Heinäkuiset-06 taapertajat mammoineen :-)

Wau mikä löytö, nuo rattaat meinaan. Mikä oli niiden " tyyppi" ? Itselläkin hakusassa jotkut kevyet autoon heitettävät rattaat. Esikoisen aikana sorruin matkarattaisiin minkä merkkiä en enää muista. Itku tuli kun yritin työntää niitä sohjossa kotiin, ruokakassit mukana. Käänti ja väänti joka suuntaan, ei liikkunut eteenpäin, yms. Sit annoin ne kaupunkikäyttöön markettirattaiksi tuttavalle. Siinä varmaan ajoi asiansa.

Poika ei vaan millään usko että johdot ovat kiellettyjä. Taas tänään jankutin " ei!" varmaan 300 kertaa. Alussa murisee ja uhmaa. Menee vielä nopeammin, ikään kuin uhmalla, repimään johtoa. Katsoo minua ilmeellä: " Tässä olen etkä muuta voi!" Sessio päätyy aina siihen että kun tajuaa ettei todellakaan saa tehdä sähkötöitä, niin alkaa itkemään ja vatkaamaan käsiään suuttuneena/raivoissaan ja säksättää kuin pieni vihainen orava.

Poju opettelee isoveljen kanssa riitelemään. Pakko olisi päästä veljen leluilla leikkimään. Annan omia mitkä ei kelpaa. Taas VÄKISIN repimään tavaroita isoveljen käsistä, huutaa ja komentaa samalla vertahyytävällä äänellä. Kyllä se varmaan niin on että nämä kakkoset ja kolmoset oppii tosi hyvin pienestä pitäen ottamaan paikkansa ja pitämään puolensa. Luonnetta ja sisua riittää. Olen kehittänyt kaavan: 1. lapsen sisu + 2. lapsen sisu = 3. sisu ;)

Kirjoittelemisiin.

meilläkin tuo pienempi ihan selvästi kiusaa tuota isompaa. leluja pitää saada ja tuo pini säksättävä orava-vertaus pitää paikkansa myös meillä :). Mea myös läpsii ja sitä ihmettelen sinänsä, että mistä se on sen oppinut? siis juuri kiusanteon yhteydessä... mokoma marakatti. hmph.



minäkin kävin viime sunnutaina kurkkaamassa kirppiksen antimia (ja vielä ihan itsekseni) ja kyllä taas kannatti. :) löysin Millalle kesäksi mekkoja 8kpl, muutamat sortsit ja muttamat paidat ja rahaa meni vain 7,50e!!! nyt kelpaa taas neidin viipottaa kesä mekko päällä. ja vaikka kaikki löytämäni mekot ovat tosi hyvä kuntoisia ja sieviä, voi ne huoletta antaa rymyprinsessalle pihalle päälle. muutamat säästän kyllä sitten siistimpinä mekkoina (farkkumekkoja). jotenkin tulee säästeltyä kaupasta ostettuja mekkoja ehkä turhankin paljon tuolla kaapissa. jäävät sitten vain pieneksi ja lähes käyttämättömiksi. kai sitä on vaan luonteeltaan niin pihi. :-o



käytiin nyt sitten kuitenki Mean kanssa aamulla lääkärissä kun se sitä korvaansa niin haroo ja illalla nousi kuumettakin. molemmat korvat on aivan terveet ja lääkärikään ei keksinyt miksi tuo typykkä niitä haroo. varsinkin vasen on " koko ajan" kourassa. ruokakaan ei kyllä nyt aamulla ole maistunut että olisikohan niitä hampaita tulossa sitten urakalla lisää. lääkäri sanoi että joillakin (jos on useampi hammas tuloillaan) se voi tuntua korvassa/korvissa. ja kuolaahan tuo taas jonkin verran.



GALLUPPIA: MIKÄS ON TEIDÄN IPANAN LEMPIHERKKU/RUOKA TÄLLÄ HETKELLÄ?

meillä on tattarikakut ja kauraleipä. Fazerin kauraleivästä herkullisin osa on ehdottomasti se pohjapuolen reuna Mean mielestä :D kyseistä leipää ei voi laittaa pöytään jos muuta on tarkoitus antaa neidille koska kun Mea leivän näkee alkaa mahdoton ilo kiljunta ja kaikki muu putoaa käsistä ja suu ei aukea edes rautakangella (ei, en ole oikeasti koittanut ;) ) ellei suuhun tarjota leipää. eilen meidän isäntä luuli että prinsessalla on hätä kun kiljui niin mahdottomasti (ukko tuli keittiöön kuin rasvattu salama) ja alkoi nauraa kun tajusi että neiti iloitteleekin leivälle... :D saipas ukko kerrankin itseensä vauhtia ;)



mentiinkin tänään bussilla sinne lääkärille. enpä ole (nolo tunnustus) moista vempainta käyttänyt piiiiitkään aikaan. aina vaan autolla tulee liikuttua. oli varsinainen elämysmatka tytöille. Mea istua törötti vaunuissa pää pyörien kuin pöllöllä ja osoitteli joka suuntaan ja öhötti. Millakin malttoi olla rauhallisesti ja hienosti koko matkan :) täytyy alkaa harrastamaan moista matkailua useamminkin.



