Lue keskustelun säännöt.
Äiti kuoli ja jäi paljon selvittämättömiä asioita
04.01.2026 |
Voi kun äiti olisi pystynyt kertomaan omasta elämästään enemmän.
Mulla oli jotenkin tosi vaikea äiti suhde. En muista yhtään hetkeä lapsuudesta/nuoruudesta,että äiti olisi halannut.
Kun tulin aikuiseksi hän kommentoi useasti painoani ja sitä kuinka sotkuinen kotini on.
Kerran tuli ovelle (asui 600km päässä) ilmoittamatta ja sanoi,että nyt tulin kuukaudeksi.
Jossain vaiheessa pidin kunnon etäisyyttä.
Viimeisimpänä vuosina välit olivat asialliset.
Kuolemasta on kuukausia ja tottakai se otti koville, mutta silti tuntuu että jotain jäi sanomatta.
Ehkä seuraqvassa elämässä sitten :)
Olen 50v ja äitini oli 86v, jos merkitystä.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ei pitäisi ottaa etäisyyttä, vaan sen sijaan keskustella. Kysyä mitä kuuluu ja kuunnella toista. Kysyä vanhempiensa lapsuudesta ja heidän suhteistaan omiin vanhempiin ja isovanhempiin. Kun kuolema korjaa on myöhäistä.
Miksi aikuisen lapsen pitäisi olla kiinnostunut omasta vanhemmastaan, jos vanhempi ei ole kiinnostunut omasta lapsestaan? Ja miten sinä keskustelet kun toinen ei halua keskustella? Eikö vanhemmalla ole mitään velvollisuuksia omaa lastaan kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sinun surusi. Saat surra menetyksessäsi sitä mitä et äidiltäsi koskaan saanut. Seuraavasta elämästä ei ole takeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ei pitäisi ottaa etäisyyttä, vaan sen sijaan keskustella. Kysyä mitä kuuluu ja kuunnella toista. Kysyä vanhempiensa lapsuudesta ja heidän suhteistaan omiin vanhempiin ja isovanhempiin. Kun kuolema korjaa on myöhäistä.
Miksi aikuisen lapsen pitäisi olla kiinnostunut omasta vanhemmastaan, jos vanhempi ei ole kiinnostunut omasta lapsestaan? Ja miten sinä keskustelet kun toinen ei halua keskustella? Eikö vanhemmalla ole mitään velvollisuuksia omaa lastaan kohtaan?
No ei kai tarviikaan, mutta kuten nyt näät ap;n tapauksessa niin lasta jää vaivaamaan se, ettei keskustellut tai edes yrittänyt keskustella silloin, kun vanhempi vielä oli elossa.
Turhaan sinä huudat velvollisuuksista vainajan perään.
Mitä tuohon halaamiseen tulee, niin ei minunkaan vanhemmat minua halanneet, mutta silti tiesin, että minua rakastettiin.
Niin jäi minullakin äitini kuollessa. Mutta selvittämisestä ei olisi joka tapauksessa tullut mitään, koska äitini ei pysytynyt menemään itseensä missään asiassa eikä myöntämään, että olisi itse ollut vastuussa mistään, ikävästä käyttäytymisestä varsinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ei pitäisi ottaa etäisyyttä, vaan sen sijaan keskustella. Kysyä mitä kuuluu ja kuunnella toista. Kysyä vanhempiensa lapsuudesta ja heidän suhteistaan omiin vanhempiin ja isovanhempiin. Kun kuolema korjaa on myöhäistä.
Miksi aikuisen lapsen pitäisi olla kiinnostunut omasta vanhemmastaan, jos vanhempi ei ole kiinnostunut omasta lapsestaan? Ja miten sinä keskustelet kun toinen ei halua keskustella? Eikö vanhemmalla ole mitään velvollisuuksia omaa lastaan kohtaan?
Ja tuonko pitäisi ap:tä lohduttaa?
Ja onhan tuota äitiä joskus kiinnostanut lapsensa elämä, jos kerran on tullut 600 km päästä ja halunnut jäädä kuukaudeksi kylään.
Tuota jos mitä minä sanoisin haluksi tutustua aikuisen lapsensa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ei pitäisi ottaa etäisyyttä, vaan sen sijaan keskustella. Kysyä mitä kuuluu ja kuunnella toista. Kysyä vanhempiensa lapsuudesta ja heidän suhteistaan omiin vanhempiin ja isovanhempiin. Kun kuolema korjaa on myöhäistä.
Miksi aikuisen lapsen pitäisi olla kiinnostunut omasta vanhemmastaan, jos vanhempi ei ole kiinnostunut omasta lapsestaan? Ja miten sinä keskustelet kun toinen ei halua keskustella? Eikö vanhemmalla ole mitään velvollisuuksia omaa lastaan kohtaan?
Kyllähän tuossa aloituksessa se vanhempi oli kiinnostunut lapsestaan, tuli 600 km matkan käymään, mutta lapsi ei ollut kiinnostunut. Joskus on hyvä istua ihan hiljaakin ja kuunneella sitä vanhempaa. Vanhemmalla on velvollisuuksia lasta kohtaan, mutta jostain syystä oletetaan että lapsi voi kohdella vanhempaansa ihan miten tahansa. Jotain kunnioitusta pitäisi olla.
Jokainen ihminen on mysteeri. Läheisinkin.
Poislukien sielunsa amputoineet tunnevammaiset incelit. He ovat paperinukkeja, jotka voi puristaa ruttuun ja polttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ei pitäisi ottaa etäisyyttä, vaan sen sijaan keskustella. Kysyä mitä kuuluu ja kuunnella toista. Kysyä vanhempiensa lapsuudesta ja heidän suhteistaan omiin vanhempiin ja isovanhempiin. Kun kuolema korjaa on myöhäistä.
Aikuinen lapsi saa ottaa etäisyyttä ja tilaa omalle elämälleen. Ei tarvitse kuunnella ja kuunnella ja yrittää ymmärtää toista. Oman onnen menettämisen hinnalla.
Huomaa kyllä, että sinulla ei ole vastaavanlaista kokemusta itselläsi.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ei pitäisi ottaa etäisyyttä, vaan sen sijaan keskustella. Kysyä mitä kuuluu ja kuunnella toista. Kysyä vanhempiensa lapsuudesta ja heidän suhteistaan omiin vanhempiin ja isovanhempiin. Kun kuolema korjaa on myöhäistä.
Otin etäisyyttä koska yhdessä vaiheessa oli todella ahdistava olla.
Ja minun mielestäni olen oikeutettu surun tunteisiin sillä ei minulla ole lapsuudedsa ollut ketään joka olisi kertonut että välittää tai rakastaa. En jotenkin pystynyt luottamaan vanhemppiin.
Ja kun omat lapset kasvoi niin kylässä käytiin vanhemmilla, äitini sanoi "kiva kun käytte,kohta kuilen kuitenkin" tätä en koskaan ymmärtänyt
Tämän takia ei pitäisi ottaa etäisyyttä, vaan sen sijaan keskustella. Kysyä mitä kuuluu ja kuunnella toista. Kysyä vanhempiensa lapsuudesta ja heidän suhteistaan omiin vanhempiin ja isovanhempiin. Kun kuolema korjaa on myöhäistä.