Hävettääkö/ärsyttääkö miehesi käyttäytyminen?

Ottaa monta samaa pikkuleipää. Miten se on silta pois?

Ei enää. Ihana, ihana ero!

Ei hävetä. En olisi yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka ei osaa käyttäytyä ja jota tarvitsee hävetä.

Ei yhtään 😍

Vierailija kirjoitti:

Ottaa monta samaa pikkuleipää. Miten se on silta pois?

Osoittaa ahneutta.

Miksi te olette yhdessä jonkun kanssa, josta ette edes pidä???

Vierailija kirjoitti:

Miksi te olette yhdessä jonkun kanssa, josta ette edes pidä???

Etkö tiedä sitä kulunutta hokemaa "kaikki parhaat ovat varattuja". Ja yhtä paljon eronneita... 

Mielipiteeni vaihtelee. Joskus miehen käyttäyminen hävettää ja ärsyttää. Joskus hän tuntuu ihan mukavalta.

Ajattelin, että mieheni huonot käytöstavat johtuvat siitä, että hänelle ei ole kotona lapsena/nuorena opetettu käytöstapoja. Ajattelin, että hänen käytöksensä muuttuu paremmaksi, kun näytän esimerkkiä hyvistä käytöstavoista.

Lippalakki ja kaljamaha ei viitsi sen kanssa minnekkään julkiselle paikalle mennä.

Tuo kylään oma keksipaketti, ja sitten lisäät vaivihkaa tarjottimelle sen verran kuin hän yli yhden kpl:n söi. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin, että mieheni huonot käytöstavat johtuvat siitä, että hänelle ei ole kotona lapsena/nuorena opetettu käytöstapoja. Ajattelin, että hänen käytöksensä muuttuu paremmaksi, kun näytän esimerkkiä hyvistä käytöstavoista.

Lapsuudessa opitut tavat yleensä ovat juurtuneet syvälle ihmiseen.

Aikuisen ihmisen pitäisi osata käyttäytyä.

Häpeän kun mies huutaa minulle yleisillä paikoilla jne. Hän luulee, että saa tehdä mitä haluaa eikä välitä mitä toiset ajattelevat.

Minun mieheni on pohjimmiltaa huonokäytöksinen eikä hän osaa käyttäytyä sivistyneesti. Vältän liikkumista yleisillä paikoilla hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Ottaa monta samaa pikkuleipää. Miten se on silta pois?

 

Tällainen käytös tuntuu olevan nykyään aika yleistä, varsinkin miehillä. Varmaan olen saanut vanhanaikaisen kasvatuksen, mutta ennen opetettiin, ettei hyvään käytökseen kuulu ottaa esim. useampaa pikkuleipää. Tällainen käytös ei näytä tulevan koulutuksen mukanakaan. Eräs nuori tohtorismies ahnastelee aina ensimmäisenä ja viimeisenä kahvi- ja ruokapöydässä, jos meillä on vieraita. Tunnen suorastaan myötähäpeää hänen puolestaan. Kyse ei ole miehestäni vaan eräästä sukulaisesta. Tulee suorastaan mieleen, että näkeekö hän nälkää kotona, niin ahnas hän on käytökseltään.

Ex-mieheni käytös hävetti (onneksi on ex) joskus. Suutuksissaan esim.meidän suvun juhlissa saattoi isoon ääneen kommentoida, jos tarjoilut eivät olleet nopeasti saatavilla. Tai jos tuli erimielisyyttä ostoksista yhteisellä kauppareissulla, saattoi hän käydä heittelemässä ne takaisin hyllyyn, esim.kalapaketin. Ja todellakin heittäen.

Minulle on opetettu lapsena, että pöydyssä pitää käyttäytyä hillitysti:ei ahmia monta samanlaista pikkuleipää, mutta mieheni ottaa monta sellaista pikkuleipää, josta hän pitää. Eräällä vieruillamme hänelle tuotiin mielenosoituksellisesti leipää ja voita pöytään ja sanottiin, että sinulla taitaa olla kova nälkä.

Mieheni huutaa ja rähisee minulle missä tahansa ylesellä paikallakin. Loukkaannun ja häpeän hänen puolestaan ja muutkin läsnäolijat tulevat vaivaantuneiksi. Hän käyttäytyy kuin olisi yksin maailmassa.

Miehen lompakolla on ihmeellinen voima, itse lähtisin heti suhteesta.