eilinen ilta meni hitaasti mutta varmasti. vieraat tuli ja alkoivat heti ovella valittamaan kun olivat ajatellet että mennään ulos. no me ei voitu mennä ulos kun vanhempani tulivat myös ja toivat paljon marjoja pakastimeen eli enpä ajatellut juoksuttaa heitä pitkin pihoja kantamuksineen. äiti toi myös jotain kukkia meidän kukkapenkkeihin. kyllähän tuo myös kertoi mitä mihinkin istutti mutta minä en todellakaan ole viherpeukalo enkä enää edes muista mitä missäkin oli... no vierailu eteni sitten niin että porukan poika halusi leikkiä sitä ja tätä ja tuota ja kaikkea noin 2sekunttia kerrallaan ja Milla parka yritti keksiä jotain mitä poika olisi jaksanut tehdä vähän pidempään... sitten siirryttiin pöytään ja siellä alkoi taas se keksien jne näykkiminen. ilmoitin pojalle että jos otat niin sitten myös syöt. no eihän se nyt toiminut kun äiti antoi jatkaa toimintaa miten poika halusi. myöhemmin äiti kertoi että poika on ihan mahdoton kun pistää joka asiassa hanttiin yms normaalia 3v toimintaa. meinasin tokaista että itte oot lapses sellaseks opettanu! mutta sain oltua hiljaa. ja minä TIEDÄN että poika osaa olla myös kunnolla ja syödä loppuun sen minkä on ottanutkin jne. kyse on isoveljeni pojasta (ovat eronneet) ja aina kun poika on isällään osaa nuori herra myös käyttäytyä. HUH, helpotti kun sai TAAS maristua täällä ;) anteeksi kovasti



jaahas. jos alkaisi taas kotihommiin (miten niitäkin aina riittää?) illalla on Millan temppukoulu ja jos vaan ei sada, päästään ukon kanssa kunnon lenkille.



sateetonta päivää toivoen

äipsy ja Milla sekä Mea :)

tuli tuossa mieleeni että pitäisiköhän meidän missä vaiheessa siirtyä tuonne taaperopuolelle nyt kun ensimmäinen porukasta jo kävelee?? :D



ja öitä kaikille :)

Meidänkin pikkuruinen täyttää jo huomenna 9kk. Alhaalla suussa nököttää sievästi kaksi helmihammasta, konttausvauhti on kovaa, välillä kontataan siskon kanssa kilpaa ja nauraa kikatellaan yhdessä :)



Tänään Mona teki sitten elämänsä tempun. Minä onneton olin unohtanut meikkivoidepurkin eteisen pöydälle, kun tämä onneton raasu oli mennyt kumamaan sen sisältöä kurkkuunsa :O Ja ei kun soittamaan neuvolaan/myrkytyskeskukseen, että ei kai tämä nyt sentään kovin haitallista ole. Ei kuulemma kerta-annoksena vaarallista, mutta en voi suositella :) Ja vatsanpuruja voi tulla. Onneksi näyttää ainakin toistaiseksi siltä, että mitään ei ole tullut, eikä sitä kovin paljoa loppujen lopuksi varmaan edes mennyt. ;)Kuitenkin naamaa pitkin valui vana ja neiti piti kaksin käsin kiinni pullosta ja joi siitä itse, kun huomasin ja menin väliin. Tuota näkyä en tule unohtamaan ;D Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, saa olla varuillaan koko ajan.



Nyt ajateltuna tuntuu tosi oudolta, että kuinka ihmeessä olen raaskinut jättää isosiskon isänsä hoiviin ja palata työelämään isosiskon ollessa vasta 9kk. Tällä kertaa en ole vielä kyennyt lopettamaan edes imetystä ;) Toinen on jotenkin vieläkin niin " äidin vauva" ;) No, sisko jäi silloin isänsä hoiviin ja ihan normaalilta lapselta vaikuttaa, joten se tuskin lienee suurempia traumoja aiheuttanut. Läheisiä ovat isänsä kanssa edelleen ja hyvä niin.



Olen jo pitkin matkaa kovasti napissut näistä meidän parisuhdeasioista...tällä erää ne ovat niin huonossa jamassa, että olemme hakeutuneet parisuhdeterapiaan. Tilanne meni jotenkin sellaiseksi, että mieheni ei käytännössä ollut laisinkaan enää kotona, minä hoidin yksinäni lapset ja kodin 24/7. Luonnollisesti olin todella äreä ja väsynyt sekä oma mielialakin tuntui jo matalahkolta. Se kiukuttelu ei tietenkään ollut oikea ratkaisu asioihin, sama noidankehä jatkui edelleen.



