Argh. Miten edistää eroa kun kumpikin rakastaa toista, mutta MITÄÄN yhteistä ei enää osata suunnitella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko miehelläsi olla jotain ikäkausikriisiä tai mieliala ongelmaa? Voisiko yhteinen tekeminen alkaa siitä, että järjestätte treffit toisillenne joka toinen viikko? Käytte vaikka syömässä, kävelyllä yms.helposti tehtävää. Ajan kanssa jatkatte siitä tekemistä ja kokeilette eri asioita. Yhteistä tekemistä kevyen painostaminen kautta?

 

 

Ei se halua mitään tällaista. Tätä samaa tilannetta on jatkunut jo kolmatta vuotta, ei se muutu mihinkään. Ero on oikea ratkaisu, koska mies on vitkuttelija ja tuhlaa meidän molempien elämää sillä että ei pysty siihen mutta ei halua mitään kunnon suhdettakaan.

 

Ja hei, miksi koko ajan kaikki vastaa asian vierestä?

 

Minä vastasin suoraan ja annoin ehdotuksen ja silti alapeukutit?

Puoleksi vuodeksi erilleen asumaan, voi harkita mitä tekee molemmat.

Aika vaikea on neuvoa kun ei tiedä teidän tilanteesta: oletteko aviopari vai avopari, onko yhteisesti ostettu kämppä, onko lapsia jne. Olet kuitenkin selvästi päättänyt erota ja miehesi ei sitä halua niin hän manipuloi sinut jäämään itkullaan. Sinun on selvästi hoidettava ero ainakin alkuun yksin. Ilmoita miehellesi että sinä otet nyt eron ja sillä selvä. Aloita itse tarvittavat toimenpiteet niin miehellesi on selvää että nyt se ero oikeasti tapahtuu, ehkä hän sitten haluaa siihen jotenkin osallistua. Jos ei niin sitten hoidat kaiken yksin.

Vierailija kirjoitti:

Miks sen miehen pitää erota? Eroa sinä. Sanot suoraan et ei tästä enää Tuu mitään et hommaat oman asunnon ja olette ensin Vaik vaan muuten erillään ilman eroa. Kun mies tottuu ajatukseen niin on varmasti helpompi hänenkin erota. Tai näin voisin ajatella! 

Ei mulla ole rahaa maksaa lainanlyhennystä ja vuokraa, kovin pitkään ainakaan ja vaan siksi että mies joka ei halua olla kanssani ei halua erota minusta. On vähän ristiriitaiset tunnelmat kun hän ei ota vastuuta edes siitä erosta vaikka hänen vuoksi sitä tässä kuitenkin tehdään

Jos olette naimisissa, erohakemuksen voi laittaa vireille heti. Mutta jos muutenvaan asutte yhdessä, kyse on miehen mukavuudesta. Hän ei halua luopua saavuttamistaan eduista, koti, joku siellä kodissa, ilmeisesti ruoka ja pyykkihuolto yms toimii rutiinilla. Eli hänen tarpeensa täyttyvät.

Kuten palstalla jossain todettiin, eroa ei halua se jonka tarpeet täyttyi enemmän. Koirailmeistä ym "et voi viedä mukavuuksiani" huolimatta se olet nyt sinä jonka pitää tehdä päätös. Häneltä ei lupaa tule. Käytännön asiat ei ole tunneasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Aika vaikea on neuvoa kun ei tiedä teidän tilanteesta: oletteko aviopari vai avopari, onko yhteisesti ostettu kämppä, onko lapsia jne. Olet kuitenkin selvästi päättänyt erota ja miehesi ei sitä halua niin hän manipuloi sinut jäämään itkullaan. Sinun on selvästi hoidettava ero ainakin alkuun yksin. Ilmoita miehellesi että sinä otet nyt eron ja sillä selvä. Aloita itse tarvittavat toimenpiteet niin miehellesi on selvää että nyt se ero oikeasti tapahtuu, ehkä hän sitten haluaa siihen jotenkin osallistua. Jos ei niin sitten hoidat kaiken yksin.

avo, yhteinen, ei lapsia. Ei hän manipuloi, se on varmaa, kyllä hänellä on hankaluuksia ja vaikeuksia. Mutta oikeassa toki olet että jotenkin tässä pitää päästä eteenpäin. Ja kyllä hän sitä pohjimmiltaan myös haluaa, ei vaan pysty siihen.

