Missä vaiheessa teinit/aikuiset lapset eivät enää mukaan perhematkoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä eivät osallistuneet enää läheskään kaikkiin reissuihin.

Mutta nyt 25-28-vuotiaina olivat taas ulkomaanreissulla mukana, mikä oli tosi kiva 😊

Just tämä ihana kuulla, että mielipide voi vielä vaihtua myöhemmin! Jotenkin tosi surullista miettiä, että ei tulisi enää koskaan yhteistä matkaa.

T. ap

Olin juuri syksyllä lomalla vanhempieni ja sisarukseni perheen kanssa. Sain matkan heiltä 40-vuotislahjaksi. Taisin olla edellisellä yhteisellä reissulla 17. Eli kyllä toivoa on.

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä on ikävän paljon tapauksia missä fiksut ja rauhalliset teinit on jätetty kotiin yksin. Vanhemmat saaneet sitten soiton poliisilta ja edessä ikävä paluu kotiin. Se mitä ei ole saatu varastettua on rikottu eikä kukaan korvaa mitään. Kämppä tuhottu täysin. 

Sana kiertää eikä kaikki kysy lupia vaan tuloo isolla porukalla hävitysmielellä. 

Ei pidä olla liian luottavainen. 

No tämäkin. 17-vuotiaan uskaltaisin jättää yksin matkan ajaksi, mutta 16-vuotiasta en. Tosin on sanonut, että voisi olla isovanhemmillakin sen aikaa, mikä kertonee aika hyvin, että matkustaminen ei vain kiinnosta. 

Me olemme aina kysyneet mitä itse kukakin haluaa matkan aikana tehdä. Ollaan myös jakaannuttu ja teinit on saaneet jäädä keskenään hotellille ja puolison kanssa on lähdetty jonnekin eli kaikki ovat saaneet myös sitä omaa aikaa. Toisaalta ymmärrän kavereiden merkityksen ja saatikka sitten kun tulee tyttö- ja poikakaverit kuvioihin. Toivon, että sitten tulevaisuudessa voisimme lähteä vain isommalla porukalla eli olisi ne seurustelukumppanit sitten mukana. Vaikka pakko sanoa, että parikymppisenä en itse olisi voinut kuvitellakaan lähteväni omien vanhempien kanssa matkalle, mutta he eivät kyllä käyneetkään missään. Mutta parasta olisi jos voisi käydä välillä aikuistenkin lapsien kanssa matkoilla, juuri katsoin edellisellä reissulla kolmen sukupolven matkustusseuruetta, että tuo olisi toiveena itselläkin. Ja tottakai nuorilla ne omatkin reissut oman ikäisten kanssa, mutta joskus myös suvun omia.

T. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä eivät osallistuneet enää läheskään kaikkiin reissuihin.

Mutta nyt 25-28-vuotiaina olivat taas ulkomaanreissulla mukana, mikä oli tosi kiva 😊

Just tämä ihana kuulla, että mielipide voi vielä vaihtua myöhemmin! Jotenkin tosi surullista miettiä, että ei tulisi enää koskaan yhteistä matkaa.

T. ap

Meillä olivat tosi kiitollisia ja iloisia viikon reissusta, joka juuri yhdessä tehtiin. Vaikka heillä molemmilla on jo puolisotkin, niin oltiin omalla perheellä. Oli aivan ihana reissu! Ja jotenkin ihanaa sekin että kuluttivat vuoden lomistaan viikon meidän kanssa 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä eivät osallistuneet enää läheskään kaikkiin reissuihin.

Mutta nyt 25-28-vuotiaina olivat taas ulkomaanreissulla mukana, mikä oli tosi kiva 😊

Just tämä ihana kuulla, että mielipide voi vielä vaihtua myöhemmin! Jotenkin tosi surullista miettiä, että ei tulisi enää koskaan yhteistä matkaa.

