Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Etsiminen ei tuota tulosta, kumppania ei löydy
Kyse ei ole nyt siitä, että ketään ei olisi tarjolla, mutta ei ole yhtään sellaista, jolla olisi edes samantyylisiä kiinnostuksenkohteita ja joka olisi ihmisenä samantyyppinen kuin itse. Jotain perusmiehiä vain, jotka eivät suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta edes hae. Ja ne harvat, jotka olisivat sellaisia, joita haen, asuvat jossain liian kaukana, tai sitten heillä on lemmikkejä. Ja kovin moni muuten kiinnostava on valitettavasti poly.
En odota tähän kenelläkään olevan mitään ratkaisuehdotusta, kun eihän sille mitään voi, jos ei löydy sellaista ihmistä, jota etsin. Harmittaa vaan, koska kyllä mieluummin jakaisin elämäni toisen ihmisen kanssa, ja olisihan se romantiikka kiva juttu, läheisyys ja seksi myös.
Kommentit (1170)
1101/1170
|
09.01.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä on välillä vaikea myöntää itselleen olevansa täys pska ihmisenä ja naisena.
Ensimmäinen asia mitä voisit tehdä,olisi omasta hygieniastasi huolehtiminen, se lisää vastapuolen kiinnostusta jo jonkin verran.
Kasvoillesi et valitettavasti voine mitään tehdä,se nyt on mikä on, mutta tuolle huomattavalle ylipainolle olisi kyllä suotavaa tehdä jotakin.
Olemalla rehellinen itsellesi huomaat itsekun itsessäsi ne viat jotka muut huomaavat jo kaukaa, ihan jo pelkästään valokuvastasi.
On toki surullista, että tasoisesi ihminen joutuu tyytymään oman tasoiseensa kumppaniin.
Mutta toisaalta se on tuollaiselle pikkupaskiaiselle ihan oikein.""
"Itsestäsikö puhut?"
Hän katseli peilikuvaansa, ja tällainen teksti siitä seurasi. Oisko tää sitä projisointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppania ei löydy, jos on ennakkoehtoja. Tai se tekee siitä ainakin vaikeaa. Jos uskaltaa heittäytyä, ja katsoa minkälaisia kompromisseja sen kiinnostavan ihmisen kanssa voi rakentaa, saattaa jopa onnistua. Jos ei ole valmis kompromisseihin, on parasta pysytellä yksin. Ja joo, ihan varmasti tulee pettymyksiä jos heittäytyy tunteiden vietäväksi. Mutta mitä sitten? Pettymykset kuuluu elämään, ja ilman niitä ei takuuvarmasti löydä mitään todellista, kestävää, ja jopa elämää suurempaa.
"Mutta eihän sellainen ihminen ole kiinnostava, joka ei ole yhtään sitä, mitä kumppanilta toivoisi."
"Mutta tämähän ei ole ollenkaan totta. Juuri ne ennakko-odotukset, ja niiden mukainen ihminen, tekee kumppanista heti alkuun tylsän, koska siinä ei ole mitään yllättävää. Ja ongelma on myös s..."
Mutta ap ei halua sellaista ihmistä, jonka kohdalla joutuu tekmään kompromissin, kun ap ei halua tehdä kompromissiä sen suhteen, minkälaisen ihmisen kanssa haluaa parisuhteeseen, kun kompromissi ei tule apn kohdalla kysymykseen siinä, minkälaisen ihmisen kanssa hän lähtee kanssaloihin, kun ap EI HALUA sellaista miestä...
Vierailija kirjoitti:
Kyse on vain siitä että minä en suostu tekemään, ajattelemaan tai sanomaan kertakaikkiaan yhtään mitään sellaista, mikä ei tunnu minusta kivalta. Myös puolisoni täytyy tehdä, ajatella ja sanoa aina pelkästään sellaisia asioita mitkä minusta tuntuu kivalta. Ulkonäöstä nyt puhumattakaan.
Tässähän se on pähkinänkuoressa.
Mä myönnän auliisti, että en enää pysty kompromisseihin. It's my way or highway.
