Romantikko ja sen vastakohta parisuhteessa
Olen ollut naimisissa 18-vuotta, yhdessä ollaan oltu pitempään. Kiihkeimmät intohimon hetkeni olen kokenut muiden kuin vaimoni kanssa, vaikka en olekaan seksiä muiden kanssa harrastanut.
Minulla on pitkän parisuhteen aikana ollut ihastuksia naisiin, jotka ovat käyneet kuumana minuun. Heidän kanssaan olen kokenut voimakasta intohimon liekkiä, jonka olen puhaltanut sammuksiin ennen kuin sitä ei enää voi hallita. Heistä osa on suuttunut, mutta osa on yhä ystäviä.
Olen aikanani luvannut alttarilla olla naiseni kanssa ja olen sen päättänyt pitää. Usein vain harmittaa, että voimakkaat tunteet joutuu tukahduttamaan kun elää sellaisen kanssa, joka ei niistä välitä. Tai ei halua näyttää välittävänsä. En ymmärrä miksi näin on ja omalta osaltani tuntuu että olen jo kaikkea yrittänyt. Elämä on kuitenkin muilta osa-alueilta ihan mukavaa ja lasten kanssa muodostetaan hyvä tiimi.
Lähinnä kyselisin, onko muita kohtalotovereita? Miten pärjäätte?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Minä en (anteeksi vain) ymmärrä, miksi ihan vastakohdat menevät naimisiin ylipäätään? Ei ihmisen persoona muutu.
Jos ihminen ei ole alun alkaenkaan romanttinen luonne, niin miten hän vuosien mittaan sellaiseksi muuttuisi ja miksi pitäisi? Miksei alunperin jo mennä naimisiin sellaisen kanssa, jonka kanssa nämä asiat natsaa?
Vähän sama, kuin miehet jahtaavat "vaikeasti tavoitettavia" naisia ja sitten ihmettelevät kun nämä naiset eivät haluakaan seksiä ja ovat "vaikeita". Niin?
Miksi vastakohdat menevät yhteen?
Monestakin syystä.
Voi olla vaikeaa löytää kaikilla elämän osa-alueilla samanlainen. Sitten varmaan molemmat ihailevat toisissaan niitä piirteitä, joita itsessä ei ole. Tai kokevat, että molemmat eivät voi olla vaikkapa räjähtäviä temperamentiltaan, vaan tasapainotetaan toisiaan. Sitten on myös optimismia sen suhteen, että ihmiset puolin ja toisin kehittyvät toistensa suuntaan. Voi olla, että kehittyvät, tai sitten eivät. Aika näyttää.
Eipä tuo minunkaan rouva mikään romantikko ole, vaikka itse kyllä taidan olla. Joskus se rasittaa, mutta pakko antaa periksi . Tehdään nyt sentään aina ulkoilulenkkejä yhdessä.
Minulla ollut täsmälleen päinvastainen tilanne. Ollut myös koko ikäni naimissa, ihaillut lukuisia naisia ja työkavereita. Jotkut yrittäneet iskeä ja houkutella seksiin, mutta kumminkin vaimoni ollut ainoa nainen joka on saanut himoni syttymään ja yhä saa. Minulta meni vuosia ihmetellessä, että miksei muiden naisten seurassa tunnu miltään muulta kuin, että ihan kiva kaveri. Alapääni ei ole vähähtänytkään, vaikka silmät syöneet naisten kauniita muotoja. Oma vaimoni taas vetänyt puoleensä magneetin tavoin, läheisyys sielun kumppanuus yhdistettynä suojeluvaistoon ja seksuaaliseen himoon. Huoehtinut omastani kuin leijonauros naaraastaan. Mutta jos ei olisi ollul intohimoa ja rakkautta, en olisi koskaan parisuhteeseen mennytkään. Minulle olil tsestään selvää, että halusin täydellisen sielunkumppanin jota rakastaisin ja joka rakastaisi minua maailman tappiin asti ja jonka puolesta tekisin ihan mitä vain ( ja tehnytkin) ja suojelisin maailman pahuudelta. Valkoisia ritareita on vielä olemassa, ja minä olen yksi heistä.
kiitoksia kahdesta viimeisestä vastauksesta. Jotenkin helpottavaa, etten ole yksi maailmassa.
Kohteliiasti kiitän myös ensimmäistä vastaajaa jos hän tosissaan yritti, eikä provoillut. Joka tapauksessa, sinulla ei taida olla ymmärrystä tähän asiaan.
-ap
Kuulostaa siltä, että on väärä kumppani.
Minä olin kanssa sellainen en yhtään romanttinen. Kunnes rakastuin. Oikeasti rakastuin.
On mielestäni väärä lähtökohta ajatella, että on väärä kumppani. Siis jos on toisensa valinneet ja valat vannoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en (anteeksi vain) ymmärrä, miksi ihan vastakohdat menevät naimisiin ylipäätään? Ei ihmisen persoona muutu.
Jos ihminen ei ole alun alkaenkaan romanttinen luonne, niin miten hän vuosien mittaan sellaiseksi muuttuisi ja miksi pitäisi? Miksei alunperin jo mennä naimisiin sellaisen kanssa, jonka kanssa nämä asiat natsaa?
Vähän sama, kuin miehet jahtaavat "vaikeasti tavoitettavia" naisia ja sitten ihmettelevät kun nämä naiset eivät haluakaan seksiä ja ovat "vaikeita". Niin?
Miksi vastakohdat menevät yhteen?
Monestakin syystä.
Voi olla vaikeaa löytää kaikilla elämän osa-alueilla samanlainen. Sitten varmaan molemmat ihailevat toisissaan niitä piirteitä, joita itsessä ei ole. Tai kokevat, että molemmat eivät voi olla vaikkapa räjähtäviä temperamentiltaan, vaan tasapainotetaan toisiaan. Sitten on myös optimismia sen suhteen, e
En vaan ymmärrä, miksi juuri romanttisesti ja seksuaalisesti vastakohdat menevät naimisiin. Siitä koituu varmasti ongelmia parisuhteelle. Kaikissa muissa asioissa toki vastakohdat voi toisiaan täydentääkin.
ymmärrys on vähenevä luonnonvara. Lopulta se loppuu kokonaan eikä ketään haittaa, koska kukaan ei ymmärrä sitä.
Minä en (anteeksi vain) ymmärrä, miksi ihan vastakohdat menevät naimisiin ylipäätään? Ei ihmisen persoona muutu.
Jos ihminen ei ole alun alkaenkaan romanttinen luonne, niin miten hän vuosien mittaan sellaiseksi muuttuisi ja miksi pitäisi? Miksei alunperin jo mennä naimisiin sellaisen kanssa, jonka kanssa nämä asiat natsaa?
Vähän sama, kuin miehet jahtaavat "vaikeasti tavoitettavia" naisia ja sitten ihmettelevät kun nämä naiset eivät haluakaan seksiä ja ovat "vaikeita". Niin?