T. ap

Meillä olivat tosi kiitollisia ja iloisia viikon reissusta, joka juuri yhdessä tehtiin. Vaikka heillä molemmilla on jo puolisotkin, niin oltiin omalla perheellä. Oli aivan ihana reissu! Ja jotenkin ihanaa sekin että kuluttivat vuoden lomistaan viikon meidän kanssa 😄

Eikö puolisot päässet mukaan?

Meillä kyllä miniä ja vävyt myös aina mukana jaa tietty lastenlapset. Olisi vähän tylsää ilmoittaa heille etteivät kelpaa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vielä noin 20 vuotiaat lapset tulleet mielellään seurustelukumppaniensa kanssa mukaan perhereissuille. Ollaan maksettu heille matkat, majoitukset ja ruuat. Osan ajasta on yhteistä ohjelmaa ja osan ajasta saavat mennä sitten omia menojaan.

Lähdimme muutama v sitten Japaniin perhematkalle. Olin eronnut exn kanssa jo vuosia ennen, hänen pisteillä lennettiin. Esikoinen seurusteli ja hänen seurustelukumppani kuvitteli hän lähtee mukaan ja maksamme kaikki.

Matkaa oli suunniteltu kauan ja oli vaikeuksia löytää 4 hengelle majoituksia, saati sitten viidelle. Homma meni ikäväksi, kun annoin pyynnöstä reitin ja hän alkoi suunnittelemaan miten voitaisiin mennä tänne ja ottaa 2 huonetta jne. Pari krt sanoin ymmärrätkö minä nyt joustan, kun nukun samassa tilassa ex mieheni kanssa. Tämä on luult meidän perheen viimeinen matka yhdessä ja kaikki on kunnossa.

Heille tuli isoja riitoja aiheesta, hänen vanhemmatkin soitti minulle, sanoivat mm jos se on rahasta kiinni, kyllä me autetaan. Eli vanhemmatkin kuviteli me maksetaan kaikki.

Matka tehtiin, suhde kesti, vaikka toinen soitteli kyllästymiseen asti, kun ei aina miettinyt loppuun asti aikaeroa. 

En muistele lämmöllä noita hetkiä

Suurin ärsytys perheen kanssa liikkumiseen oli esikoisella n. 15-vuotiaana. Onneksi rakastaa matkustamista, joten selvittiin muutamista reissuista, jotka venytti molempien hermoja. 

Yritän suunnitella matkat niin, että teinitkin innostuvat. Käyn aamulla kävelyllä ja juon kahvia ja anna teinien nukkua vielä muutaman tunnin. Jossain kohtaa päivää halutaan kaikki taukoa toisistamme ja ollaan hiljaa puhelimilla tms. Lopun aikaa yritetään löytää sopivasti kaikille mieleistä tekemistä. 

Siinä kohtaa, kun esikoinen oli käynyt muutamat reissut omilla rahoillaan, alkoi arvostus vanhempien sponsoroimia kohtaan kasvaa. Se sitten tarttui myös nuorempaan. 

Minä aloin tehdä kesätöitä jo 15-vuotiaana enkä lähtenyt enää reissuihin mukaan. Tykkäsin tehdä kaikenlaista työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö matka kannattaisi suunnitella sellaiseksi että teinejäkin kiinnostaa?

Siis tämä. Millaisia reissuja te teette, jos nuoret ei halua mukaan? Pelkästään vanhempien ehdoilla suunniteltuja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat täysi-ikäiset lapset (n. 20 v) haluavat edelleen mukaan. Matkat suunnitellaan siten, että kaikille on mieluisa kohde ja tekemistä. Opiskelijoina heillä ei varat riitä juurikaan matkustamiseen ja mielellään tulevat mukaan.

Meillä ainakin tuon ikäiset olivat kesätöissä ja asuivat jo poissa kotoa opiskelujen takia. Eivät kyllä olisi halunneetkaan mukaan.

 

Meillä 25-28-vuotiaat ovat jo kauan asuneet omillaan, mutta on heilläkin töistä lomia. Ei asuta lähelläkään toisiamme, mutta lentokentälle kyllä päästiin jokainen 🙂

 

 

Mulla oli 26-vuotiaana jo 2 omaa lasta. Outoa olisi ollut, jos edelleen olisin käynyt omien vanhempieni lomamatkoilla mukana.

