Ärsyttää nämä yleistykset ainoista lapsista!
Itsekkäitä, eivät ota muita huomioon jne. Eniten kuitenkin ärsyttää se luulo, että ainoat lapset ovat hemmoteltuja ja kuin pellossa kasvaneita. Mulla oli ainakin suht kova kuri lapsena enkä todellakaan saanut kaikkea mitä halusin. Vielä aikuisenakin saa vastata näihin kyselyihin, että mites nyt aikuisena kun lapsena sait varmaan kaiken mitä halusit. Argh!
Kommentit (6)
Mulla oli tiukat kotiintuloajat, jotka olivat paljon aikaisemmat kuin muilla. Oli myös tarkkat säännöt, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Ja auta armias jos teki jotain kiellettyä! Sitten oli helvetti valloillaan.
Synttärinä ja jouluna sain jotain isompia ja kalliimpia lahjoja. Muina aikoina en saanut mitään muuta kun tarppeellisen.
niistä yksikään ole itsekäs ja hemmoteltu, päinvastoin! Ovat tosi rauhallisia ja toiset huomioon ottavia. Toista on esim. minun perheessäni (siis lapsuudessa), kyynärpäätaktiikalla naama punaisena huutaen vaadittiin omaa osuuttamme milloin mistäkin, herkuista, tavaroista, vanhempien huomiosta jne,
et minä ainaskin ajattelen, et jos saisin vain yhden lapsen ostaisin hänelle ihania vaatteita yms. siksi, että minusta se on ihanaa. Haluaisin myös antaa lapselle paremman/virikkeellisemmän lapsuuden kuin itselläni on ollut.
samanlaisia. Otanta " muutama" han on aivan riittävä kertomaan koko totuuden.
Minulle on onneksi ainoana lapsena kasvanut niin hyvä itsetunto, etten jaksa ottaa moisia lotkautuksia kuuleviin korviinikaan. Ja jos itse tietää olevansa epäitsekäs ja elävänsä muutenkin tasapainoista elämää, on ihan sama, mitä joku muu ainokaisuudestani ajattelee.