Lasten isoäiti oli kirjoittanut joululahjapaketteihin

Anopilla ja kälyllä oli tapana ostaa useampi paketti toiselle lapselle ja toiselle vain yksi. 

En tiedä ajan kanssa tuo alkoi niin ärsyttämään, että ostin kaappiin jemmalahjat tälle ei suositulle ja aaton aattona sitten katsoin tuliko suosikkilapselle enemmän näiltä lahjoja ja yhden kerran sitten kompensoin ja laitoin ekstralahjat toiselle pukin pussiin.

Aattona anoppi ja käly ilmeisesti ihan tajusivat, että olin kompensoinut kun molemmat lapset saivat aikalailla samanverran lahjoja. Seuraavana jouluna ostivat molemmille onneksi yhden. En sitten tiedä mikä se heidän ajatuksen juoksu oli oikein tässä, mutta en ymmärrä miksi pitää vanhemmille tuolla tavalla tehdä selväksi kumpi on mieluisempi lapsi. 

Up

Kauanhan anoppiviha tänä vuonna pidäteltiin. 

Kyllähän tuo on hankalaa.  Kävimme harvakseltaan anopin luona kylässä pitkän matkana vuoksi.  Aina hänellä oli varattuna pienelle tytölle lahja tai useampi, kun taas vuotta-paria vanhempi poika ei saanut mitään.  Itse olen aikoinaan ollut mummon lellikki.  En tiedä varsinaisista lahjoista, mutta hän osoitti selvästi pitävänsä kovasti minusta ja minä pidin hänestä. Myöhemmin on selvinnyt, että vanhempi sisarukseni ei ollutkaan hänen lapsenlapsensa ja ehkä hän jollakin tasolla tiesi tai aavisti sen, osasi laskea paremmin, kuin isäni.

Mikäli oli lasten lahjan avaamista katellut ei siinä paljon nimilappuja tutkita onko nättiä käsialaa tai sydämiä.  Äideillä tietysti exel auki kännykässä.

Kuvitellaan mummoa.  Ostaa pienemmälle 2  kpl 20 euron lahjoja, isolle 70 euron legosarjan.  Äidin kännykkä tekee laskelmia, nyt anoppi suosi sirua ja osti mikolle vaan yhden lahjan.

Niin ne lapset opetetaan.

Epäilemättä näin.

Vierailija kirjoitti:

Anopilla ja kälyllä oli tapana ostaa useampi paketti toiselle lapselle ja toiselle vain yksi. 

 

En tiedä ajan kanssa tuo alkoi niin ärsyttämään, että ostin kaappiin jemmalahjat tälle ei suositulle ja aaton aattona sitten katsoin tuliko suosikkilapselle enemmän näiltä lahjoja ja yhden kerran sitten kompensoin ja laitoin ekstralahjat toiselle pukin pussiin.

 

Aattona anoppi ja käly ilmeisesti ihan tajusivat, että olin kompensoinut kun molemmat lapset saivat aikalailla samanverran lahjoja. Seuraavana jouluna ostivat molemmille onneksi yhden. En sitten tiedä mikä se heidän ajatuksen juoksu oli oikein tässä, mutta en ymmärrä miksi pitää vanhemmille tuolla tavalla tehdä selväksi kumpi on mieluisempi lapsi. 

Vai voisko vaan olla, että yhdelle lapselle keksii helpommin lahjoja? Itsellä kolme lasta, joista yhdelle keksin tästä tältä istumalta vaikka 10 lahjaa  ja toinen, jolle en saa lahjaideoita vaikka kysyn ko lapselta toivelta. Ja ei tosiaan ole kyse sitä, että rakastaisin sitä toista lasta enemmän. Lahjoja he siis saavat ihan tismalleen saman määrän joka joulu, ovat aina saaneet. Ovat nyt 21 ja 18v ikäisiä.