Tietty diagnoosi vaatii kumppanilta erityistä sopeutumista ja erilaisuuden ymmärrystä/hyväksyntää. Jos tämä alkaa mättää, on parempi jatkaa erillään.
Ulkonäkö ja seksuaalinen vetovoima kattavat toki vähintään 50% siitä, millainen on itselle sopiva kumppani.
N, seurustelusuhteessa miehen kanssa
Tärkein ohje miehille: älkää tyytykö. Elämä menee pilalle, jos tyydytte siihen kuka on tarjolla sen sijaan, että on sen kanssa jonka oikeasti haluaa.
Tärkein syy epäonnistuneisiin suhteisiin on miehen tyytyminen.
Ymmärrän aloittajan kriteereitä poliittisen suuntauksen osalta. En itsekään luottaisi tuosta noin vaan oikeistolaiseen, jota en tunne ennestään, niin että uskaltaisin mennä vaikka heidän luokseen. Uskoisin, että epäasiallista ja/tai epäkunnioittavaa käytöstä, väkivaltataipumusta tulee TODENNÄKÖISEMMIN oikeistolaisen kuin vasemmistolaisen taholta. Eihän se sitä tarkoita, että he kaikki tekisivät niin tai etteikö kukaan vasemmistolainen voisi tehdä, mutta ne todennäöisyydet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä puhutaan kompromisseista varsin järkevien ja perusteltujen kriteerien kohdalla? Omat kriteerini olisivat hitusen eri kuin ap:lla, mutta samalla periaatteella kuitenkin, eli samanhenkisyys, samanlainen arvomaailma ja elämäntyyli, suunnilleen sama ikä, elämäntilanne... Ei tällaisissa kannata tehdä kompromisseja. Kompromisseja voi sitten tehdä pienemmissä asioissa, mutta ei sellaisissa, jotka suoraan vaikuttavat omaan kiinnostumiseen tai suhteen onnistumiseen, ja jotka ovat ns. kynnyskysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tärkein ohje miehille: älkää tyytykö. Elämä menee pilalle, jos tyydytte siihen kuka on tarjolla sen sijaan, että on sen kanssa jonka oikeasti haluaa.
Tärkein syy epäonnistuneisiin suhteisiin on miehen tyytyminen.
Tärkein syy on kumman tahansa tyytyminen. Aina jompi kumpi alkaa katsomaan ruohoa aidan toisella puolella, kun se tylsä tai muuten huono kumppani, johon on vain tyydytty, ei enää tuo lisäarvoa omaan elämään tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa miehet eivät piittaa pelkureista.
Ja joka ei rakasta eläimiää, ei osaa rakastaa mitään muutakaan...itsensä lisäksi, tietysti.
Niin, et halua tehdä kompromisseja. Mutta sen toisen kuitenkin pitäisi.. Entä jos se muuten sopiva ei hänkään tahdo tehdä kompromisseja?? Mahdoton tilanne. Nämä nykyajan ihmiset ovat kyllä käsittämättömiä minäminä naisia ja miehiä.
Mitä jos lähdettäisi siitä, että se toisen erilaisuus vain täydentää parisuhdetta. Sitä erilaisuutta pitää siis osata arvostaa - eikä pitää toista vaan tyhmänä. Toki pitää olla myös riittävästi samankaltaisuutta.
Särähtää vaan kovasti korvaan tuo "en tee yhtään kompromisseja". Voi myös kysyä, olenko aina oikeassa ja sitten aina yksin? No, olkaa sitten yksin, mitä te sillä kumppanilla mitään teette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea maailma, kun ei voi taivutella miehiä/miestä oikeaan muottiin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, et halua tehdä kompromisseja. Mutta sen toisen kuitenkin pitäisi.. Entä jos se muuten sopiva ei hänkään tahdo tehdä kompromisseja?? Mahdoton tilanne. Nämä nykyajan ihmiset ovat kyllä käsittämättömiä minäminä naisia ja miehiä.
Mitä jos lähdettäisi siitä, että se toisen erilaisuus vain täydentää parisuhdetta. Sitä erilaisuutta pitää siis osata arvostaa - eikä pitää toista vaan tyhmänä. Toki pitää olla myös riittävästi samankaltaisuutta.