Parista terapia kerrasta on jo oikeasti ollut hyötyä. Toivon todella, että tilanne korjaantuu tässä vähitellen. Olemme kuitenkin saaneet asioita puhutuksi ja itsestänikin tuntuu, että se on jo helpottanut hieman. Näiden ongelmien vuoksi en ole oikein saanut aikaiseksi tännekään kirjoitettua, vaikka palstaa olen seurannut ja lukenut teidän kuulumisia innolla. Kun nämä eivät ole ihan niin yksinkertaisia asioita, kuten varmaan tiedättekin. ;) Mies kuitenkin sanoo haluavansa jatkaa elämää kanssamme, minä myös, mutta en silti halua olla mikään kolmen lapsen yh ;) Joskus nimittäin ei tahdo mieheltäni löytyä tarpeeksi kypsyyttä asioiden käsittelyyn, vaikka hän fiksu ihminen onkin. Tuntuu niin kurjalta, kun muut perheelliset näyttävät viettävän paljon aikaa yhdessä, kun itse olen niin paljon lasten kanssa yksin.



Mutta nyt aurinkoiset kevätpäivät ovat piristäneet mieltä ja on ollut ihanaa ulkoilla lasten kanssa. Olemme käyneet perhekerhossa lasten kanssa ja kaupungilla joskus. Olen lähtenyt yksin liikkeelle muksujen kanssa, ettei aina tarvitse samoja nurkkia tuijotella, vaikka se lähteminenkin on joskus mitä on ;D. Onpahan silti käyty jossain ja nähty ihmisiä, toisia lapsia, kahviteltu ja tehty pieniä ostoksia ;) Kesää odotellaan kovasti, nyt kun vihdoin ja viimein lumet ovat sulaneet täältäkin pohjoisesta. Meillä onkin uimaranta tässä ihan muutaman sadan metrin päässä kodista, sinne täytyy mennä kesällä touhuamaan.



Ja niin klisee, mutta niin ne lapset pian kasvavat ja kehittyvät! Sellaista se on, elämä. Nyt kun ensimmäinen jo kävelee, pian varmaan juokseekin ;)



Mukavaa kevättä ja kesää odotellessa,

t.Saraida ja tytöt 2v9kk ja 9kk

meille on näköjään tullut tavaksi herätä kuudelta joka jumalan aamu. vähän pidempään voisi nukkua vaikka minua ei sinänsä aikaiset aamut haittaa. neiti on itse sitten vaan niin kranttu tässä aamulla... :/



SARAIDA: voimia ja tsemppiä parisuhdeasioihin! minä tiedän että niissä ei helpolla pääse. meilläkin oli hyvin lähellä tuo terapia puoli. hoidettiinkin sitten itse terapiointi kun sain sen hurjan vatsataudin ja miehen oli pakko hoitaa lapset ja koti (edes jotenkin) ja muutamana yönä sitten valvottiin ja juteltiin. siitä se paraneminen sitten alkoi ja kovasti on homma parantunut joka suhteessa. jaksamista ja pitkää pinnaa toivotan siis teille. :)



ja nyt mentävä. Mea vetää itkupotkuraivareita...

Nyt on häitä ja polttareita juhlittu ihan olan takaa, vielä olisi yhdet häät, jossa olen vielä kaasona...Kun niistä selviän kunnialla, voin keskittyä taas täysillä tähän aah, niin ihanaan perhe-elämään:D



Meillä neiti vetelee jo taaperokärryllä kämppää ympäri ja nousee sohvaa, aukinaista tiskikonetta ja lelulaatikko vasten kontilleen. Vielä ei kuitenkaan konttaa. Saa vaan sellasia kauheita raivareita, kun sitä selväti ottaa kupoliin, ettei osaa kontata:) Peppu vatkaa ylös alas kauheeta vauhtia ja sitten kun tyttö pääsee siihen konttima-asentoon, alkaa jumalaton heijaaminen, joka taas päättyy aina lähäsdykseen takaisin lattiaan;)

Typy on onneksi ollut nyt terveenä ja iloinen neiti onkin. Ihana nähdä, kun toinen nauttii kaikesta uudesta ja innolla seuraa, mitä veikka tekee. Tänäänkin oli megessä hiekkalaatikolla ja tunki hiekkaa suuhunsa minkä kerkesi- Ei ollut moksiskaan. Myös meillä mennään isoveljen leluille ja koitetaan ottaa juuri se lelu, millä veikka leikkii.



G: meillä lempiruokia on ehdottomasti spagetti bolognese (piltti). Myös riisi ja makaroni on ihan ehdottomia herkkuja. Mumman pullaakin on saanut maistaa ja voi että sitä ilmettä ja suun napsutusta:) Oikea herkkupeppu tää meidän neiti.



Yöt menee vaihdellen edelleen, saattaa nukkua 19-07 parikin yötä heräämättä, mutta sitten tulee taas yö, kun maitoa on SAATAVA. Eli välillä kaikki saadaan nukkua, välillä ei...



Ollaan menossa 10kk neuvolaan viikon kuluttua. Sitten saadaan tarkempia mittoja. Tytölle tulee se 10kk 5.5.!

Nyt kun siskokin on saanut vauvan (viikon ikäinen), tuntuu tuo oma ' vauva' NIIIIN isolle jo:/ Ihan kauheeta, miten aika menee....kesällä meilläkään ei ole enää vauvaa vaan taaperot! Nyyyyh....