Vierailija kirjoitti:

Puoleksi vuodeksi erilleen asumaan, voi harkita mitä tekee molemmat.

Taas alapeukku. Eikö neuvot kelpaa?

Sillä on varmaan toinen, laita tunnustamaan niin siitä asiat lähtevät rullaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olette naimisissa, erohakemuksen voi laittaa vireille heti. Mutta jos muutenvaan asutte yhdessä, kyse on miehen mukavuudesta. Hän ei halua luopua saavuttamistaan eduista, koti, joku siellä kodissa, ilmeisesti ruoka ja pyykkihuolto yms toimii rutiinilla. Eli hänen tarpeensa täyttyvät.

Kuten palstalla jossain todettiin, eroa ei halua se jonka tarpeet täyttyi enemmän. Koirailmeistä ym "et voi viedä mukavuuksiani" huolimatta se olet nyt sinä jonka pitää tehdä päätös. Häneltä ei lupaa tule. Käytännön asiat ei ole tunneasioita. 

Ei meillä ole tuollaista. Hän kokee kovasti syyllisyyttä jos teen enemmän kuin hän. Meillä on omat erilliset pyykit ja ruokaa tekee minulle varmaan enemmän kuin minä hänelle. Tälläkin hetkellä sotkee polkupyörällään 30km lenkkiä käydäkseen meille kaupassa. Siivosi kodin jouluksi ja haki kuusen. Hankki itse omalle suvulleen lahjat ja auttoi minua minun sukuni lahjoissa. Vie äitiäni lääkäriin. Jne. Ei hänessä ole mitään tuollaisia ikäviä ja itsekkäitä piirteitä

Helpointa muuttaa erilleen ja ottaa se ero. Ilmeisesti asutte yhdessä?  Kuka sen asunnon omistaa? Jos yhdessä ja kummallakaan ei siihen varaa yksin niin myykää pois.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi jos tutustuttaisit miehesi johonkin sievään ja mukavaan naiseen? Ehkä se irtautuminen miehelläsikin  siitä lähtee.

 
Tämä

Vierailija kirjoitti:

Sillä on varmaan toinen, laita tunnustamaan niin siitä asiat lähtevät rullaamaan.

Ei miehet tunnusta, vielä vähemmän sen salarakas.

Vierailija kirjoitti:

 

Koska hän on kuitenkin aikuiselämäni merkittävin ja tärkein ihminen, niin olisi kiva vaikka sitten projektina yhdessä erota, jos sen niin haluaa sanoa. Ja oikeasti, olen itse myös aika väsynyt ja kiireinen, jos mies on perässä vedettävä itkumöykky niin esim asunnon myynti, uusien etsiminen jne tulee olemaan aika raskasta ja varsinkin kun en ole mitenkään immuuni sille että miehellä on paha olla

Olet saattanut rakastua kuvitelmaan, että tässä on nyt tasapainoinen aikuinen suhde. Mutta totuus onkin että mies on/haluaa olla hoivattava poikanen. Mutta hän ei ole sinun lapsesi, vaan henkilö jolle et ole edes sukua!! 

Elämän taitekohdat on työläitä, mutta päätä ja lukitse päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks sen miehen pitää erota? Eroa sinä. Sanot suoraan et ei tästä enää Tuu mitään et hommaat oman asunnon ja olette ensin Vaik vaan muuten erillään ilman eroa. Kun mies tottuu ajatukseen niin on varmasti helpompi hänenkin erota. Tai näin voisin ajatella! 

 

Ei mulla ole rahaa maksaa lainanlyhennystä ja vuokraa, kovin pitkään ainakaan ja vaan siksi että mies joka ei halua olla kanssani ei halua erota minusta. On vähän ristiriitaiset tunnelmat kun hän ei ota vastuuta edes siitä erosta vaikka hänen vuoksi sitä tässä kuitenkin tehdään

No sit otat sen eron itse. Et sä tarvii siihen miehen lupaa.  Jos olet kerran päättänyt erota ni mikä maksaa?  

