2026 Larppaan yläluokkaista elämäntapaa, apua tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on toimenkuvaan paremmin sopivasta habituksesta ja käytöksestä, niin vinkit huonekaluista ja somepostauksista ei oikein auta mitään. Eihän sulla oikeasti ole kyse mistään larppaamisesta. 

 

Varaa vaikka aika ihan johonkin tavaratalon pukeutumisneuvojalle ja kerro ongelmasi. Pukeutumisessa ja käytöksessä saat apua siitä että voit ottaa mallia niistä kaikista muista kollegoista, jotka etenevät. 

Kyse ei ole työstä tai toimenkuvasta, vaan elämän muutoksesta, sen kaikilla osa-alueilla. Mutta nyt alussa olen siirtynyt itselleni tuntemattomaan tapa- ja kulttuuri ympäristöön. 

Ulkonäkö on se helppo osa muutoksessa. 

ap

Kävin tänään Gallen-Kallela, Klimt ja Wien -näyttelyssä Ateneumissa. Minua vaivaa se, etten osaa keskustella taiteesta. Osaan sanoa, että teokset olivat kauniita, komeita, värikkäitä, mahtipontisia, herkkiä, suuri- tai pienikokoisia, mutta oma keskustelutaitoni/sivistykseni loppuu siihen. Yritän kirjoittaa näyttelystä jotain ajatuksia päiväkirjaani, mutta pelkään jo nyt, etten keksi mitään. Pidin kyllä näyttelystä, se oli hyvä.
 

ap

Muista puhua köyhistä ja työttömistä alentuvaan sävyyn, koska itsehän olet asemaasi päässyt taidoilla ja työllä, etkä sattunut vain syntymään ruotisnkielinen kultalusikka pyllyssä!

Ap:lle vielä kirjavinkkinä: 

Edouard Louis: Muutos; metodi (suom.2023)

Kuvailee omaa luokkaretkeään (ihan mahdottomista lähtökohdista!) Ranskassa, joka on ihan aito luokkayhteiskunta...

Yläluokkaiseksi ei voi muuttua, mutta itseään voi kehittää sivistyneemmäksi ja ulkoisesti huokua rauhallista, laadukasta tyyliä. Lue ja kuuntele asiantuntijoiden "johdatus asiaan x" oppaita, niin hiljalleen osaat itsekin keskustella aiheesta. Kannattaa myös käydä opastetuilla kierroksilla ja jäädä fanittamaan opasta ja kysellä lisää, usein mielellään jakavat osaamistaan. Seuraa myös harrastajien keskusteluja. 

Vaikka ei voi huijata olevansa yläluokkainen (he tuntevat toisensa), niin voi olla älykäs ja arvostettu. 

Kartanosta ja fasaanien metsästyksestähän tällainen projekti alkaa. Jalkaan punaiset tai muut värikkäät housut sekä päälle harmaampi pikkutakki. Metsästyspaikalle tuodaan lauma koiria ja pellon laitaan asetetaan tuolit, joista sitten paukutellaan kirjailluilla haulikoilla sikareita ja konjakkia nautiskellen ja ruotsia puhuen.

Olen katsellut YouTubesta elekieleen liittyviä videoita. Olen huomannut, että asentoni on usein eteenpäin kyyryssä ja pidän käsiäni rinnan edessä eri tavoin. Useissa videoissa on käsitelty tätä asentoa, ja sen sanotaan olevan tyypillinen ihmisille, jotka ovat kokeneet kovia ja pyrkivät suojaamaan sydäntään muilta.

Aion panostaa elekieleeni puheen ohella, sillä sen muuttaminen vie todennäköisesti aikaa.

Kuuntelin myös ääntäni nauhalta se kuulosti yllättävän hauraalta ja hiljaiselta.
 

Näyttäydyn muille, aivan erilaisena, kuin olen kuvitellut. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään Gallen-Kallela, Klimt ja Wien -näyttelyssä Ateneumissa. Minua vaivaa se, etten osaa keskustella taiteesta. Osaan sanoa, että teokset olivat kauniita, komeita, värikkäitä, mahtipontisia, herkkiä, suuri- tai pienikokoisia, mutta oma keskustelutaitoni/sivistykseni loppuu siihen. Yritän kirjoittaa näyttelystä jotain ajatuksia päiväkirjaani, mutta pelkään jo nyt, etten keksi mitään. Pidin kyllä näyttelystä, se oli hyvä.
 

ap

 

Lue hieman taidehistoriaa ja estetiikan historiaa. Taide on aina sidoksissa aikaansa ja sen ilmiöihin.  Aloita vaikka Honourin ja Flemingin  Maailman taiteen historiasta.