Lue keskustelun säännöt.
Etsiminen ei tuota tulosta, kumppania ei löydy
Kyse ei ole nyt siitä, että ketään ei olisi tarjolla, mutta ei ole yhtään sellaista, jolla olisi edes samantyylisiä kiinnostuksenkohteita ja joka olisi ihmisenä samantyyppinen kuin itse. Jotain perusmiehiä vain, jotka eivät suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta edes hae. Ja ne harvat, jotka olisivat sellaisia, joita haen, asuvat jossain liian kaukana, tai sitten heillä on lemmikkejä. Ja kovin moni muuten kiinnostava on valitettavasti poly.
En odota tähän kenelläkään olevan mitään ratkaisuehdotusta, kun eihän sille mitään voi, jos ei löydy sellaista ihmistä, jota etsin. Harmittaa vaan, koska kyllä mieluummin jakaisin elämäni toisen ihmisen kanssa, ja olisihan se romantiikka kiva juttu, läheisyys ja seksi myös.
Kommentit (1154)
Vierailija kirjoitti:
En ole mies enkä edes kumppania etsivä ihminen, mutta jos etsisin uutta kumppania, ainakin kaikenlainen ehdottomuus on hyvin poissulkeva piirre mahdollisessa uudessa kumppanissa.
Esimerkiksi tuo, ettei uudella kumppanilla saisi olla mitään lemmikkiä, vaikkei ap ole allerginen. Herää kysymys, että mistä tällainen ehdottomuus / suvaitsemattomuus kumpuaa, ja missä muissa asioissa se ilmenee.
En oikein jaksa joustamattomia ihmisiä varsinkaan läheisissä ihmissuhteissa, ja sitä paitsi ihmiset, jotka eivät pidä eläimistä, eivät ole minun ihmisiäni. Heissä on jotain todella epäilyttävää.
Olen eri, mutta ei se tarkoita ettei "pidä" eläimistä, jos ei halua lemmikkiä. Lemmikeistä lähtee karvaa joka tarttuu vaatteisiin, ne usein haisevat, voi lähteä ääntäkin, ja ne rajoittavat elämää vähintään jonkin verran. Joskus lemmikit voivat tuhota pintoja tai irtaimistoa. Jotkut pelkäävät joitain eläimiä. Ja onhan eläimissä työtä. Joillain voi olla allergisia läheisiä, joiden tapaamiseen eivät halua rajoitteeksi eläintä. Ja kaikki eivät vaan halua asua eläimen kanssa. Ja se on ihan ok. Ei se mitään epäilyttävää ole. Eikä tarkoita että ihminen olisi sitten ehdoton kaikessa muussakin.
Ihan hyvin voisi sanoa ehdottomuudeksi sitä, ettei pysty ymmärtämään, että ihmiset ovat tässäkin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mies enkä edes kumppania etsivä ihminen, mutta jos etsisin uutta kumppania, ainakin kaikenlainen ehdottomuus on hyvin poissulkeva piirre mahdollisessa uudessa kumppanissa.
Esimerkiksi tuo, ettei uudella kumppanilla saisi olla mitään lemmikkiä, vaikkei ap ole allerginen. Herää kysymys, että mistä tällainen ehdottomuus / suvaitsemattomuus kumpuaa, ja missä muissa asioissa se ilmenee.
En oikein jaksa joustamattomia ihmisiä varsinkaan läheisissä ihmissuhteissa, ja sitä paitsi ihmiset, jotka eivät pidä eläimistä, eivät ole minun ihmisiäni. Heissä on jotain todella epäilyttävää.
Olen eri, mutta ei se tarkoita ettei "pidä" eläimistä, jos ei halua lemmikkiä. Lemmikeistä lähtee karvaa joka tarttuu vaatteisiin, ne usein haisevat, voi lähteä ääntäkin, ja ne rajoittavat elämää vähintään jonkin verran. Joskus lemmikit voivat tuhota pintoja t
Se on mielestäni vähän eri asia, jos pitää eläimistä mutta ei halua sellaista kotiinsa. Jälkimmäinen on varsin ymmärrettävää. Kuitenkin sanottakoon, että ihmisistä jotka eivät pidä eläimistä, lähes kaikki ovat osoittautuneet jollakin tasolla itsekkääksi tai mädäksi. Äärimmäisen tehokas seula.