Särähtää vaan kovasti korvaan tuo "en tee yhtään kompromisseja". Voi myös kysyä, olenko aina oikeassa ja sitten aina yksin? No, olkaa sitten yksin, mitä te sillä kumppanilla mitään teette.
Olen eri, mutta eihän siinä, että itse ei tee kompromisseja (itselleen tärkeissä asioissa) tarkoita sitä, että toisenkaan pitäisi. Idea kaiketi on mennä yhteen itselle sopivan ihmisen kanssa, jolloin tärkeissä asioissa ei kompromisseja tarvita. Se, että suhteessa ja yleensä ihmisten kanssa täytyy tehdä kompromisseja, on ihan eri asia ja liittyy eri asioihin. Ei se tarkoita sitä, että empaattista ja kulttuurista tykkäävää vasemmistolaista kumppaniksi toivovan pitäisi tehdä kompromissi ja ottaa joku epäempaattinen kulttuurista kiinnostumaton kokoomuslainen tai persu. Kompromisseja voi tehdä arjen sujuvoittamiseksi, esim. jos kumppani haluaa nukkua pitkään ja itse haluaa herätä aikaisin ja aloittaa puuhailun, voi kumpikin herätä omaan tahtiin, ja itse aloittaa sellaiset puuhailut, jota eivät herätä nukkujaa, esim. lenkillä käyminen tai tietokoneella työskentely, ja imurointi tai musiikin tahdissa steppaaminen vasta sitten myöhemmin.
Kumppanivalinnoissa voi toki joissain asioissa joustaa, mutta ei sellaisissa, jotka ovat kynnyskysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän miehenä kyllä aloittajan toiveet tulevan kumppanin suhteen. Eivät vaikuta mitenkään kohtuuttomilta.
Mitä tulee poliittisiin näkökantoihin, niin tuo miehet oikeistolaisia ja naiset vasemmistolaisia on aika uusi jaottelu. Ennen duunarit äänestivät työväenpuolueita, kun nykyään moni duunarimies äänestää oikeistopuolueita, vaikka ei todennäköisesti hyödy millään tavalla niiden tekemästä politiikasta. Ainakin persut ovat onnistuneet - kuinka tämän sanoisi - yksinkertaisella ilmaisullaan vetoamaan vähemmän koulutettuun kansanosaan. Ymmärrän, ettei monikaan nainen pidä tällaisia mielipiteitä kovinkaan puoleensavetävinä. Toisaalta vähän kärkeviäkin mielipiteitä omaava ihminen voi olla pohjimmiltaan muista ihmisistä välittävä ja pyyteettömästi toista auttava ihminen.
Politiikka on muutenkin nykyään jotenkin rikki, jos näin voidaan sanoa. Millään puolueella ei oikein ole linjaa siitä, mihin päin Suomea/Eurooppaa/maailmaa pitäisi oikesti viedä. Tärkeintä tuntuu olevan oman kannatuksen maksimointi ja mahdollsimman raflaavat somepäivitykset. Vaikka itse olen vähän enemmän poliittisesti vasemmalle kallellani, niin en näkisi, että mikään yksittäinen puolue tai ideologia pystyisi nykyisi ongelmia yksin ratkaisemaan.
"kovin moni muuten kiinnostava on valitettavasti poly."
Ei taatusti ole, miehet vain sanovat olevansa polyja, jotta pääsevät panemaan tai ainakin yrittämään kaikkia mahdollisia naisia kun suhde on "avoin". Mutta annas olla, jos nainen sanoo että OK, hänkin on poly ja hänelläkin on useampi poikakaveri parhaillaan kierrossa - siitä nuo samat miehet kiukustuvat.
Tämä ilmiö ei ole vain Suomessa, vaan muuallakin maailmassa. Instasta, Naamiksesta ja Redditistä löytyy paljon naisten ottamia kuvakaappauksia miesten profiileista, joissa ne esiintyvät "polyamorisina".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, että jos kaipaa henkistä yhteyttä, niin on vaikeampi löytää miestä.