Vierailija kirjoitti:

Helpointa muuttaa erilleen ja ottaa se ero. Ilmeisesti asutte yhdessä?  Kuka sen asunnon omistaa? Jos yhdessä ja kummallakaan ei siihen varaa yksin niin myykää pois.

Joo, toivoin että olisin saanut miehen tähän keskusteluun joulun pyhinä mukaan, mutta kun pitäisi oikeasti tehdä jotain eikä vaan itkeä ja surkutella että miten tämä näin meni. 

Edelleenkin, kyllähän tää näin hoituu ja niin se pitääkin hoitaa, mutta kun meillä ei ole mitään pahaa verta ja tulevaisuutta ei haluta toistemme kanssa jakaa niin miksi ei voitaisi jollain yhteistoiminnalla saada asiaa eteenpäin? Mulla kaveripariskunnat x 2 ovat avustaneet toisiaan muutoissa, ettineet yhessä ne kämpät jne. Tää tuntuu ihan kohtuuttoman raskaalta vaan.

Mutta pakko se on sitten kestää tätä, en vaan tiiä kuinka kauan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Koska hän on kuitenkin aikuiselämäni merkittävin ja tärkein ihminen, niin olisi kiva vaikka sitten projektina yhdessä erota, jos sen niin haluaa sanoa. Ja oikeasti, olen itse myös aika väsynyt ja kiireinen, jos mies on perässä vedettävä itkumöykky niin esim asunnon myynti, uusien etsiminen jne tulee olemaan aika raskasta ja varsinkin kun en ole mitenkään immuuni sille että miehellä on paha olla

 

 

 

 

Olet saattanut rakastua kuvitelmaan, että tässä on nyt tasapainoinen aikuinen suhde. Mutta totuus onkin että mies on/haluaa olla hoivattava poikanen. Mutta hän ei ole sinun lapsesi, vaan henkilö jolle et ole edes sukua!! 

Elämän taitekohdat on työläitä, mutta päätä ja lukitse päätös.

En tajua tätä kommenttia. Ei hän ole mitenkään hoivattava poikanen. No ihan sama, vaikea antaa koko kuvaa netissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olette naimisissa, erohakemuksen voi laittaa vireille heti. Mutta jos muutenvaan asutte yhdessä, kyse on miehen mukavuudesta. Hän ei halua luopua saavuttamistaan eduista, koti, joku siellä kodissa, ilmeisesti ruoka ja pyykkihuolto yms toimii rutiinilla. Eli hänen tarpeensa täyttyvät.

Kuten palstalla jossain todettiin, eroa ei halua se jonka tarpeet täyttyi enemmän. Koirailmeistä ym "et voi viedä mukavuuksiani" huolimatta se olet nyt sinä jonka pitää tehdä päätös. Häneltä ei lupaa tule. Käytännön asiat ei ole tunneasioita. 

 

 

Ei meillä ole tuollaista. Hän kokee kovasti syyllisyyttä jos teen enemmän kuin hän. Meillä on omat erilliset pyykit ja ruokaa tekee minulle varmaan enemmän kuin minä hänelle. Tälläkin hetkellä sotkee polkupyörällään 30km lenkkiä käydäkseen meille kaupassa. Siivosi kodin jouluksi ja haki kuusen. Hankki itse om

Jos kyse on hänen ahdistuksesta, heikosta itsetunnosta, silloin hänen kannattaa hakea keskusteluapua joltain hoitotaholta. Parisuhde ei ole hoitosuhde.