Kaikkea hyvää ja mukavaa vappua!!



elinana78 ja mukelot 0706/0504

Aika tosiaan tuntuu valuvan sormien lävitse! Joku jo kävelee! Meillä on onneksi vasta kontataan ja mennään tukia pitkin. Muutaman kerran on koittanut seisoa ilman tukea. Sähköjohdot kiinnostaa ja pleikkari ja digiboksit ja pistorasiat... Sanoista Äiti ja Isä tulee suht selvästi. Kissan nähdessään hokee vaan sssss.



Eilen käytiin pojan kanssa korvista jälkitarkastuksessa ja terveet olivat. Jotain nuhaa ja yskää hän yrittää kyllä taas kehittää, mutta jos tuo kesä tulisi ja pöpöt sen myötä vähenisi. Se tahtoo kyllä käydä raskaaksi, kun poitsu on vähänkin kipee niin yöt menee heti risasiksi. Vaikka mies yökuviot nyt hoiteleekin, niin kyllä mua silti väsyttää kun aamulla aikaseen herää töihin. No, nämä ovat näitä valintoja joiden kanssa on nyt elettävä. Töissä sinänsä käyn tosi mielelläni, yöt vaan saisivat jo rauhoittua.



Parisuhdeongelmat on kyllä isoja juttuja. Varsinkin kun lapset on pieniä. On vähän yhteistä aikaa, mutta kuitenkin paljon yhteen liittäviä asioita. Musta kanssa tuntuu usein, että KAIKKI muut viettää perheenä paljon enemmän aikaa kuin me, mutta luulen, että se on osittain harhaa. Sitä vaan bongaa sellaset tilanteet jotenkin helpommin, kun kaipaa niitä omalle kohdalleen. meillä ongelmia oli eritoten kun odotin keskimmäistä ja sitten viime syksynä, kun molemmilta alkoivat olla paukut lopussa. Me ollaan opeteltu puhumaan toisillemme suoraan omista toiveistamme ja kumpikin on ymmärtänyt sen, että se oma rakas on omanlaisensa, eikä hirveesti siitä mihinkään muutu. Sen oivalluksen jälkeen sitä sitten huomasikin, että ei oikeistaan haluakaan sen toisen niin kovin muuttuvan ihmisenä. Priorisoinneista meilläkin keskustellaan aina välillä, mies kun on työnarkomaani. Miesten itsestäänselvänä pitämä oma vapaa-aika tuntuu vieläkin välillä röyhkeältä itsekkyydeltä. Olen tosi iloinen, että olette lähteneet parisuhdeterapiaan! On tärkeää yrittää kaikkensa parisuhteen eteen, eikä luovuttaa vaikka onkin vaikeaa.



Aurinkoisia, hiekkakakun makuisia päiviä!

Niinpä tosiaan,nämähän ovat kohta taaperoita,meidän pikkuiset vauvat :)

Kamala kun aika menee tosiaan nopsaan.

Iivo täytti juuri 9kk ja konttaa vauhdilla eteenpäin sekä nousee seisomaan vaikka ja mitä vasten ja kaikki tavarat mihin ylettää,lattialle vaan.Muutama päivä sitten hoksasi että ovea voi aukaista ja sulkea,aukaista ja sulkea.Eli täällä istutaan vessan oven edessä ja ihmetellään :)



Viime viikolla sairastettiin eka korvatulehdus ja kylläpä se oli rankkaa niin pojalle kuin meillekkin.Yöt itkettiin 1-3 tuntia ja ruokaa ei mennyt alas oikeastaan yhtään.Siinä samalla oppi kirkumaan.

Ja voi hyvä ihme se on ärrsyttävää.Kaikessa mitä ei tapahdu niinkuin herra haluaa niin kirjutaan..ääh,ja koita siinä pysyä sitten lujana ettet periksi anna.Ihme että nämä tämän ikäiset osaavatkin jo jallittaa tällä tavalla.



Eka hammas puhkesi myös viikonloppuna ja toinen on tulossa ihan perässä,sekä yläällä etuhammas on viittä vaille läpi.Hauska,kun tuo eka hammas puhkesi niin seuraava yönä poika ei oikein tiennyt että miten sitä pulloa juodaan,yritti alahuulta vääntää hampaan peitoksi..höppänä.



Olen antanut nyt välipalan kanssa plussana joko ison palan banskua tai appelsiini palasen käteen.varsinkin tuota aplaria tykkää imeskellä ja lopuksi heittää kuoret koiralle lattialle :)



Meillä ei oikein vieläkään maistu hvin karkeammat ruoat mutta eihän niitä hampaitakaan ole millä pureskia.makuun on kyllä jo aikalailla tottunut,kun olen niit' itse soseuttanut lisää.Melkoinen harppaus maussa niihin vauvamössäihin minusta.



Minullakin on tähän lopuksi hauska tai ei mutta juttu kuitenkin.