Minulla oli yksi, mutta silti matkustimme vanhempieni kanssa. Ei siinä ole mitään outoa. Joissain perheissä katsos ollaan läheisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä eivät osallistuneet enää läheskään kaikkiin reissuihin.

Mutta nyt 25-28-vuotiaina olivat taas ulkomaanreissulla mukana, mikä oli tosi kiva 😊

Just tämä ihana kuulla, että mielipide voi vielä vaihtua myöhemmin! Jotenkin tosi surullista miettiä, että ei tulisi enää koskaan yhteistä matkaa.

T. ap

Meillä olivat tosi kiitollisia ja iloisia viikon reissusta, joka juuri yhdessä tehtiin. Vaikka heillä molemmilla on jo puolisotkin, niin oltiin omalla perheellä. Oli aivan ihana reissu! Ja jotenkin ihanaa sekin että kuluttivat vuoden lomistaan viikon meidän kanssa 😄

Miksi puolisoita ei otettu mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä on ikävän paljon tapauksia missä fiksut ja rauhalliset teinit on jätetty kotiin yksin. Vanhemmat saaneet sitten soiton poliisilta ja edessä ikävä paluu kotiin. Se mitä ei ole saatu varastettua on rikottu eikä kukaan korvaa mitään. Kämppä tuhottu täysin. 

Sana kiertää eikä kaikki kysy lupia vaan tuloo isolla porukalla hävitysmielellä. 

Ei pidä olla liian luottavainen. 

Kaikki teinit eivät järjestä kotibileitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matka kannattaisi suunnitella sellaiseksi että teinejäkin kiinnostaa?

Siis tämä. Millaisia reissuja te teette, jos nuoret ei halua mukaan? Pelkästään vanhempien ehdoilla suunniteltuja? 

Ohis, mutta tiedän paljon perheitä, joissa lomat suunnitellaan nimenomaan aikuisten ehdoilla. Mennään esim. Pariisiin ja pyöritään kahviloissa ja museoissa alakouluikäisten ja pienempien kanssa viikko, mutta ei voida olla edes päivää jossain Pariisin lähellä olevassa huvipuistossa (Disneyland tai Asterix-puisto). Tai rantalomakohteissa kierretään päivästä toiseen vain nähtävyyksiä lapset kuumuudesta ja tylsyydestä nuutuneina ja jätetään välistä pelkät allaspäivät ja vesipuistot. Täytyy sanoa, että en itsekään haluaisi matkalle ihmisten kanssa, jotka ei edes päivän verran lomasta halua ottaa huomioon sitä, mistä minä nauttisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vielä noin 20 vuotiaat lapset tulleet mielellään seurustelukumppaniensa kanssa mukaan perhereissuille. Ollaan maksettu heille matkat, majoitukset ja ruuat. Osan ajasta on yhteistä ohjelmaa ja osan ajasta saavat mennä sitten omia menojaan.

Lähdimme muutama v sitten Japaniin perhematkalle. Olin eronnut exn kanssa jo vuosia ennen, hänen pisteillä lennettiin. Esikoinen seurusteli ja hänen seurustelukumppani kuvitteli hän lähtee mukaan ja maksamme kaikki.

Matkaa oli suunniteltu kauan ja oli vaikeuksia löytää 4 hengelle majoituksia, saati sitten viidelle. Homma meni ikäväksi, kun annoin pyynnöstä reitin ja hän alkoi suunnittelemaan miten voitaisiin mennä tänne ja ottaa 2 huonetta jne. Pari krt sanoin ymmärrätkö minä nyt joustan, kun nukun samassa tilassa ex mieheni kanssa. Tämä on luult meidän perheen viimeinen matka yhdessä ja kaikki on kunnossa.

Heille tuli

Mihin kuopus jätettiin? 

