Argh. Miten edistää eroa kun kumpikin rakastaa toista, mutta MITÄÄN yhteistä ei enää osata suunnitella?

Vierailija kirjoitti:

Lähetään nyt siitä, että mitä se rakastaminen on?

Kahden minuutin pano lauantaina saunan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

 

Koska hän on kuitenkin aikuiselämäni merkittävin ja tärkein ihminen, niin olisi kiva vaikka sitten projektina yhdessä erota, jos sen niin haluaa sanoa. Ja oikeasti, olen itse myös aika väsynyt ja kiireinen, jos mies on perässä vedettävä itkumöykky niin esim asunnon myynti, uusien etsiminen jne tulee olemaan aika raskasta ja varsinkin kun en ole mitenkään immuuni sille että miehellä on paha olla

Ei tarvitse erota. Jos olet väsynyt ja kiireinen niin järkkää elämääsi enemmän lepoa ja vapaa-aikaa omille harrastuksille. Sitäpaitsi aloitusviestissä sanoit että elämäsi on tylsää ja monotonista, kuin "elämäsi murmelina" ja nyt olet uupumukseen asti kiireinen ja mies ei pysy perässä niin kumpaa se elämäsi sitten on?

Itsellä kävi niin että erosin laiskasta ja saamattomasta miehestäni ja otin oikean dynaamisen "vauhtiveikon" ja uuvuin hänen vauhdissaan. Aloin ajatella että nyt olen minä vuorostani kuin ex-mieheni, se taakka, se kunnianhimoton perässävedettävä joka ei innostu tarpeeksi. Aloin miettiä oikeasti miltä ex miehestäni tuntui se painostus ja arvostelu. Pilasin hänen elämänsä tympeydelläni ja halveksunnalla ja nyt pilaan oman elämäni.

Ero tulee kun ei ole mökkiä eikä muuttoa ulkomaille? On siinä taas cyominaisen ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Ero tulee kun ei ole mökkiä eikä muuttoa ulkomaille? On siinä taas cyominaisen ongelmat

Itselle ja omalle parisuhteelle se oma kesämökki on ainakin ollut pelastus! Rakastan miestäni mutta kaipaan välillä omaa aikaa ja lähden pikkulomille kesämökille. Mies inhoaa mökkeilyä. Nytkin olin pari päivää hiihtämässä luonnon helmassa ja lämmitin mökkiä puilla ja palaan kaupunkiin virkistäytyneenä ja parempana vaimona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks sen miehen pitää erota? Eroa sinä. Sanot suoraan et ei tästä enää Tuu mitään et hommaat oman asunnon ja olette ensin Vaik vaan muuten erillään ilman eroa. Kun mies tottuu ajatukseen niin on varmasti helpompi hänenkin erota. Tai näin voisin ajatella! 

 

Ei mulla ole rahaa maksaa lainanlyhennystä ja vuokraa, kovin pitkään ainakaan ja vaan siksi että mies joka ei halua olla kanssani ei halua erota minusta. On vähän ristiriitaiset tunnelmat kun hän ei ota vastuuta edes siitä erosta vaikka hänen vuoksi sitä tässä kuitenkin tehdään

 

Sano miehellesi että nyt sinä aiot erota. Anna hänelle viikko aikaa miettiä haluaako hän lunastaa asunnon sinulta vai laitetaanko kämppä myyntiin. Jos hän ei saa päätöstä tehtyä niin ilmoita hänelle että sinä kutsut pari välittäjää katsomaan ja arvioimaan asuntoa ja te voitte yhdessä päättää kumman valitsette. Jos hän ei saa päätöstä tehtyä niin valitse sinä välittäjä ja pyydä jänet allekirjoittamaan välityssopimus. Jos hän kieltäytyy myymästä tai heittäytyy passiiviseksi niin ilmoita hänelle jos hän ei suostu yhteistyöhön niin sinä haet käräjäoikeudesta oikeusteitse yhteiselon purkua ja että hän luonnollisesti joutuu osallistumaan niihin kuluihin. Älä anna periksi vaan runnot asiat läpi kuukauden kuluessa. Käräjäoikeuden päätöksessä tulee kuitenkin kedtämään aikaa. Pahin on nyt se että sinä jäät suhteeseen roikkumaan vain sen takia että hän heittäytyy hankalaksi tai ei halua käsitellä asiaa. Se on henkistä väkivaltaa sinua kohtaan eikä palvele lopulta häntä itseäänkään. Jomman kumman teistä on lopulta kasvatettava munat ja tässä tilanteessa se taitaa olla sinun homma.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on sitoutumisahdistusta ja joutui vähän vahingossa minun kanssa elämänsä pisimpään suhteeseen, kun oltiin aluksi pitkään vähän sellaiset panokaverukset vain. Tuolloin oli tuota samaa että unelmia on mutta ei minun kanssani vaan jonkun unelmien tyttöystävän sitten joskus. Jonkinlainen käänne oli se että pienellä painostuksella kuitenkin toteutti yhden unelman minun kanssani. Sitten alkoi löytyä halukkuutta muidenkin toteutukseen. Sittemmin ajautui kyllä hirveään ahdistuskriisiin ja pidettiin taukoa suhteesta ja muutettiin erillemme. Nyt suhde taas toimii. Mutta en osaa ap:n kysymykseen kyllä oikein vastata. Mitä miehesi oikein tarkoittaa sanoessaan, ettei halua mökkiä sinun kanssasi? Siis yksinkö haluaisi vai just jonkun imaginäärisen unelmanaisen? Eikö tällaisesta keskustelu ihan vääjäämättä johda lopputulemaan että kantsis erota? Ja onko eron käytännön toteutuksen isoin este siis yhteinen omistusasunto ja -laina, eikä mies t