Tässä eräs aamu koira veuhkasi että ulos olisi päästävä uudestaan ja minä olin juuri kahvin eteeni saanut.Sanoin koiralle että nyt odotat hetken,kohta mennään.Iivo leikki keittiön ja eteisen välillä.Yht' äkkiä tuli hiljaista,liian hiljaista ja menin katsomaan että mitäs nyt?

Noh,koira oli vääntänyt megaisot paskat eteisen lattialle ja Iivo siellä läimi ja levitteli ja ihmetteli moista tuotosta :) :( Onneksi ei ollut vielä keksinyt maistaa...



Oumai ja Iippa

Koko viikon olen suunnitellut kirjoittavani jotain, mutta laiskuus on aina vallannut... Ja nyt tietenkin muistan vain puolittain oliko jotain kommentoitavaakin...



MILLA-MEA:lla ainakin oli aika tyly lomalta paluu :o(. Eihän tuollaista voi etukäteen tietää eikä kannata turhaan jälkikäteen itseään syyllistää. Onneksi ruoka on alkanut taas lapsille maistumaan ja " traumat" unohtumaan ;o).



C_V:lle toivottelen tsemppiä ja nopsia jalkoja pienen taapertajan kanssa!



Ja SARAIDALLE kärsivällisyyttä ja voimia parisuhteen ongelmiin. Aika harva pariskunta taitaa selvitä pienten lasten kanssa ilman kriisiä tai ainakin sen poikasta. On hieno päätös hakeutua parisuhdeterapiaan eikä vain antaa olla ja/tai kestää yksinäistä elämää parisuhteessa. Itsellekin tekisi varmaan hyvää käydä edes kerran juttelemassa jonkun ulkopuolisen " edessä" - kahdestaan tunnumme vain riitelevän yhtä ja samaa riitaa vuodesta toiseen (kantavina teemoina " sinä et koskaan" ja " minä aina" ).



Ja sitten ah-niin-rakasta omaa napaa (ja tietysti lastenkin): oltiin viikko lomalla Bretagnessa nauttimassa vuodenaikaan nähden harvinaisen kauniista & lämpimästä säästä :o) (n. +25°). Oli ihanaa, kun lapset sai suunnilleen tönäistä ovesta pihalle - (helle!!)hattu vaan päähän ja nurmikolle kellimään. Itse lojuttiin aurinkotuoleissa kirjat kädessä ja juotiin keskellä iltapäivää paheellisesti kylmää siideriä ;o). Tätä vähän kaipauksella huokaillen muistelin maanantaina, kun survouduin taas jo valmiiksi hikisenä minihissiimme ja suuntasin puistoon (jonne on kyllä onneksi vain 100m:ä...). Ärsyttävää on se, että pitää pukea lapset (ei onneksi enää yhtä monikerroksisesti kuin vielä kuukausi sitten, mutta bodyt päällä täällä kotona heilutaan, joten ulosmennessä on pakko jotain säädyllisempää repäistä päälle itse kullekin...), varmistaa pari-kolme kertaa, että avaimet, hiekkalelut, vesipullo, kännykkä ja lompakko ovat mukana, kahvinkeitin sammutettu ja ikkunat kiinni. Sitten yksi tyttö reppuun, toinen kainaloon ja toivotaan, ettei kukaan ala rimpuilla eikä hissi pysähdy kerrosten väliin. Jos jotain kotiin unohtuu, sitä ei palata hakemaan... Yleensä aina unohtuu vesipullo ja/tai kosteuspyyhkeet. Omakotitalossa senkun vaan ramppailee edestakaisin eikä siellä edes tarvitse avaimia, lompakkoa ja kännykkää mukaan... Ja jos piha on iso, ei niillä säädyllisillä vaatteillakaan niin väliä ole...



Mutta lomalla oli ihanaa; omasta mielestä parasta oli perheenä yhdessä vietetty aika, miehen mielestä se, ettei tarvinnut tehdä " mitään" . Tyttöjen mielestä parasta oli merenrantahiekka; etenkin A olisi sitä syönyt kaksin käsin! Ilmeisesti suolan, merilevän ja äyriäisten maustama hienorakeinen hiekka oli kulinaarisesti houkuttelevampaa kuin lähipuiston pissisora...



Oli jotenkin ihanaa, kun palasimme kotiin puolen yön aikoihin, ja tytöt havahtuivat puoliunestaan makuuhuoneemme sängyllä: molempien kasvoille levisi leveä hymy ja alkoi kauhea riemunkiljunta, hekottelu ja pyöriminen. Vihdoinkin meidän asunto on ihan oikean perheen ihan oikea koti :o).



Olin etukäteen elätellyt hentoisia toiveita, että B-tyttö innostuisi avarammilla laitumilla ryömimään, mutta niin ei käynyt. Kierii ja pyörii ja peruuttaa kyllä edelleen jopa hämmästyttävän näppärästi :o). Ollaan menossa lääkäriin (=neuvolaan) reilun viikon päästä, ja silloin olisi hyvä jo osata ryömiä (sanoi lääkäri). Ollaan vähän kokeiltu harjoittaa tyttöä ryömimään, muttei häntä oikein kiinnosta, vaan hän intoutuu sätkyttelemään sekä käsiään että jalkojaan harallaan ilmassa ja hihkumaan heti, kun vain hipaistaankaan :o). Ei olla siis hirveästi otettu siitä(kään) paineita. Konttausasentoa harjoittelee edelleen puolisalaa, muttei sekään kovin tukevalta näytä. Molemmat tytöt oppivat sen sijaan pinsettiotteen, joka osoittautui vallan tarpeelliseksi, kun piti nyhtää terälehtiä pikkuriikkisistä päivänkakkaroista.



