Mitä tarkoitat, kun sanot jotain henkilöä erikoiseksi?
Siskon mies oli kuulemma sanonut minua erikoiseksi. En ymmärtänyt eikä siskokaan kommentoinut, oliko tämä pahalla vai hyvällä sanottu. Mitä sinä tarkoitat, jos sanot jotakin erikoiseksi henkilöksi?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistit on erikoisia
Erityisiä.
Kyllä mä oon ihan omituinen, outo, erikoinen, kummallinen, poikkeava, miten sen nyt haluaakaan ilmaista. Ei tarvii mitään kaunistelevia ilmauksia, koska en pidä noita negatiivisena asiana.
Erikoinen ei sovi mihinkään stereotypioiden lokeroon. Hänessä tai yleensä hänen käytöksessään on jotain sanojan mielestä poikkeavaa. Se ei välttämättä ole aina negatiivista, mutta yleensä on. Jos se olisi positiivista, niin silloin käytettäisiin jotain muuta sanaa, Vaikkapa persoonallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulkitsisin, että jossain määrin epätoivottava henkilö.
En mitään positiivista näe sanamuodossa.
Minulle ainakin ainoastaan positiivinen ilmaus.
Minulle neutraali ilmaisu. Erikoinen = erilainen kuin minä.
Joissain tapauksissa ja tilanteissa se saattaa (tai saattoi ainakin joskus 1980- ja -90 -luvuilla) tarkoittaa epäilystä, että ihminen ei ole "normaali" eli heteroseksuaalinen, vaan on "seksuaalisesti poikkeava".
Vili-Poika rannikolta
Erikoinen on mielestäni negatiiviseksi tulkittava ilmaus. Jos itse sanon jostain, että "on se aika erikoinen", viittaan siihen, että henkilö on mielestäni vähän outo, käyttäytyy kummallisesti tai ajattelee ja toimii tavalla, jonka itselleni koen hyvin vieraaksi - en saa "otetta" hänestä, en ymmärrä häntä.
Vastaavasti jos kuulen, että joku kutsuu minua erikoiseksi, tulkitsen sen niin, ettei kyseinen ihminen pidä minusta.
Minulle ainakin ainoastaan positiivinen ilmaus.