Me olimme juuri syksyllä kolmen sukupolven reissussa. Teini, minä ja äitini. Oli ihanaa ja kaikki nautittiin reissusta. Isäni ei oikein enää jaksa matkustaa ja mieheni matkustaa työn puolesta niin paljon, ettei vapaa-ajalla jaksa, joten tämä kokoonpano on meillä paras tällä hetkellä. Olen myös matkustanut siskoni ja teinini kanssa. Reissut suunnitellaan aina niin, että jokainen saa vaikuttaa tekemisiin ja jokaisen suunnitelmia toteutetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä eivät osallistuneet enää läheskään kaikkiin reissuihin.

Mutta nyt 25-28-vuotiaina olivat taas ulkomaanreissulla mukana, mikä oli tosi kiva 😊

Just tämä ihana kuulla, että mielipide voi vielä vaihtua myöhemmin! Jotenkin tosi surullista miettiä, että ei tulisi enää koskaan yhteistä matkaa.

T. ap

Meillä olivat tosi kiitollisia ja iloisia viikon reissusta, joka juuri yhdessä tehtiin. Vaikka heillä molemmilla on jo puolisotkin, niin oltiin omalla perheellä. Oli aivan ihana reissu! Ja jotenkin ihanaa sekin että kuluttivat vuoden lomistaan viikon meidän kanssa 😄

Miksi puolisoita ei otettu mukaan?

Tottakai olisi "otettu", mutta kohteen kalleuden vuoksi heidän olisi pitänyt itse maksaa matkansa. Eivät halunneet tulla, eikä heillä ollut lomaakaan. Heillä oli myös omia reissuja tulossa, ja säästivät lomansa ja rahansa sinne.

Meidän 16 ja 18 vuotiaat ainakin itse hyvin aktiivisesti ehdottelevat lomareissuja. Tänä vuonna Lappi x 2 , Lontoo, Tallinna ja Rooma. Toki joku kaveriperheen mökkiviikonloppu on on eri asia eli jäävät kotiin, mutta kyllä nämä vanhempien kustantamat lomat kelpaa oikein mieluusti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matka kannattaisi suunnitella sellaiseksi että teinejäkin kiinnostaa?

Siis tämä. Millaisia reissuja te teette, jos nuoret ei halua mukaan? Pelkästään vanhempien ehdoilla suunniteltuja? 

Ohis, mutta tiedän paljon perheitä, joissa lomat suunnitellaan nimenomaan aikuisten ehdoilla. Mennään esim. Pariisiin ja pyöritään kahviloissa ja museoissa alakouluikäisten ja pienempien kanssa viikko, mutta ei voida olla edes päivää jossain Pariisin lähellä olevassa huvipuistossa (Disneyland tai Asterix-puisto). Tai rantalomakohteissa kierretään päivästä toiseen vain nähtävyyksiä lapset kuumuudesta ja tylsyydestä nuutuneina ja jätetään välistä pelkät allaspäivät ja vesipuistot. Täytyy sanoa, että en itsekään haluaisi matkalle ihmisten kanssa, jotka ei edes päivän verran lomasta halua ottaa

Kun minä olin teini, perhelomat menivät aina pienempien sisarusten ehdoilla. Sitten jos joskus tehtiin jotain minua kiinnostavaa, se tehtiin mahdollisimman nopeasti ja silloinkin pikkupennut marisivat että on tylsää.

17v. haluaa edelleen lähteä mukaan. Matkat on vuoden kohokohtia. Matkailu on ajan saatossa vaan vähän muuttunut. Pienen lapsen kanssa käytiin rantalomilla, Tukholman risteilyillä ja teemapuistoissa. 

Nykyään suunnitellaan porukalla ja mietitään, onko joku tapahtuma tai muu mikä erityisesti kiinnostaa. Kaupunkilomat on kivoja, samoin Välimeren risteilyt. Siellä on ollut teinillekin seuraa omanikäisistä.

Eikä reissut varmaan ihan heti ole loppumassakaan. Meillä on yhteisenä haaveena käydä Singaporessa.