A-tyttö oppi istuutumaan loman lopulla, ja ehti jo hieman säikähtää, kun ei kotona paluuiltana puolenyön aikaan enää onnistunutkaan ensiyrittämällä... Nyt hän istuu-ryömii-istuu koko ajan, mahallaan ei olla liikkumatta ja istuallaan ei siirrytä senttiäkään: jos pitää siirtyä, laskeudutaan mahalleen ja ryömitään se sentti ja noustaan taas istumaan. Ja tämä kaikki vain siksi, että sen OSAA :o). Nyt hän on älynnyt alkaa nousemaan sängyssäänkin istumaan ja päiväunille laittaessani tuijottaa minua sieltä voitonriemuisesti " minuapa et saa enää ikinä nukkumaan kun en mene nukkuma-asentoon" silmät lupsahdellen. Polviseisontaan hän nousee matalia esineitä vasten, kuten paksua tyynyä, kirjahyllyn alinta tasoa tai lattialla istuvan isänsä polvea. Takapuoli tuntuu olevan heliumilla täytetty, niin helposti se tuntuu ylös karkaavan joka välissä; usein tyttö seisoo A-asennossa pää käsien välissä ja illalla ei meinaa pylly sängyssä pysyä vaan kohoaa ihan väkisin. Päästäisi vaan kaasut pois reippaasti niinkuin siskonsa, niin alkaisi pysyä alempanakin...



B-tyttö tekee ilmeisesti hampaita yläleukaan, kuolaa on tullut litratolkulla jo monta viikkoa, ja täänän ihan-kuin-näin jotain valkoista kuultavan ihon alla. Saapa nähdä, niitä hampaita on hänelle jo povattu viimeiset pari kuukautta...



A-tyttö on nyt alkanut päivystää keittiön oven edessä siltä varalta, että se joskus unohtuisi auki. Aikaisemmin hän lähti ryömimään sitä kohti heti, kun kuuli pienenkin narahduksen, mutta tänään tajusi, että voikin jäädä siihen eteen istumaan kuin tatti. Kun sitten pääsee keittiöön, istahtaa heti oven vieressä olevan jääkaapin oven eteen (äitiinsä tullut) ja taputtelee sitä hellästi. Ihan hyvä, että vetonaula on heti ovella, sillä syvemmällä kodin sydämessä onkin vähän vaarallisempia juttuja. Mutta yksin tytöillä ei keittiöön olekaan asiaa (tai asiaa saattaisi olla, muttei pääsyä...). Nyt kun toinen lapsista liikkuu ja " ei" -sana on alkanut kaikumaan useamman kerran päivässä, B-tyttö on saanut useammankin kerran tiukan komennusäänen vapisemaan naurusta: aluksi hän oli hieman hädissään, kun komensin A:ta, mutta eilen A:n hääriessä tietokoneen kimpussa ja osoitellessani häntä vakavan näköisenä sormella ja toistellessani " ei" , kiiruhdi B-tyttö avukseni ja alkoi pitää hirveää sätkytys-kikatus-älämölöä kiljuen " ee-i, ee-i" iloisesti kuolaten. Tänään sama toistui, mutta kiellon kohteena oli hän itse. Ei varmasti tajua, mitä " ei" tarkoittaa enkä ole varma siitäkään, toistaako hän sanomaani vai onko kyseessä sattuma. Niin tai näin, hauskaa on kaikilla (ja kieltokin toimii, kun B siirtyy sätkyttelemään " pahanteon" sijaan...).



Mun kannattaa varmaan kirjoitella useammin, ettei tule näin paljon joristua kerralla...



Mukavaa vapunalusviikonloppua toivotellen,



Oi-kukka & typykät 9kk+

Meillä jos jompikumpi tytöistä (yleensä b) puklaa lattialle, saapuu toinen (yleensä A) sitä avuliaasti levittämään laajemmalle alueelle. Se on hirveän kivaa :o).

Heipsan!

CV taisi kysellä niiden emmaljungan rattaiden tyyppiä, mutta juuri nyt en muista :-) olen kyllä ollut tosi tyytyväinen niihin.



No, piti käydä katsomassa se tyyppi: type a, seat unit S1.



kyllä tosiaan kirppiksiltä löytyy vaikka miten kaikkea hyvää, en hirveästi ostakaan kaupoista uutena vaatetta, tosin eilen sorruin kun käytiin mikkelissä H&M:llä, niin voi niitä kaikkia ihania juttuja :-), ostin jopa itsellenikin mekon, aina kun vaan tulee lapsille ja miehelle ostettua.



