sittemmin käsitelty, mutta ei se kommunikointi hänen kanssaan edelleenkään helppoa ole.

Itsellä tapana sanoa se mitä ajattelen. Jos esimerkiksi kysyn keittiössä, että "onko tässä fetajuustopurkin lientä", niin tarkoitan tosiaan sitä mitä kysyn, enkä tarkoita, että "hyi, laitoitko siihen fetajuustpurkin lientä" (esimerkki, joka oikeasti tapahtui). Kommunikaatio menee hirveän monimutkaiseksi, kun viestin vastaanottaja alkaa hätäilleen selittelemään ja kyselemään, että sehän on ihan hyvää, mitä, etkkä tykkää, maista nyt ensin ennenkuin sanot, että et tykkää (ja ei: viestini "sävykään" ei ole ollut megativinen, vaan noin käy aina, kun viestinnän vastaanottajana on vihjaillen puhuva henkilö.). Siis oikeasti niin rasittavaa. Miksei voi vain reagoida kysymykseen, miksi pitää kysymykseen lisäillä "sävyjä" ja alkaa pähkäiemään, että mitä toinen oikeasi tarkoitti. yksinkertaisestakin kommunikaatiosta tulee helposti monilauseinen selvittely, että mitä ei missään nimessä tarkoittanut ja että tosiaan vain halusi tietää, että mitä se öjy oli, jota laitettiin, ei mitään muuta, ihan vain, että mitä öljyä laitettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Sitten on myös ihmisiä jotka tulkitsevat neutraalin toteamuksen vihjeeksi tai moitteeksi. Minun mies on tällainen. Jos vaikka olen tekemässä voileipää, ja totean ääneen että juusto on loppu, luulee hän että syytän häntä kun ei ole käynyt ostamassa lisää. Tai jos vaikka katsomme jotain matkailuohjelmaa, ja totean että ihan näköiset maisemat, saattaa mieheni sanoa siihen että ei meillä oo varaa tuonne lähteä, eikä oo edes lomaa. 

Täsmälleen tämä! Ihmiset, jotka ovat kasvaneet tuollaisessa manipuloivassa keskusteluilmapiirissä yrittävät koko ajan etsiä näitä piilomerkityksiä kaikesta ja se tekee normaalista kommunikoinnista mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Älä siirrä vastuuta kuulijalle vaan sano, mitä tarkoitat.

Just näin! Äärimmäisen rasittavia ovat sellaiset ihmiset, jotka ei voi sanoa asioita suoraan ja sitten ovat nenät nyrpyllään, kun heitä ei ymmärretä. 

Silti on myönnettävä, että jossain tilanteissa ei millään kehtaa sanoa suoraan ja toivoo siksi, että toiset ymmärtäisivät vihjeestä. Esim: pitkään viipyville vieraille ei kehtaa sanoa, että voisitteko jo vähitellen lähteä. Sen sijaan voi haukotella ja todeta, että meillä on aamulla aikainen herätys..

up