Miksi olen näin huono kestämään stressiä?

Ei kestä mitään ylimääräistä ja poistaa kaikki " ärsyttävät" asiat lähettyviltään.



Lapsi päiväkodissa kun itsellä vapaata.

Siivoaja käy kerran viikossa.

Mies tohvelin alla jotta helpompaa jne.



Ja kun jokin ei mene niin kuin oli suunniteltu, niin hapan naama ja ärjyminen on taattu. Eikä tuohon auta aika, ei. Se on vaan se luonne.

Joillakin on siihen aivojen välittäjäaineiden ja aineenvaihdunnan vuoksi geneettinen taipumus. Nämä kun yhdistyy, niin avot. Olen itse samanlainen, mutta tuskin se sinua helpottaa. Parasta omalla kohdallani on ennakointi ja se, ettei haali liikaa velvotteita.

Olin vahinkolapsi ja vanhempani erosivat, kun olin 2 v. Jouduin lapsena olemaan paljon yksin, eikä äitikään ollut läsnäoleva vanhempi.



Yritän jotenkin epätoivoisesti koko ajan järjestää eläämäni, jotta se olisi helpommin hallittavissa. En voi sanoa onnistuneeni siinä.



Ap.

jos ympärillä ei ole tuollaista kaaosta. Työni on täynnä tosi kireitä aikatauluja, mies on reissutöissä, talo on remontissa, toisella lapsella paljon sairastelua jne.



Minä en oikein osaa olla, jos kaikki on liian järjestyksessä eli siitä organisoinnistakin tulee " huumetta" .

Yritän pitää omasta lapsesta parempaa huolta, vaikka mikä olisi.

Jaksamista sinullekin arkeen ap. 4

Vierailija:

jos ympärillä ei ole tuollaista kaaosta. Työni on täynnä tosi kireitä aikatauluja, mies on reissutöissä, talo on remontissa, toisella lapsella paljon sairastelua jne.

Minä en oikein osaa olla, jos kaikki on liian järjestyksessä eli siitä organisoinnistakin tulee " huumetta" .

Itsellani auttavat hengitysharjoitukset, joita voi tehda missa vaan, milloin vaan, seka ennen nukkumaan menoa kuunneltu 20 minuutin rentoutusharjoitus. Seka se etta ajattelen etten pysty kaikkea tekemaan, joten valitsen vain kaikkein tarkeimmat asiat silloin kun on kaikkein raskainta.

Meillä oli kyllä vanhemmat läsnä (molemmat), eikä meiltä vaadittu kauheasti mitään ihmeitä. Edelleen on sukuun hyvin läheiset välit ja saan paljon apua jne.



Minä itse olen ollut aina jotenkin " ylikierroksilla" . Luulen että se on vain luonnekysymys. Minä ahdistun, jos ei ole montaa rautaa tulessa.



Olen yrittänyt pienten lasteni kanssa hillitä sitä vauhtia, mutta siitä tulee vain ihan hirveä olo, joten olen sitten ajatellut, että parempi kai se heille on, että olen sinut itseni kanssa kuin hidas mutta onneton...

että minun on vaikea hoitaa useita päällekkäisiä velvotteita. Sen sijaan teen työtä, jossa voi olla välillä kireäkin aikataulu, eikä se stressaa lainkaan, kun voin vain keskittyä tekemään työtä ja saamaan sen valmiiksi tiettyyn aikaan mennessä. Mutta kaikenlainen juokseminen paikasta toiseen, tietyssä paikassa tiettyyn aikaan oleminen ja kasautuva epäjärjestys oikein kiristää hermojani. Eikä siihen tarvita kuin pari lääkäriaikaa peräkkäisinä päivinä, yksi tiskivuori ja lasten kiukuttelua, kun tunnen, että asiat paisuu hallitsemattomiksi, vaikka ne eivät sitä todellisuudessa olisikaan.



Ap.

Jotkut tekee töitä noin, toiset ei.



Naisilta vaan vaaditaan ja odotetaan enemmän sitä paikasta toiseen pomppimista, miehet saavat jalostaa tuota ominaisuuttaan rauhassa.



11

KAikki pitää tehdä oikein - sitäkö se on - jos tiskikasakin stressaa?

Kuulostaa Niiiiin tutulta. Minua auttoi hieman Häpeän monet kasvot-kirjan lukeminen, sillä siinä selvitetään millainen kasvatus saa tuollaista aikaan. Helpompi ymmärtää itseään kun tiedostaa syitä tunteisiinsa. Kirjan on kirjoittanut Ben Malinen. SUosittelen sitä joka yhteydessä koska se oli niin hyvä!

Vierailija:

Yritän pitää omasta lapsesta parempaa huolta, vaikka mikä olisi.

Jaksamista sinullekin arkeen ap. 4

Minut jätettiin yksin selviämään jo 4-5-vuotiaasta. Olin päivisin aina n. 4 h yksin kotona, kun äitini oli töissä ja sisareni koulussa.