Ja nyt unohdin jo yhden nimimerkin, olikohan se saraida...mutta tosi paljon voimia että saisit miehesi kanssa asiat kuntoon, kyllä se aurinko vielä paistaa sinne risukasaankin :-)



meillä herran lempiruokia on kaikki riisi ja kana/broileri ruuat, tosin kyllä kaikki muutkin maistuu :-)



pitäisi kohta lähteä hakemaan isot lapset hoidosta, aamu ollaankin pojan kanssa touhuttu ja äsken nautin kahvikupillisen ulkona ja oli niin ihanaa kun aurinko paistaa ja linnut lauloi!



siivosin herralta aivan vauva-leluja pois, kun ne ei kiinnosta sitä ollenkaan, turhaan vaan ovat laatikossa olkkarissa, mutta niille onkin jo tulossa uusi käyttäjä kun serkkuni saa kesällä vauvan, mikä on hieno juttu, niin saan noita vauvantarvikkeita pois itseltäni.



tänään olenkin lapsien kanssa illan yksin, kun miehellä saunailta töissä, saas nähä miten pirteenä ukko herää aamulla :-) :-)



mutta nyt pitää mennä :-)



t:tupuhupuna

oltiin typyköiden kanssa aamulla ulkona pari tuntia ja ihan t-paidalla pärjättiin Millan kanssa. Mea sai olla vielä enemmissä vaatteissa kun on niin " vauva" vielä. ;) pirskatin näppärästi tuo ipana poimii pikkukiviä suuhunsa. sekunnin katsot muualle niin jo on kivi tai useampi suussa. mokomakin hamsteri. keinuttiin tietysti myös ja liukumäessä sai Mea mennä Millan sylissä. olisin toki päästänyt Mean yksinkin liukumaan mutta kun tuo isosisko hoitaa hommiansa niin kovasti... itse tuo isosisko paineli Mean ikäisenä liukumäkeä ylös alas ihan ilman apuja. :)



Mea oppi eilen sanomaan " EI" ja " OHO" :D arvatkaas vaan onko tasan kaikki nyt " OHO!" ... ja sitten kun Mealta jotain kysyy niin tyttö tomerasti pyörittää päätään ja sanoo välillä " EI" vaikka tarkoittaisikin vastata myönteisesti. Mea antio minulle myös eilen lastenohjelmien aikaan maailman ihanimman herätyksen (torkahdin sohvalle ihan väkisin...): Mea tuli ja antoi maailman kuolaisimman, isoimman, äänekkäimmän ja ihanimman suukon suoraan suulleni. :D eihän siinä sitten voinut muuta kuin herätä.



Mea on saanut tänään maistella uusia juttuja. just nyt neiti syö porkkanaa siskon kanssa olohuoneen lattialla (missä ovat käytöstavat ;) ) ja aikaisemmin sai ranskalaisia (epäterveellistä ja ah, niin hyvää) elämänsä ensimmäistä kertaa. hyvin upposivat ranskalaiset ja eipä tuo porkkanakaan näytä pahaa olevan.



tässäpä tätä taas tuli tältä päivältä. mukavaa loppupäivää kaikille! :)

Kun meidän neitokaisella (ensi viikolla sen 10kk!!) ei ole vielä yhden yhtä hammasta suussa! Isovelikin sai mun mielestä aika myöhään ekan hampin, vajaat 7kk iässä. Ja ne kasvoivat ihan hassuun tahtiin, alas 3 eikä ylös ensin yhtään, sitten ylös 1 ja taas alas 1...

Tietääkseni siis hampaat kasvaa yleensä niin, että ensin alas 2, sitte n ylös 2, sitten alas taas 2 jne...?? vai olenko ihan väärässä?



Milloinkohan on se ' takaraja' ekan hampaan puhmeamiselle ennen kuin pitäisi huolestua? Tietenkin lapset ovat yksilöitä kaikessa kehityksessä enkä mä vielä ole huolissani, mutta kun siis ikenet ei ees pullota eikä siellä todellakaan tunnun mitään!!



Tälläisiä hassuja kyselen tänään...Vann eipä kai kukaan hampaatta koulua ole aloittanut?:)



e&e

mutta pakko lainata vitsikkään lastenhoito-oppaani sanoja: " Hampaiden puhkeamisikä ja -järjestys vaihtelee huomattavasti. Pääsääntöisesti ne kuitenkin puhkeavat suuhun."



;oP

Omppuäippä ja pikkuneiti reilu 9 kk täällä hei! :) Muutaman kerran olen vasta tänne kirjoitellut, mutta teidän kuulumisia lueskellut useamminkin. Meillä neiti lähti eilen liikkeelle! Istualtaan pukkaa itseään taaksepäin ja hauskaa on! Isosisko oppi aikoinaan samallalailla. Juttua tulee jo kovasti: isi, kissa, sesse, sose, ja vilkuttaa hei hei- siis oikea papupata! hampeja on jo kahdeksan. Veikeän näköinen pikkuprinsessa! ;)



Onko teillä muilla ollut vielä vauvakuumetta pienen heinäihmeen jälkeen..? Mulla vähän hiiviskelee, mutta haluan nyt ensin nauttia tästä pienestä! Ennestään perheessämme on myös tyttö 7v ja kaksospojat 9 v.



