Kateus on aika kamala tunne

kun sen ahdistamana on vaikea olla olemassa ja muiden kanssa tekemisissä. Aina tuntuu, että toisilla on jotakin, mitä minulla ei ole tai mitä en voi saada. Muut ovat niin onnistuneita ja onnellisia, mutta minä en. Olisi reilumpaa kun kaikilla olisi samat mahdollisuudet tässä maailmassa!

Eiks oo sellanen sanonta et kateus vie rusinatkin pullasta... Mitäköhän tarkottaa?

Jos häpeää itseään ja elämäänsä niin on vaikea nähdä sitä arvokkaana. Sitten tuntuu ehkä just tollaselta, että miksi aina muilla on, mutta mulla ei koskaan.

No onko pakko kadehtia?Miksi et olisi iloinen toisten puolesta?

häpeä useasti itseaiheutettu tunne, eli on hävettävää tuntea kateutta.

Säästyy siltä kamalalta tunteelta ja voi elää tyytyväisenä omaa elämää ilman että pitää verrata itseään muihin.

Sen kanssa on kauheen vaikea olla. Pitää peitellä hyvää mieltä ja hyviä juttuja ettei se olis kateellinen.