Onko itsensä kehittäminen "kiusallista" nykyään

Itsensä kehittäminen on aina hyväksi. 

Toinen juttu on sitten erilaiset lyhytaikaiset hurahtamiset vaihtuviin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Väitätkö ettet itse ihmettelisi yhtään jos esimerkiksi työpaikan tatuoitu ja lävistetty Jannica alkaisi yhtäkkiä käydä oopperassa ja lukea kaunokirjallisuutta ja pukeutua siveellisesti? Eikö herättäisi yhtään mitään ajatuksia?

Saattaisin pistää merkille, että tyyli on muuttunut. Ei mua oikein sen enempää toisten elämä ja tekemiset kiinnosta. Pääasia, että ovat itse onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsensä kehittäminen on hienoa. Mutta sellainen dunning-krugerointi, jossa yhtäkkiä ollaan suuria connoisseureja, hankitaan useamman kuukausipalkan arvoisia  välineitä,  tai muutetaan koko vaatekaappi kerralla, se saa ihmisen helposti näyttämään hölmöltä ja parhaimmillaan impulsiivisestla, pahimmillaan epäluotettavalta. 

 

Ja minä kun juuri ajattelin laittaa koko vaatekaapin uusiksi perintörahoilla vuosikymmenen köyhyyden jälkeen... Nakata reikäiset lumput tunkiolle ja kerrankin nauttia vähän laadusta, ehkä sitä kehtaisi taas ihmisten ilmoillakin liikkua.

Siitä sitten vaan. Mutta kannattaa kuitenkin pitää tyyli edelleen oman laisenasi, mutten todennäköisesti jää ne uudet vaatteet kaappiin lojumaan.

Kivasti pukeutuminen on jokseenkin eri asia kuin itsensä kehittäminen. Monet henkilöt, jotka eivät panosta pätkääkään itsensä kehittämiseen pukeutuvat silti ihan kivasti. Itsensä kehittäminen on enemmän henkisten ominaisuuksien kehittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsensä kehittäminen on hienoa. Mutta sellainen dunning-krugerointi, jossa yhtäkkiä ollaan suuria connoisseureja, hankitaan useamman kuukausipalkan arvoisia  välineitä,  tai muutetaan koko vaatekaappi kerralla, se saa ihmisen helposti näyttämään hölmöltä ja parhaimmillaan impulsiivisestla, pahimmillaan epäluotettavalta. 

 

Ja minä kun juuri ajattelin laittaa koko vaatekaapin uusiksi perintörahoilla vuosikymmenen köyhyyden jälkeen... Nakata reikäiset lumput tunkiolle ja kerrankin nauttia vähän laadusta, ehkä sitä kehtaisi taas ihmisten ilmoillakin liikkua.

Siitä sitten vaan. Mutta kannattaa kuitenkin pitää tyyli edelleen oman laisenasi, mutten todennäköisesti jää ne uudet vaatteet kaappiin lojumaan.

Jos aina käyttää 'omanlaisia' vaatteita, on aika turha edes ostaa uusia vaatteita. Kukaan ei huomaa, että sinulla on uusia vaatteita, kun ne ovat samanlaisia kuin ennenkin.

Tässä menee nyt sekaisin ulkoiset asiat ja henkisen pääoman kehittäminen. Uusia vaatteita voi ostaa kuka tahansa eikä se tee kenestäkään nousukasta. Luulen että tuo ap:n lainaus koskee näitä erilaisia "persoonallisuusshoppaajia" jotka ovat ensin esimerkiksi kuukauden raivoraittiita, sitten vegaaneja, seuraavaksi carnivoreja, kokeillaan hippityyliä ja lopuksi larpataan jotain Euroopan vanhaa rahaa pukeutumisessa. Sellaisia radikaaleja ja linjattomia nopeita muutoksia jotka herättävät lähinnä ajatuksen, että tuolla ihmisellä on mt-ongelma.

Tarkoitetaanko tällä sitä etten saisi esim. alkaa matkailemaan kun taloudellinen tilanne antaa siihen reilusti myötä vaikka aikaisemmin elämässä entisenä pienituloisena yh:na siihen ei ollut mitään mahdollisuutta?

Että nyt kun lapset lentäneet pesästä ja tullut ihan kunnolliset palkankorotukset (kiitos sote-sopimukset), en saa omaksua "matkailijan identiteettiä" säästyneillä rahoillani jotka jäävät ihan vain siitä kun olen edelleen pienikulutuksinen aiemmasta (pakollisesta) elämäntyylistä?

Vaan että edelleen mun pitäisi istua kotona neljän seinän sisällä lomat ja pyhät, ei harrastaa mitään, ei tuntea mielenkiintoa mihinkään uuteen kulttuuriin, ruokaan, nähtävyyteen, tekemiseen ja oppimiseen? Eikä varsinkaan pitää hauskaa tai innostua uusista kokemuksista?

Ette kai nyt oikeasti ole tosissanne?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitäisi muille projekteistasi kertoa? Pidä omana tietonasi jos hävettää, niin me muutkin tehdään. 

Joo, sitten valehtelet kaikille, että vietät illat kotona katsomassa telkkaria. Sitten nämä ihmiset sanovat, että pitäisikö sinun tehdä jotain muutakin.