On outo ilmaus ettei halua mökkiä ap:n kanssa, kun heillä kuitenkin on jo yhteinen asunto, eli se ovat sitoutuneet toisinsa. Ehkei mies vaan halua mökkiä lainkaan sitten.

Jos mies ei kerta halua erota, niin sitten vaikka parisuhdeterapiaan. Jos kerta rakastetaan toisiaan,  ei kannata heti erota. Jos stten ei suostu sinne, niin sitten ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpointa muuttaa erilleen ja ottaa se ero. Ilmeisesti asutte yhdessä?  Kuka sen asunnon omistaa? Jos yhdessä ja kummallakaan ei siihen varaa yksin niin myykää pois.

 

Joo, toivoin että olisin saanut miehen tähän keskusteluun joulun pyhinä mukaan, mutta kun pitäisi oikeasti tehdä jotain eikä vaan itkeä ja surkutella että miten tämä näin meni. 

Edelleenkin, kyllähän tää näin hoituu ja niin se pitääkin hoitaa, mutta kun meillä ei ole mitään pahaa verta ja tulevaisuutta ei haluta toistemme kanssa jakaa niin miksi ei voitaisi jollain yhteistoiminnalla saada asiaa eteenpäin? Mulla kaveripariskunnat x 2 ovat avustaneet toisiaan muutoissa, ettineet yhessä ne kämpät jne. Tää tuntuu ihan kohtuuttoman raskaalta vaan.

Mutta pakko se on sitten kestää tätä, en vaan tiiä kuinka kauan 

Oletko kysynyt mieheltä, että haluaako toinen ostaa toisen asunnosta ulos vai laitetaanko asunto myyntiin? Mitä vastaa siihen, kun kysyt, että päätös pitää tehdä nyt?

Jos aikuinen mies on itkumöykky, viittaa kyllä vahvasti jonkinasteiseen masennustilaan. Masentuneena ei ihminen jaksa mitään ja erityisesti kaikki muutokset ovat kauhistus. Itselläni oli aikoinaan masentuneisuuteen vahvasti taipuvainen  puoliso, apua ei suostunut hakemaan, itse luovutin parinkymmenen vuoden jälkeen. Ja itse jouduin luonnollisesti lähes kaiken eroon liittyvän hoitamaan. Monta itkua siinä tuli itkettyä, puolin ja toisinkin mutta pakko sanoa että myöhemmin sain paremman elämän. 

Yhteen en enää muuttanut kenenkään kanssa, mutta hyvän elämäntoverin ehdin tavata. Ex.n poismenoon asti toki kärsin jonkinmoista huonoa omaatuntoa ja sääliäkin tunsin, mutta ei minusta ollut uhrautumaan elämään mörrimöykky elämää koko loppuelämääni koska itse olin varsin toisenlainen. Mutta aika moni suomalainen, niin mies kuin nainenkin, haluaa olla ja möllöttää. 

Ja monelle se on ok, mutta jos molemmille ei ole, silloin pitää tehdä niitä omia valintoja, jotka toki sattuu, jos tunteita on vielä jäljellä, niinkuin usein pitkän yhteisen elämän jälkeen on.

Ehkä mies ei oikeasti halua erota ja on tyytyväinen siihen, millaista elämänne on nyt, eikä siksi halua tehdä elämänsuunnitelmaa. Ei kaikki halua tai jaksa suunnitella elämää kovin pitkälle eteenpäin. Tietysti, jos hänellä on omia suunnitelmia ja hän on suoraan sanonut, ettet sinä kuulu niihin, niin sitten aika selkeä tapaus. 

Kuule, kun mies ei ole selvästi kiinnostunut yhteisistä suunnitelmista niin miksi toivot hänen kiinnostuvan yhteisistä erosuunnitelmista? Olet nyt odottamassa mieheltä käytöstä, jonka puute nimenomaan johti eroon! Voit odottaa vaikka ikuisuuden että miehestä tulee keskusteleva, suunnitteleva ja aikaansaapa, mutta eihän hän selvästi sellainen ole. Veikkaan että mies on ollut koko suhteen ajan samanlainen, mutta sinä olet ollut, ja olet vieläkin, harhainen ja kuvittelet että miehestä yhtäkkiä tulee ihan erilainen koska [syyt jotka tekisivät suhteesta / tilanteesta sinulle paremman]. 