Nyt minulla on 3 lasta, pienellä ikäerolla, mikä sekin on ollut stressaavaa, yritän olla heille parempi äiti, kuin oma äitini oli. En jätä heitä yksin. Onneksi lapsillani on myös hyvä isä, jota minulla ei ollut.

Ei ihme että vähän välillä stressaa, jättäähän se jälkensä.

Toivottavasti sinulla on tarpeeksi aikaa itsellesi jotta saat edes joskus vähän rentouduttua, kolmen lapsen kanssa taitaa olla aika moista, en uskalla edes ajatella, meillä kun on vain yksi.

Vierailija:

KAikki pitää tehdä oikein - sitäkö se on - jos tiskikasakin stressaa?

Kuulostaa Niiiiin tutulta. Minua auttoi hieman Häpeän monet kasvot-kirjan lukeminen, sillä siinä selvitetään millainen kasvatus saa tuollaista aikaan. Helpompi ymmärtää itseään kun tiedostaa syitä tunteisiinsa. Kirjan on kirjoittanut Ben Malinen. SUosittelen sitä joka yhteydessä koska se oli niin hyvä!

Haluan, että ympärillä on kaunista ja harmonista. Ja tähän turvallisuudentunteeseen riittää illuusiokin järjestyksestä. Jos esim. keittiössä on tiskivuori ja lattiassa muutama ikävä tahra, tuntuu, että koko elämä hajoaa. Mutta jos saan nämä asiat kuntoon, niin elämä alkaa taas järjestyä, vaikka olohuoneessa olisi vielä se pyykkivuorikin.

Oikeasti haluaisin elää kauniissa, seesteisessä, avarassa tilassa, jossa joka asialla olisi merkitys. En kuitenkaan koskaan pääse tähän, en edes lähelle, vaikka yritän.

Ap.

Olen tasapainossa, kun kotona kaikki on paikallaan ja kaikki " näkymät"

ovat harmonisia. Kaikkien värien pitää olla harkittuja. Aika harvoin kotona on niin auvoista.

Aloitus osui nappiin mutta loput ei, meillä on järkky kaaos ja värit ei sovi ollenkaan toisiinsa, ei ole esteettistä ja harmonista eikä täydellistä, eikä kaadu muuten tiskivuorikaan ainakaan hermoille.



Mutta stressiä ja lasten kiukuttelua ja liian perättäisiä menoja en silti kestä.

Vierailija:

Ei ihme että vähän välillä stressaa, jättäähän se jälkensä.

Toivottavasti sinulla on tarpeeksi aikaa itsellesi jotta saat edes joskus vähän rentouduttua, kolmen lapsen kanssa taitaa olla aika moista, en uskalla edes ajatella, meillä kun on vain yksi.

Olen kuitenkin ylpeä lapsistani ja rakastan heitä todella paljon. Superäidiksi minusta ei kuitenkaan ole, 6 ja 5-vuotiaat on päivähoidossa, nuorin vielä kotona ja kieltäydyn tuntemasta siitä, että lapset on päivähoidosa mitään syyllisyyttä, koska minusta ei vain olisi kolmen lapsen kokopäivätoimiseksi kotiäidiksi, lapseni vain kärsisivät siitä, en kuitenkaan pystyisi olemaan huutamatta heille.

Ja onneksi minulla on myös hyvä mies (joku voisi varmaan sanoa, että on tohvelin alla, mutta mieheni oikeasti haluaa kantaa vastuuta lapsista, koska kokee sen tärkeäksi, eikä vain juosta ympäri maailmaa ryyppäämässä), joka on lapsilleni hyvä isä. Lasteni ei tarvitse olla vain äitinsä varassa.

Ap.

Vierailija:

Olen tasapainossa, kun kotona kaikki on paikallaan ja kaikki " näkymät"

ovat harmonisia. Kaikkien värien pitää olla harkittuja. Aika harvoin kotona on niin auvoista.

Itselleni myös " näkymät" on tärkeitä, että mikään ei pomppaa silmille ja että osat on tasapainossa keskenään. Mieheni taas lähtee suunnitellussa detaljien tasolta, mikä saa minut hulluksi, itselleni on tärkeintä, että kokonaisuus on ensin tasapainossa ja tavaroille omat paikkansa. Sellainen epäsuhta elementtien kesken ja se, että tavaroilla ei ole oma " kotiaan" saa minut levottomaksi. Kuvissakin, joita kodistamme on otettu, arvioin aina miten harmoniselta koti niissä ikäänkuin ulkopuolisen silmissä näyttää.

Kuten voi arvata, en koskaan pääse siihen, että kaikki olisi kunnossa. Toki kaikki tulee ikään kuin pikkuhiljaa valmiimmaksi.

Luulen, että tämä pelko kaaosta kohtaan johtuu myös siitä, että äidilleni kauneus ja harmonia ei ole koskaan ollut tärkeää. Hän on aina ollut innokas siivooja ja pitänyt kodin puhtaana, mutta samaan aikaan kerännyt kaikkea aivan käsittämätöntä rumaa tavaraa.

Ap.