Mun miehellä on sitoutumisahdistusta ja joutui vähän vahingossa minun kanssa elämänsä pisimpään suhteeseen, kun oltiin aluksi pitkään vähän sellaiset panokaverukset vain. Tuolloin oli tuota samaa että unelmia on mutta ei minun kanssani vaan jonkun unelmien tyttöystävän sitten joskus. Jonkinlainen käänne oli se että pienellä painostuksella kuitenkin toteutti yhden unelman minun kanssani. Sitten alkoi löytyä halukkuutta muidenkin toteutukseen. Sittemmin ajautui kyllä hirveään ahdistuskriisiin ja pidettiin taukoa suhteesta ja muutettiin erillemme. Nyt suhde taas toimii. Mutta en osaa ap:n kysymykseen kyllä oikein vastata. Mitä miehesi oikein tarkoittaa sanoessaan, ettei halua mökkiä sinun kanssasi? Siis yksinkö haluaisi vai just jonkun imaginäärisen unelmanaisen? Eikö tällaisesta keskustelu ihan vääjäämättä johda lopputulemaan että kantsis erota? Ja onko eron käytännön toteutuksen isoin este siis yhteinen omistusasunto ja -laina, eikä mies tee yhteistyötä ratkaisun miettimiseksi? Muilta osinhan se käytännöss on vaan muutto. Kyllä niitä porukka ihan laajamittaisesti toteuttaa ilman kumppanin apua. Pystyt siihen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Koska hän on kuitenkin aikuiselämäni merkittävin ja tärkein ihminen, niin olisi kiva vaikka sitten projektina yhdessä erota, jos sen niin haluaa sanoa. Ja oikeasti, olen itse myös aika väsynyt ja kiireinen, jos mies on perässä vedettävä itkumöykky niin esim asunnon myynti, uusien etsiminen jne tulee olemaan aika raskasta ja varsinkin kun en ole mitenkään immuuni sille että miehellä on paha olla

 

 

 

 

Olet saattanut rakastua kuvitelmaan, että tässä on nyt tasapainoinen aikuinen suhde. Mutta totuus onkin että mies on/haluaa olla hoivattava poikanen. Mutta hän ei ole sinun lapsesi, vaan henkilö jolle et ole edes sukua!! 

Elämän taitekohdat on työläitä, mutta päätä ja lukitse päätös.

 

 

 

En tajua tät

No sitten te olette vaan kasvaneet erilleen. Joskus on hyvä lähteä kun on vielä "voitolla" eli kai teillä jotain hyvääkin oli ainakin alussa. Liian pitkittyneet erot voi kääntyä ajan myötä rumaksi, tappioksi. Jolloin ne hyvät puolet jää huonojen varjoon.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on sitoutumisahdistusta ja joutui vähän vahingossa minun kanssa elämänsä pisimpään suhteeseen, kun oltiin aluksi pitkään vähän sellaiset panokaverukset vain. Tuolloin oli tuota samaa että unelmia on mutta ei minun kanssani vaan jonkun unelmien tyttöystävän sitten joskus. Jonkinlainen käänne oli se että pienellä painostuksella kuitenkin toteutti yhden unelman minun kanssani. Sitten alkoi löytyä halukkuutta muidenkin toteutukseen. Sittemmin ajautui kyllä hirveään ahdistuskriisiin ja pidettiin taukoa suhteesta ja muutettiin erillemme. Nyt suhde taas toimii. Mutta en osaa ap:n kysymykseen kyllä oikein vastata. Mitä miehesi oikein tarkoittaa sanoessaan, ettei halua mökkiä sinun kanssasi? Siis yksinkö haluaisi vai just jonkun imaginäärisen unelmanaisen? Eikö tällaisesta keskustelu ihan vääjäämättä johda lopputulemaan että kantsis erota? Ja onko eron käytännön toteutuksen isoin este siis yhteinen omistusasunto ja -laina, eikä mies t

Mies ei henkisesti ota sitä ekaa askelta, että erottaisiin. Elää kuin kaikki olisi normaalisti, keittää kahvit, halaa ja jutustelee ja kyselee suunnitelmia. Olen pyytänyt että ottaisi itse puheeksi toiveensa, että mitä toivoo minulta nyt kun erotaan, asumisen yhteydenpidon jne suhteen. Ei ota sanallakaan puheeksi vaan menee ihan rikki jos itse otan ja pyytää että lopetetaan keskustelu kun on liian raskasta. Mutta sitten taas esittää että mitään ei ole tapahtunut. 

varmaan mökki yksin tai imaginäärinaisen kanssa, en tiedä. Joo on johtanut lopputulemaan että kantsii erota.