Neuvoni siis on yksinkertaisesti oikeasti ymmärtää että mies on tuollainen, eikä muutu. Jos sinä jäät vatvomaan että voi voi kun pitäisi mutta kun mutta kun, olet ihan samanlainen vässykkätossukka kuin mies, ja pata kattilaa soimaa. 

No ei siinä auta, kun alkaa itse viemään sitä eroa eteenpäin. Mies vaikuttaa oudon epävarmalta tapaukselta, joka ei osaa päättää mitään. Lilluu vain epämukavuudessa ja jahkailee ikuisesti. Silloin eroaminen on sinun harteilla.

Itkeskelystä ei tarvitse piitata. Voi lohduttaa, mutta jatkaa silti määrätietoisesti omaa suunnitelmaa. Jos jäät odottamaan jotain miehen osallistumista, niin olet vielä viiden vuoden päästäkin samassa tilanteessa. Ei noista perässävedettävistä saa veturia, vaikka vääntäisit ittes rinkelille. 

Vierailija kirjoitti:

Ja olisin itse ollut se halukkaampi kehittämään sitä yhteistä. Mies ei. Mutta se ei osaa erotakaan. Kunhan märehtii että oivoi kun on niin ikävää loukata rakasta ja tärkeää, ja että yhteiset muistot. Itkee vaan paljon, jos otan puheeksi. Sitten kun en ota niin ei ota hänkään.

Etkö pysty edistämään asioita yksin? Itse? Ala elää omaa elämääsi ensin?

Kyllä sinulla on vähän epärealistinen käsitys eroamisesta. Ei se ole mikään yhteinen vastuunjakoprojekti, jossa vielä kerran puhalletaan yhteen hiileen vaan päinvastoin, yhteisen elämän purkaminen. Toinen haluaa sitä aina enemmän, ja ihmiset on prosesseissa eri vaiheissa.

Kuulostaa siltä että erolla uhkailulla haluat saada jallitettua miehen käyttäytymään eri tavalla. Jos mies on muutenkin saamaton eikä halua sitoutua sinuun, miksi tuollainen käytös hänessä saisi muutosta aikaan. 

Olet siinä kyllä oikeassa että jos mies ei lapseen suostu ja sinä sellaisen haluat, on parempi erota. 

Oletteko fyysisesti saman tasoisia edes noin suurin piirtein. Jos toinen on mallia "lähiövalas" ja toinen "kukkakeppi' niin yhteen sopiminen voi olla henkisesti hankalaa.

Huomenta Porvooseen

Eli et laita tikkua ristiin edistääksesi omaa elämääsi, ja haluaisit miehen rahoittavan mäkkisuunnitelmia ja ulkomaanmatkoja? 

Hei. Ei sillä ole rahaa siihen. Ja nyt mies on peloissaan kun hänen rakkaansa uhkailee erolla kun ei saa haluamaansa.  

Nyt on vähän huono hetki ottaa lisää velkaa ja mitä sitten tapahtuu? Eroatte 5v päästä ja joudutte osittamaan edellee  velkaiset talot ja mökit. Ei hyvä.

Menkää pariterapiaan? Perussettiä heille kertoa ihmisille joilla on oma suunta hukassa miten he voisivat sen löytää. Ja että kaikkien tulevaisuuden suunnitelmien ei edes kannata olla yhteisiä. 

Eli mies ei oo löytänyt mitä tahtoo elämältään. Etsikää erikseen niin on helpompaa 

Vierailija kirjoitti:

Oliko mitään neuvoa itse aiheeseen vaan pelkkää pätemistä siitä kuinka oon kuitenkin väärässä?

ap

Mitä ihmeen neuvoja tarvitset?

Tavallista, että naiset kyllästyvät jos mies ei ole järjestämässä säännöllisesti sirkushuveja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpointa muuttaa erilleen ja ottaa se ero. Ilmeisesti asutte yhdessä?  Kuka sen asunnon omistaa? Jos yhdessä ja kummallakaan ei siihen varaa yksin niin myykää pois.

 

Joo, toivoin että olisin saanut miehen tähän keskusteluun joulun pyhinä mukaan, mutta kun pitäisi oikeasti tehdä jotain eikä vaan itkeä ja surkutella että miten tämä näin meni. 

Edelleenkin, kyllähän tää näin hoituu ja niin se pitääkin hoitaa, mutta kun meillä ei ole mitään pahaa verta ja tulevaisuutta ei haluta toistemme kanssa jakaa niin miksi ei voitaisi jollain yhteistoiminnalla saada asiaa eteenpäin? Mulla kaveripariskunnat x 2 ovat avustaneet toisiaan muutoissa, ettineet yhessä ne kämpät jne. Tää tuntuu ihan kohtuuttoman raskaalta vaan.

Mutta pakko se on sitten kestää tätä, en vaan tiiä kuinka kauan 

Tämä kuulostaa ilkeältä. Sinä taidat olla se vapaamatkustaja kaikessa. Jos sinä haluat erota, sinä eroat. Et kai nyt sentään vaadi toista vielä "auttamaan sinua muutossa"??