Ihanaa olla uskossa.
Tuntuu niin turvalliselta kun saan luottaa Jumalaan. Turvautua häneen ja hänen johdatukseen kun on vaikeaa. Kiittää ja ylistää häntä.
Tämä on niin mahtava tunne että tätä toivoisi kaikille ihmiselle.
Kommentit (32)
Mutta nyt aikuisena on Jumala kutsunut minua uudelleen. Ja olen siitä niin kiitollinen.
Mutta miksi minä en voi uskoa vaikka haluaisin? Olen tullut siihen tulokiseen, että tähän on kaksi syytä: joko jumalaa ei ole olemassat ai sitten hän on, mutta ei halua minua porukoihinsa.
Tuntuu niin turvalliselta kun saan luottaa Jumalaan. Turvautua häneen ja hänen johdatukseen kun on vaikeaa. Kiittää ja ylistää häntä.
Tämä on niin mahtava tunne että tätä toivoisi kaikille ihmiselle.
on tosi kiva kun voi luottaa johonkin joka ei petä.
Kaikki aikaisemmat murheet eivät enä paina ja tulevaisuus näyttää pitkästä aikaa ihanalta.
On sellainen seesteinen ja rauhallinen olo. Ikääkuin olisin löytänyt sisäisen rauhan.
Mulla ei toi Jumala juttu varsinaisesti napsahda, mutta mulla on toi Cymbalta. Tosi hyvä ja suosittelen tarvitseville.
Tämä on niin mahtava tunne että tätä toivoisi kaikille ihmiselle.
älä tuputa uskoasi muille.
itselle ollut luonnollinen osa lapsesta asti. Iltarukous, puhuin Jumalalle, tunsin että hän kuuntelee, elämän käännekohdissa varsinkin sen huomaa
ja mulla aamu alkaa silti Cipralexilla. Uskoontulo ei poista automaattisesti ongelmia eikä korjaa tota serotoniinivajetta, mutta mä kiitän kyllä Jumalaa siitä että näitä asioita voi hoitaa.
Budhaan ja jälleensyntymiseen, olen aina uskonut. Uskon, mutten ole uskovainen ts mielessäni tiedän totuuden, muttei se mitenkään vaikuta elämääni tai käyttäytymiseeni. Jos joku kysyy niin kerron. Ja oloni on hyvä ja turvallinen.
Tosin alan kallistua sille kannalle, että jumalaa ei ole. Tai siis uskon että on joku, mutta en usko kristinuskoon.
Aikani yritin päästä porukoihin, mutta kun ei niin ei. Olkoon.
Minä myös olen ollut "lapsen uskossa". Aikuisiällä uskoni on horjunut elämän potkiessa päähän ja toivon, että jonakin päivänä Jumala kutsuisi myös minua. Saisin tuon rauhan ja ilon elämästä, mikä uskovaisista huokuu.
Tällä hetkellä en kuulu edes kirkkoon. Miten Jumala valitsee kutsuttunsa? Miksi Jumala ei puhuttele minua? Enkä ole tarpeeksi herkkä ja vastaanottavainen? Miten voin turvautua johonkin, joka on antanut tapahtua minulle niin ikäviä asioita? Pitääkö minun antaa anteeksi?
se voi olla ihan kuiva asia. Minä en tunne oikein mitään hengellisiä tunteita koska olen joutunut hengellisen väkivallan uhriksi. Raamatun mukaan sen, joka Jumalan luokse tulee, täytyy a) uskoa että Jumala on ja b) ja että hän palkitsee ne jotka häntä etsivät.
Riittää siis että haluat uskoa. Haluat turvata siihen, että Jeesus kuoli sinunkin puolestasi. Usko on lahja Jumalalta ihmiselle, ei ihmisen lahja Jumalalle.
Usko syntyy myös Jumalan Sanan kuulemisesta. Jumalaa etsivän kannattaa siis hakeutua seurakuntaelämään. Usko ei ole individualismia vaan siihen kuuluu myös yhteisöllisyys, se rakentaa ja suojaa uskoa.
