Mitä tehdä ikuiselle sitoutumiskammolle? Vinkkejä psykoterapiasuuntauksen valintaan?

Onko joku saanut apua jatkuvaan sitoutumiskammoon psykoterapiasta ja jos, niin millaisesta?

Minun on ollut aina hyvin hankala tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin seurustelumielessä. Usein on ollut sellainen olo, että en oikein kelpaa. Sitten kun olen päätynyt seurustelusuhteeseen, niin olen joutunut hirveän pakokauhun valtaan ja joutunut eroamaan suhteesta. Nyt minulla on pitkästä aikaa uusi mies, ja hyvän alun jälkeen minua on taas alkanut aivan yhtäkkiä ahdistaa sitoutuminen. Kyseessä on hyvä mies, en ole mitenkään kaltoinkohdeltu. Onko muilla kokemusta tällaisesta ongelmasta? Tuntuu, että tässä menee koko elämä pilalle. Uskon, että tämä ongelma on monen asian summa, mutta olen pohtinut erityisesti oman etäisen isäsuhteeni merkitystä. Isäni oli kyllä yhdessä äitini kanssa ja asui siis kanssamme, mutta eli paljolti oman ystäväpiirinsä ja harrastustensa ehdoilla. Vaimon ja lasten kanssa jutustelu ei paljoa kiinnostanut. Välillä oli kuitenkin ihan mukava, kiltti ja kannustava isä, mutta useimmiten siis henkisesti etäinen.