Tämän huomaa deittipalstoilla. Vaikka itsellä on profiilitestissä kaikenlaista mielenkiinnonkohteista ja muusta, niin viestittelyvaiheessa miestä ei kiinnosta kysyä näistä mitään, ei saada aikaan mitään keskusteluntapaista saati miettiä yhteensopivuuksia, vaan ainoa, mitä mies keksii kysyä on joku "miten sun viikko on mennyt" tai "mitäs sun torstaihin kuuluu". Eli iso osa miehistä haluaa pelkkää pinnallista small talkia deittaillessakin. Toki silloin erottuvat edukseen ne, jotka kysyvät toisen ajatuksista, ja heidän kanssaan juttu sitten etenee.
Joko a) tavoittelet sitä samaa miestä kuin kaikki muutkin, joten hänen ei tarvitse panostaa kirjoitteluunsa muuta kuin ehkä sen verran, että "n
"Ihan hiljan ehdotin naapuripitäjässä asuvalle tapaamista, ja vastauksena oli "haluan ensin tutustua kunnolla netissä". Minä vastasin, että ei käy, koska asut naapuripitäjässä ja tapaamalla näkee 10 minuutissa, kiinnostaako jatkaa pidemmälle. "
En harrasta deittailua ollenkaan, koska en ole kiinnostunut mistään parisuhteista, mutta turvallisuussyistä haluaisin itse ensin tutustua kunnolla netissä. Mahdollisuus nimittäin on, että mies jonka kanssa viestittelee on täysin kilahtanut, ja oma henki on vaarassa heti ensitapaamisella. Esim. tämä uutinen:
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011739977.html
Moni nainen kertookin somessa, että miehet vonkaavat heti kättelyssä tapaamista, eivätkä edes yritä ymmärtää, miksi naiset eivät sellaiseen halua suostua. No, ehkä miehillekään ei sitten ole seurustelu tai tapailu kovin tärkeä asia - naiset ovat sen jo aikoja sitten oivaltaneet, että elämässä on muutakin paljon tärkeämpää kuin parisuhteen etsiminen tai deittailu.
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa miehistä, etenkin nuorista, on nykyään oikeistolaisia (kokoomuslainen/perussuomalainen). Jos miehen oikeistolaisuus on ehdoton ei niin hyvin suuri osa puolisoa etsivistä naisista tulee jäämään ikisinkuiksi...
Mieluummin niin. Miksi ihmeessä yksikään nainen haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen miehen kanssa, joka on valmis heittämään hänet ja naisten perusihmisoikeudet junan alle? Mä olen poistanut vähemmästäkin jopa facebook-tuttavuuksia.
Yksinelävät naiset muuten elävät parisuhteessa olevia naisia pidempään, ja onnellisempina. Puolison etsintä ei ole enää kovin monelle naiselle elämän tärkein asia.
Rukoile 🙏 käy kirkossa ja eri seurakunnissa
Mitä se auttaa täällä valittaa, kun kriteerejä ei täytetä?
Tuon ikäiset naiset eivät enää tarvitse miestä tai seksiä mihinkään. Etsi itsellesi toinen nainen jos läheisyyttä kaipaat.
Mä tänä päivänä ihmettelen, miksi se pariutuminen tuntui niin välttämättömältä silloin nuorempana. Mulla oli kaikki hyvin. Olin ostanut asunnon ja auton, mulla oli koira ja suunnitelma lapsen hankkimiseksi yksin. Sitten lyöttäydyin yksiin jonkun kanssa joka oli vaan sopivan ikäinen, pituinen ja sopiva koulutustasoltaan. Nyt jälkeenpäin kun katselen jotain aika varhaisenkin seurustelun ajan kuvia, muistelen, että ei se hymy ihan korviin saakka silloinkaan ulottunut. Aina on ollut vähän epäilystä, oliko tää kuitenkaan ihan fiksu valinta. Tein vaan niin kuin kuvittelin, että oikein on. Pariuduin jonkun kelvollisen kanssa, jolle itsekin kelpasin. Edelleen kelpaan hänelle, mutta omalta puoleltani mietin, onko ahdistus kuitenkin voittamassa onnellisuuden tässä liitossa. Voisinko vielä löytää uudelleen sen oman elämän.
Alue: Aihe vapaa