Tai sitten ostivat yhden kalliimman lahjan ja toiselle samalla rahalla mutta useamman lahjan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo on hankalaa.  Kävimme harvakseltaan anopin luona kylässä pitkän matkana vuoksi.  Aina hänellä oli varattuna pienelle tytölle lahja tai useampi, kun taas vuotta-paria vanhempi poika ei saanut mitään.  Itse olen aikoinaan ollut mummon lellikki.  En tiedä varsinaisista lahjoista, mutta hän osoitti selvästi pitävänsä kovasti minusta ja minä pidin hänestä. Myöhemmin on selvinnyt, että vanhempi sisarukseni ei ollutkaan hänen lapsenlapsensa ja ehkä hän jollakin tasolla tiesi tai aavisti sen, osasi laskea paremmin, kuin isäni.

Niin.  Jos ostaa 3 kympin lahjaa toiselle  pitää esim teinille ostaa 3 viidenkympin lahjaa että mummo antaa varmasti yhtä monta lahjaa.

Kyllähän mummoilla ja vanhemmilla on suosikkilapsia. Minulla on yhdestä vanhempieni sisaruksista kolme serkkua. Perheen nuorimmainen oli lellikkilapsi sekä vanhemmille että mummolle, joka asui samassa taloudessa. Eräässä jouluna otetussa valokuvassa istuvat perheen vanhemmat lapset, molemmilla on pari-kolme pakettia (ehkä uudet kalsarit ja konvehtirasia). Nuorimmainen istuu sitten pakettiröykkiön keskellä.

Varmaan vaan paketoinut ne "sydämelliset" paketit ensin ja muut myöhemmin ja sitten unohtanut laittaa sydämet niihin.

Surullinen fakta on että jotkut nyt vaan on rakkaampia kuin toiset ja sen kanssa meidän on tultava toimeen. Lapsetkin ovat persoonia ja jotkut persoonat huokuu niitä rakastettavia piirteitä enemmän kuin toiset. Meidän on esim helpompi tulla toimeen itsemme kaltaisten ihmisten kanssa. Joidenkin kemiat vaan menee yksiin ja sitä kutsutaan elämäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopilla ja kälyllä oli tapana ostaa useampi paketti toiselle lapselle ja toiselle vain yksi. 

 

En tiedä ajan kanssa tuo alkoi niin ärsyttämään, että ostin kaappiin jemmalahjat tälle ei suositulle ja aaton aattona sitten katsoin tuliko suosikkilapselle enemmän näiltä lahjoja ja yhden kerran sitten kompensoin ja laitoin ekstralahjat toiselle pukin pussiin.

 

Aattona anoppi ja käly ilmeisesti ihan tajusivat, että olin kompensoinut kun molemmat lapset saivat aikalailla samanverran lahjoja. Seuraavana jouluna ostivat molemmille onneksi yhden. En sitten tiedä mikä se heidän ajatuksen juoksu oli oikein tässä, mutta en ymmärrä miksi pitää vanhemmille tuolla tavalla tehdä selväksi kumpi on mieluisempi lapsi. 

Vai voisko vaan olla, että yhdelle lapselle keksii helpommin lahjoja? Itsellä kolme lasta, joista yhdelle keksin tästä tältä istumalta

Miksi kälysi ostaa lapsillesi lahjoja?  Ostatko sinä kälylle tai ees anopille?  Tuoko naapuri hyvät lahjat?

Koko lapsuus perustuu silkkaan valheeseen. Elämässä ei koskaan mene ne nallekarkit tasan.

Tekikö lapset asiasta numeron? 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vaan paketoinut ne "sydämelliset" paketit ensin ja muut myöhemmin ja sitten unohtanut laittaa sydämet niihin.