Hauskaa vappua kaikille!! :)



Omppis

selkeä addikti olen ;)



elinana: en tiedä onko jotain takarajaa mutta isoveljelleni tuli hampaat vasta 1v synttäreiden jälkeen. että kai ne ennen sitä kouluun lähtöä ilmestyy ;)



oltiin äsken meidän takapihalla ja Mea huomasi heinän tunkevan terassin lautojen välistä. noin tuhannen OHO:n ja joka suunnalta sentin päästä katselun jälkeen neiti uskalsi heinän käteensä nyppäistä. ja taas tuhat OHO:a. sitten vaan heinä suuhun ja uuteen kohtaan kontaamaan :) hassu typykkä. on noita kyllä mukava seurailla, pieniä maailman OHO:ttelijoita :D



joku kyseli vauvakuumeesta... kyllä se hiipii taas niskaan vaikka meillä ei todellakaan ole ollut helppo tämä nuorempi tyttö (allergiat, huonosti nukutut yöt jne jne). parisuhdekkin joutui koetukselle... mutta silti se yksi pieni toukka olisi mukava ;)

ja kun niistä traumoista puhuin lomalta paluun jälkeen niin Milla parka on saanut ihan oikean trauman kun jouduin sairaalaan viikoksi täysin yllättäen. milla reilun vuoden silloin. vielä nykyäänkin jos meinaan lähteä johonkin on asia selitettävä tarkkaan neidille ja monesti...

Joku tiedusteli vauvakuumeesta...no, kyllä se joskus hiipii mieleen, mutta meillä on jo kolme ihanaa lasta ja sitten kun kaikki on syntyneet sektioilla niin lääkäri suositteli että jokunen vuosi pitäisi nyt pitää taukoa, jos haluaa vielä joskus hamassa tulevaisuudessa iltatähden, mutta toisaalta minulle riittää nämä kolme ja miehelläni ennestään 3 lasta, tosin ovat melkein kaikki täysikäisiä. Mies on kyllä enemmän puhunut vauvasta kuin minä :-)



mutta nyt kuuluu olkkarista meteliä...



tupuhupuna

Mulle se yleensä tulee, kun nuorin laps lähestyy vuoden ikää. Järkisyillä sain toisessa kohtaa lapsen hankkimista siirrettyä vajaalla vuodella (ikäerot 1v 10 kk ja 2 v 10 kk). Enää meille ei lapsia tule, sillä mies laitatti itseltään piuhat poikki. Ihan yhteisymmärryksessä tehty tuo päätös oli ja on. Kyllä se vauvakuume silti varmaan tulee, mutta joskus mun on sopeuduttava siihen, että se ihana vauva ei voi olla aina oma. Nyt tämän heinäkuopuksen kanssa käyn sitten sitä luopumistyötä tässä samalla. Mulla ei koskaan enää ole näin pientä vauvaa kuin tänään. Hyvässä ja pahassa.



Ihanasti kaikki vauvat kehittyy!

ihanaa kun aurinko taas paistaa! :)



Mea nukkui koko yön omassa sängyssä ja yhden kerran laitoin neidin takaisin pötkölleen ja tutin suuhun. siihen neiti nukahti heti. muuten heräili muutaman kerran, päräytti äänimerkin ja kaatui takaisin nukkumaan. olen siis aivan äimänkäkenä, että nytkö meillä alkaa yöt helpottaa näin paljon :-o



tänään ohjelmassa muuttoa. ei omaa, vaan isäni muuttaa äitini luokse siksi aikaa, että pääsevät muutaman kuukauden päästä muuttamaan taas omaan uuteen ja yhteiseen kotiin. älytöntä sähläystä. ja vielä aikuisilta ihmisiltä... noh, ei auta muu kun nyt sitten vaan rempata heidän tahtonsa mukaan. montaa kertaa en sitä kyllä enää tee. piste. :)



Mea on nyt tunnin vedellyt unta palloon. SISÄLLÄ! sitä ei ole neiti tehnyt sitten vauva-aikojen... hyvä jos oppisikin nukkumaan päivällä sisällä (omassa sängyssä), koska tuossa meidän pihalla ei voi kohta enää vaunu-unia tyttö vedellä. eilenkin oli 36 astetta lämmintä... kesällä siinä on siis aivan mahdottoman kuuma. viime kesänä en masuni kanssa voinut siinä olla juurikaan yhtään. :/



Milla lähti jo isänsä kanssa muuttopuuhiin kun pääsi iskän kuorma-autoon. siellä neiti viihtyy vaikka koko päivän. monesti Milla pääsee töihinkin mukaan jos on vaan ukolla helppo työpäivä.



nyt siis odotan Mean heräilyä ja sitä että päästään lähtemään hommiin. iltapäivällä olisi tarkotus siistiä tuo oma takapiha kesä kuntoon, lähinnä terassinpesu olisi tehtävä. mukavampi konttia siinä lasten sitten. :)