Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Etsiminen ei tuota tulosta, kumppania ei löydy
Kyse ei ole nyt siitä, että ketään ei olisi tarjolla, mutta ei ole yhtään sellaista, jolla olisi edes samantyylisiä kiinnostuksenkohteita ja joka olisi ihmisenä samantyyppinen kuin itse. Jotain perusmiehiä vain, jotka eivät suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta edes hae. Ja ne harvat, jotka olisivat sellaisia, joita haen, asuvat jossain liian kaukana, tai sitten heillä on lemmikkejä. Ja kovin moni muuten kiinnostava on valitettavasti poly.
En odota tähän kenelläkään olevan mitään ratkaisuehdotusta, kun eihän sille mitään voi, jos ei löydy sellaista ihmistä, jota etsin. Harmittaa vaan, koska kyllä mieluummin jakaisin elämäni toisen ihmisen kanssa, ja olisihan se romantiikka kiva juttu, läheisyys ja seksi myös.
Kommentit (1104)
1101/1104
|
09.01.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on välillä vaikea myöntää itselleen olevansa täys pska ihmisenä ja naisena.
Ensimmäinen asia mitä voisit tehdä,olisi omasta hygieniastasi huolehtiminen, se lisää vastapuolen kiinnostusta jo jonkin verran.
Kasvoillesi et valitettavasti voine mitään tehdä,se nyt on mikä on, mutta tuolle huomattavalle ylipainolle olisi kyllä suotavaa tehdä jotakin.
Olemalla rehellinen itsellesi huomaat itsekun itsessäsi ne viat jotka muut huomaavat jo kaukaa, ihan jo pelkästään valokuvastasi.
On toki surullista, että tasoisesi ihminen joutuu tyytymään oman tasoiseensa kumppaniin.
Mutta toisaalta se on tuollaiselle pikkupaskiaiselle ihan oikein.""
"Itsestäsikö puhut?"
Hän katseli peilikuvaansa, ja tällainen teksti siitä seurasi. Oisko tää sitä projisointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppania ei löydy, jos on ennakkoehtoja. Tai se tekee siitä ainakin vaikeaa. Jos uskaltaa heittäytyä, ja katsoa minkälaisia kompromisseja sen kiinnostavan ihmisen kanssa voi rakentaa, saattaa jopa onnistua. Jos ei ole valmis kompromisseihin, on parasta pysytellä yksin. Ja joo, ihan varmasti tulee pettymyksiä jos heittäytyy tunteiden vietäväksi. Mutta mitä sitten? Pettymykset kuuluu elämään, ja ilman niitä ei takuuvarmasti löydä mitään todellista, kestävää, ja jopa elämää suurempaa.
"Mutta eihän sellainen ihminen ole kiinnostava, joka ei ole yhtään sitä, mitä kumppanilta toivoisi."
"Mutta tämähän ei ole ollenkaan totta. Juuri ne ennakko-odotukset, ja niiden mukainen ihminen, tekee kumppanista heti alkuun tylsän, koska siinä ei ole mitään yllättävää. Ja ongelma on myös s..."
Mutta ap ei halua sellaista ihmistä, jonka kohdalla joutuu tekmään kompromissin, kun ap ei halua tehdä kompromissiä sen suhteen, minkälaisen ihmisen kanssa haluaa parisuhteeseen, kun kompromissi ei tule apn kohdalla kysymykseen siinä, minkälaisen ihmisen kanssa hän lähtee kanssaloihin, kun ap EI HALUA sellaista miestä...
Vierailija kirjoitti:
Kyse on vain siitä että minä en suostu tekemään, ajattelemaan tai sanomaan kertakaikkiaan yhtään mitään sellaista, mikä ei tunnu minusta kivalta. Myös puolisoni täytyy tehdä, ajatella ja sanoa aina pelkästään sellaisia asioita mitkä minusta tuntuu kivalta. Ulkonäöstä nyt puhumattakaan.
Tässähän se on pähkinänkuoressa.
Mä myönnän auliisti, että en enää pysty kompromisseihin. It's my way or highway.
Tietty diagnoosi vaatii kumppanilta erityistä sopeutumista ja erilaisuuden ymmärrystä/hyväksyntää. Jos tämä alkaa mättää, on parempi jatkaa erillään.
Ulkonäkö ja seksuaalinen vetovoima kattavat toki vähintään 50% siitä, millainen on itselle sopiva kumppani.
N, seurustelusuhteessa miehen kanssa
Alue: Aihe vapaa