Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kokemuksia kellään???

24.04.2007 |

Siitä on nyt melkein vuosi ku mies ja meidän kolmen lapsen isä jäi kiinni sellasesta asiasta mistä en halua enkä edes kehtaa puhua...pettämistä se ei ollu...Oon vieläki ihan rikki vaikka asiat onkin puhuttu selviksi,en vaan osaa unohtaa enkä antaa anteeksi vaikka haluaisinkin...Miten voin alkaa uudestaan luottamaan ihmiseen johon luotin joskus ihan kympillä ja nyt en pysty edes katsomaan sitä silmiin...Välillä koko asia unohtuu mut sit se taas pulpahtaa jostain takaraivosta esiin... Kertokaa nyt joku miten voin unohtaa,antaa anteeksi ja jatkaa elämääni...ilman häntä tai sitten yhdessä...

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
26.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta jos luottamus on totaalisesti mennyt sen takaisin kasvattaminen voi viedä vuosia - jos asia ei tapahdu uudestaan.

Jos mies toistaa " erheensä" luottamusta ei saa takaisin edes 10 vuodessa.

Toivottavasti kyseessä ei ollut mikään pornofilmiä kamalampi asia :/

Vierailija
2/4 |
27.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikea kommentoida sen kummemmin, kun et kerro, mistä on kyse. Onnea joka tapauksessa, mitä sitten päädytkin tekemään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
27.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisin ite voinut kirjottaa ton tekstin. En tiedä mitä teillä on tapahtunu, mutta meillä mies " seurusteli" mun koko raskausajan kaikkien ja kaiken muiden kaa kun mun kaa. Ei kuitenkaan pettänyt, ainakaan fyysisesti, mutta henkisesti kyllä. Jokaiselle naispuoliselle piti pitää showta pystyssä ja flirttailla minkä kerkesi. Omalle kumppanille ei juuri huomiota herunut. Kaikki vapaa aika meni tietokoneen ja muiden omien harrastusten parissa.Oon ite täynnä vihaa ja katkeruutta, enkä tiedä kuinka antaa anteeksi. Herra on kuitenkin nyt parantanut tapansa ja on tosi hyvä kumppani ja isä. Luottamus vain meni täysin sekä oma itsekunnioitukseni. Haluaisin antaa anteeks, mutta heti tulee mieleen ajatus, että ansaitseeko se mun anteeksiannon...



ollaan mietitty pariterapiaa ja muuta vastaavaa, kun kuitenkin on yhteinen mukula. Jos en olisi odottanu miehen lasta en olisi kattellut sekuntiakaan tuollaista käytöstä. Vituttaa vaan kun ite uhras koko elämänsä häntäheikin takia. Mutta kuten jo sanoin mies parantanut tapansa, mutta ite elän vielä vahvasti menneiden kokemusten tunnelmissa. On tosi vaikea yrittää kunnioittaa toista.

Vierailija
4/4 |
06.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Leskenä voin sanoa, että olisi elo vieläkin tuskaisempaa, jos olisi jäänyt selvittämättömiä riitoja/petoksia tms. tai olisi viimeinen ero ollut jotain muuta kuin " rakastan sinua" -suudelma. Kuolema ei kysele ja jälkeenpäin on turha miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa