Mistä naapurin äiti oikein repii tuon energiansa??!

Vaikea sanoa kun en tunne sinua, saati naapuriasi.

Siellä on siis kasvamassa seuraavat universumin kiintotähdet, joille todellisuus tulee olemaan märkä turbaani vasten kasvoja. 

Ihmisillä on eri energiatasot ja joillain sitä energiaa on vaan kaikkeen. Olen itselleni sanonut, että se on ihan ok mennä omilla energioillaan. Luulen, että nämä energiatyypit vain nauttivat vauhdissa olemisesta ja puuhaamisesta. Jos ei itse nauti, niin turha itse olla väkisin sellainen mitä ei ole.

Mutta näistä energiatyypeistä voi inspiroitua, ota naapuriäidiltä yksi asia, jollainen sinäkin haluaisit olla. Esimerkiksi keskity puhumaan lapsillesi kauniisti ja kannustavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on ymmärtänyt jotain minkä itse ymmärsin vasta päälle viisikybäsenä. 

Ehkä tämäkin nainen voimaantuu keski-ikäisenä ja miettii mihin hän unohti itsensä, kun on valelllut hiekkakakun betoniin ja rukoilee, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on eri energiatasot ja joillain sitä energiaa on vaan kaikkeen. Olen itselleni sanonut, että se on ihan ok mennä omilla energioillaan. Luulen, että nämä energiatyypit vain nauttivat vauhdissa olemisesta ja puuhaamisesta. Jos ei itse nauti, niin turha itse olla väkisin sellainen mitä ei ole.

Mutta näistä energiatyypeistä voi inspiroitua, ota naapuriäidiltä yksi asia, jollainen sinäkin haluaisit olla. Esimerkiksi keskity puhumaan lapsillesi kauniisti ja kannustavasti.

Nauttiiko tämän energiatyypin lapset? Lapsetkin ovat yksilöitä ja kaikki erilaisia, eikä vain äidin egon jatkeita. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole työssä ja on perusterve, on aivan normaalia jaksaa hoitaa lapsiperheensä asiat ja olla kiva lapsilleen - toisella vanhemmalla on ehkä myös vaikutusta kokonaisuuteen. Kaikkien ei silti tarvitse olla samalla tavoin energisiä. Kun voimia on rajallisen tuntuisesti, on hyvä miettiä rakkauttaan lapsiin ja sen osoittamista ensisijaisesti muuhun tehoiluun suhteutettuna.

Kyllä minä ainakin jaksoin paremmin kun nimenomaan olin töissä. Vaikka hommaa oli enemmän ja aikaa vähemmän, niin olin paljon paremmalla tuulella ja energisempi, kuin lasten kanssa vain kotona ollessa. Kotona olo ei sopinut minulle yhtään.

Vanhemmalla on oma temperamenttinsa, lapsella omansa. Jotkut ovat hyväntuulisia ja tyyniä, toiset eivät, ja joskus vanhemman ja lapsen temperamentit yhdessä kombona aiheuttavat kuormitusta. Lisäksi tietenkin unet, terveys, mahdollisen parisuhteen tilanne, tukiverkot, mahdolliset taloudelliset tai työhuolet, muuta ihmissuhdehuolet jne jne vaikuttavat vanhemman kuormitukseen. Ja se, että joku on tyyni ja ystävällinen lapsille ei tietenkään tarkoita sitä, ettei itkisi itseään uneen joka ilta. Todennäköisesti ei, mutta ei sitä ulkopuolinen koskaan oikeasti tiedä, mitä toisen elämässä on meneillään.

Mua helpotti kauheasti, kun tajusin jossain vaiheessa, että kaikilla tuntemillani ihanilla vanhemmilla on itse asiassa aika rauhalliset ja tyytyväiset lapset. Eivät ne haasta niitä vanhempiaan samoin kuin omani mua. Ja meillä ei myöskään nukuttu moneen vuoteen, eikä ole tukiverkkoja, olen lähtenyt tähän vanhemmuuteen jo ihan eri kohdasta kuin aurinkoiset vanhemmat. Kyllähän se harmittaa, mutta mä olen silti paras äiti mun lapselle, vaikka helppoa ja söpöä ei aina olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole työssä ja on perusterve, on aivan normaalia jaksaa hoitaa lapsiperheensä asiat ja olla kiva lapsilleen - toisella vanhemmalla on ehkä myös vaikutusta kokonaisuuteen. Kaikkien ei silti tarvitse olla samalla tavoin energisiä. Kun voimia on rajallisen tuntuisesti, on hyvä miettiä rakkauttaan lapsiin ja sen osoittamista ensisijaisesti muuhun tehoiluun suhteutettuna.

Kyllä minä ainakin jaksoin paremmin kun nimenomaan olin töissä. Vaikka hommaa oli enemmän ja aikaa vähemmän, niin olin paljon paremmalla tuulella ja energisempi, kuin lasten kanssa vain kotona ollessa. Kotona olo ei sopinut minulle yhtään.

Sama. Mutta tunnen monia lapsia, joiden kanssa varmaan oliskin ihan leppoisaa olla kotona. Omani kanssa on hyvin raskasta, hän on temperamentiltaan todella aktiivinen ja vaativa. Tarvitsen lomaa, ja sitä saan töissä.

Vierailija kirjoitti:

ap on tyypillinen laiska ja saamaton kehopositiivinen sossunelätti

Ja sinä tyypillinen ilkeä av-mamma.

Vierailija kirjoitti:

Paritalo on paskin asumismuoto ikinä. Sitten kun siihen sattuu rinnalle perhe missä vähän HAASTEITA  niin morjens. 

Miten liittyy asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Se on niin yksilöllistä, ei voi verrata. Sinulla on muita vahvuuksia. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia.

Tämä on hienosti sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Joillain ihmisillä vain on ihan tuhottomasti energiaa. Kai se on joku synnynnäinen juttu. Minäkin tunnen tällaisia duracell-pupuja. Hirveästi energiaa ja aina touhuamassa jotain eikä se energia tunnu loppuvan koskaan. Jossain määrin kai synnynnäistä kun mm. enon vaimo ja tyttö on molemmat tällaisia. Olleet aina. Varmaan pohjalla on myös hyvä terveys, niin ei se energisyys katoa vielä vanhempanakaan. 

Siskoni ja hänen tyttärensä ovat tällaisia, samoin kuin yksi kaverini. Tuntuu, että heillä on myös vuorokaudessa enemmän tunteja kuin muilla.

Siinä ohessa jaksavat pitää itsestäänkin hyvää huolta ja ovat aina nättejä ja huoliteltuja.

Positiivisesti kadehdin.

Miksi edes teit lapsia, kun energiatasosi ovat jo luonnostaan noin alhaiset. Luulitko voivasi ulkoistaa vanhemmuuden yhteiskunnalle, kuten valtaosa muistakin lapsiperheistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paritalo on paskin asumismuoto ikinä. Sitten kun siihen sattuu rinnalle perhe missä vähän HAASTEITA  niin morjens. 

Miten liittyy asiaan?

Toinen touhuaa ja nauttii elämästä. Toinen huutaa lapsille ja vinkuu haasteista