Uskon, että jotain tuolla on, mutta mitä, sitä en tiedä. Ap:n perusteluista tulee mieleen, että etkö halua ottaa itse vastuuta elämästäsi? Ja sen takia tuo usko tuo sinulle sen turvallisuuden tunteen, ei tarvitse itse tehdä vaikeita päätöksiä, luotat siihen, että ne päätökset loppujen lopuksi tulevat Jumalalta, olivat mitä olivat ja tapahtuu mitä tapahtuu? Eli onko se loppujen lopuksi vaan sitä, että pakenet vastuuta?
Nyt vain on Jumala puhutellut minua enemmän ja olen siitä kiitollinen. Kenellekään en ole uskoa tuputtanut mutta rukoillahan toisen puolesta aina saa.
Jumala kyllä kutsuu jokaista elämänsä aikana. Tarttee vain olla kuulolla ;) sekä tietenkin ottaa se usko vastaan kun sitä tarjotaan. Silloin ihminen on herkimmillään sen ottamaan. Jos ajattelee että nyt ei ole sen aika niin sitä aikaa ei välttämättä koskaan tule-.
t.ap
Jos on kovin kyyninen ja epäilevä, niin voiko jumala tulla elämääni? Eikö meidän kaikkien ihmisten elämässä pitäisi "Jumalan" aina olla läsnä? Minulle se on sama asia kuin toisten kunnioittaminen, rakkaus ja vaikkapa luonnon kauneus.
Sanot että riittää kun haluaa uskoa. Olen eri mieltä. Tuossa ensimmäisessä lauseessa jo sanot että raamatun mukaan täytyy uskoa että jumala on. Minä en usko että jumalaa on.
Tuntuisi myös aika falskilta mennä seurakunnan tapahtumiin mukaan, kun ei usko ollenkaan koko juttuun. Olisi itsensä pettämisetä lähteä mukaan ja opetella uskottelemaan itselleen että jumala on.
Minä ajattelen, että jos jumala on olemassa ja jos hän on todella niin suuri kuin sanotaan, hänellä on taito ja keinot istuttaa uskon tunne sisälleni. Sen jälkeen voin sitten marssia seurakuntaan.
Mutta en enää jaksa uskoa, että tulen uskoon ikinä.
3
Raamatun mukaan sen, joka Jumalan luokse tulee, täytyy a) uskoa että Jumala on ja b) ja että hän palkitsee ne jotka häntä etsivät.
Riittää siis että haluat uskoa. Haluat turvata siihen, että Jeesus kuoli sinunkin puolestasi. Usko on lahja Jumalalta ihmiselle, ei ihmisen lahja Jumalalle.
Usko syntyy myös Jumalan Sanan kuulemisesta. Jumalaa etsivän kannattaa siis hakeutua seurakuntaelämään. Usko ei ole individualismia vaan siihen kuuluu myös yhteisöllisyys, se rakentaa ja suojaa uskoa.
Jos haluat löytää uskon ja Jumalan elämääsi voisit rukoilla sitä Jumalalta. Jumala kyllä kutsuu kaikkia ihmisiä mutta kaikki eivät ota sitä lahjaa vastaan.
13:lle, teen kyllä itse päätökset omassa elämässäni sekä otan vastuun niistä mutta luotan myös Jumalan ohjaukseen ja varjelukseen vaikeinakin hetkinä että niistä selvitään ja siksi on oloni turvallinen
ja onnea valitsemallasi tiellä....
Vaikka olisi epäilevä ja kyyninen niin silti voit löytää uskon elämääsi. Entinen opettajani oli ateisti ja nyt hän on seurakunnan toiminnassa mukana uskovaisena ihmisenä. se on minusta mahtava esimerkki Jumalan voimasta.
t. ap
Mutta voisiko tuon rukoilun sijaan yrittää saada jumalaista oloa muuten elämäänsä? Tekemällä jotain hyviä tekoja vaikka? Eikö se olisi fiksumpaa?
Jumala kyllä kutsuu jokaista elämänsä aikana. Tarttee vain olla kuulolla ;) sekä tietenkin ottaa se usko vastaan kun sitä tarjotaan. Silloin ihminen on herkimmillään sen ottamaan. Jos ajattelee että nyt ei ole sen aika niin sitä aikaa ei välttämättä koskaan tule-.t.ap
Pitäisi riittää, että sydän ja mieli ovat avoinna, eikö?
3
ja miten muuten uskoon tulit? Oliko hiljaista kasvua vai yhtäkkinen täyskäännös?