Näin järkevät ihmiset ajattelevat.  Kirjoitit kuin olisin kirjoittanut.  Mutta. Kun äideille  on niin tärkeää tämä laskelmointi.  Mitä pienempi asia sitä isompi numero.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän mummoilla ja vanhemmilla on suosikkilapsia. Minulla on yhdestä vanhempieni sisaruksista kolme serkkua. Perheen nuorimmainen oli lellikkilapsi sekä vanhemmille että mummolle, joka asui samassa taloudessa. Eräässä jouluna otetussa valokuvassa istuvat perheen vanhemmat lapset, molemmilla on pari-kolme pakettia (ehkä uudet kalsarit ja konvehtirasia). Nuorimmainen istuu sitten pakettiröykkiön keskellä.

Ei tule mieleen että iän kasvaessa lahjojen hinta kallistuu.  Pienet ovat innoissaan mutta isolle pitää  olla ja kalliimpaa.

Siinä ison lapsen  paketissa voi olla vaikka kirja ja seteli samassa paketissa. Lelut on halpoja vs. isompien lahjat. Jotkuthan on löytäneet kiroparilta näitä laharahoja,  kun ei pettyneenä ole avattu sitä kirjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän mummoilla ja vanhemmilla on suosikkilapsia. Minulla on yhdestä vanhempieni sisaruksista kolme serkkua. Perheen nuorimmainen oli lellikkilapsi sekä vanhemmille että mummolle, joka asui samassa taloudessa. Eräässä jouluna otetussa valokuvassa istuvat perheen vanhemmat lapset, molemmilla on pari-kolme pakettia (ehkä uudet kalsarit ja konvehtirasia). Nuorimmainen istuu sitten pakettiröykkiön keskellä.

Ei tule mieleen että iän kasvaessa lahjojen hinta kallistuu.  Pienet ovat innoissaan mutta isolle pitää  olla ja kalliimpaa.

Eikä pidä.

Vierailija kirjoitti:

'Koko lapsuus perustuu silkkaan valheeseen. Elämässä ei koskaan mene ne nallekarkit tasan.

Tekikö lapset asiasta numeron?'

 

 

Olen samoilla linjoilla.

Äidit ja mummot pitävät

suosikkeja ja näyttävät sen.

Veljeni oli äitini lellikki,

minua syytti menestyksekkään

medikaalisen uransa pilaamisesta.

Miksi? Koska sai pysyvän 

työkyvyttömyyden 

synnytyskimplikaatioista.

Tämä puolestaan lääkärin

törkeä hoitovirhe. Äidille ei

sairaseläkeläisen/invalidin osa/

pakkokotiäitiys maistunut,

hän olisi halunnut jatkaa

johtotehtävissään. Tämän

sain nahoissani tuntea.

Käytännön esimerkki arjessa:

Jopa ruokapöydässä veljeni

sai 3 mandariinia, minä max yhden.

Kuitenkin olin käytännössä 

katsoen hänen hlökoht. avustajansa

koko lapsuuteni ja nuoruuteni,

esim. kauppakäyntitehtävissä.

 

Saatoin kipaista kaupassa jalkaisin 

kolmekin kertaa peräkkäin 

joinain päivinä,

kun ostokset olisivat olleet raskaat

kertakäyntinä

pienelle, hennolle lapselle.

 

Että ymmärrän oikein hyvin, Ap.

 

E

Vierailija kirjoitti:

Surullinen fakta on että jotkut nyt vaan on rakkaampia kuin toiset ja sen kanssa meidän on tultava toimeen. Lapsetkin ovat persoonia ja jotkut persoonat huokuu niitä rakastettavia piirteitä enemmän kuin toiset. Meidän on esim helpompi tulla toimeen itsemme kaltaisten ihmisten kanssa. Joidenkin kemiat vaan menee yksiin ja sitä kutsutaan elämäksi. 

Tottakai, mutta se asian kanssa toimeentulemin on mm. sitä, että tällaiset tunteet pitää itsellään ja kohtelee jokaista lastenlasta samalla tavalla.