Eli se hyväksytään, että ihminen ei halua kumppania, jolla on lemmikki, jos muistaa vakuuttaa, että kuitenkin pitää eläimistä? Mitä mieltä ollaan ihmisestä, jolle eläimet ovat neutraali tai yhdentekevä asia, mutta ei halua asua eläimen kanssa? Entä jos kannattaa kuitenkin eläinten oikeuksia ja on vegaani, mutta ei erityisemmin pidä lemmikkieläimistä?
''Saako tähän sitten yleistää, että sinä haluat poistaa yksityisen omistamisen ja muuttaa Suomen demokratiasta joksikin islamilaiseksi teokratiaksi? ''
Nämähän ovat vain niitä vasemmiston empaattisempia ja pehmeämpiä arvoja.
Onpas keskustelu mennyt kärkeväksi poliittiseksi väittelyksi. Eikös tuo jo osoita selvästi, että on paras, kun parisuhdekumppani etsitään samanmielisten joukosta? Voihan täällä keskustelupalstalla aikansa kuluksi väitellä, kärjistellä ja keksiä nokkelia piikkejä, mutta käsi sydämelle: kuka haluaisi sellaista omaan parisuhteeseensa ja omaan kotiinsa? Kuka haluaisi oman kumppaninsa kanssa käydä tällaista henkilöön menevää debattia oman kumppaninsa kanssa? Ja kuka haluaa olla suhteessa ihmisen kanssa, jossa ei oikeasti arvosteta toisen näkemyksiä lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panopuitahan tässä on tsekkaillu moni.
Vierailija kirjoitti:
Panopuitahan tässä on tsekkaillu moni.
Kuka haluaa edes seksiä ihmisen kanssa, joka on lähinnä ärsyttävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas keskustelu mennyt kärkeväksi poliittiseksi väittelyksi. Eikös tuo jo osoita selvästi, että on paras, kun parisuhdekumppani etsitään samanmielisten joukosta? Voihan täällä keskustelupalstalla aikansa kuluksi väitellä, kärjistellä ja keksiä nokkelia piikkejä, mutta käsi sydämelle: kuka haluaisi sellaista omaan parisuhteeseensa ja omaan kotiinsa? Kuka haluaisi oman kumppaninsa kanssa käydä tällaista henkilöön menevää debattia oman kumppaninsa kanssa? Ja kuka haluaa olla suhteessa ihmisen kanssa, jossa ei oikeasti arvosteta toisen näkemyksiä lainkaan?
Olen ollut suht pitkässä kiinnostavassa parisuhteessa henkilön kanssa, jolla oli hyvin erilaiset yhteiskunnalliset näkemykset. Ei ollut ongelma. Pääosin puhuimme muusta kuin politiikasta. Arvostimme sitä, että kumpikin sai olla oma itsensä - myös poliittisesti.
Kokemusta myös parisuhteesta, jossa oli melko yhteneväiset poliittiset näkemykset. Kummassakaan toisen poliittinen kanta ei ollut suhdetta määrittävä.
Vierailija kirjoitti:
Onpas keskustelu mennyt kärkeväksi poliittiseksi väittelyksi. Eikös tuo jo osoita selvästi, että on paras, kun parisuhdekumppani etsitään samanmielisten joukosta? Voihan täällä keskustelupalstalla aikansa kuluksi väitellä, kärjistellä ja keksiä nokkelia piikkejä, mutta käsi sydämelle: kuka haluaisi sellaista omaan parisuhteeseensa ja omaan kotiinsa? Kuka haluaisi oman kumppaninsa kanssa käydä tällaista henkilöön menevää debattia oman kumppaninsa kanssa? Ja kuka haluaa olla suhteessa ihmisen kanssa, jossa ei oikeasti arvosteta toisen näkemyksiä lainkaan?
Tätähän totuutta täällä on koetettu tuoda enemmän tai vähemmän hienovaraisesti esiin jo ensimmäiseltä sivulta, mutta kovin hitaasti näyttää viesti menevän perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas keskustelu mennyt kärkeväksi poliittiseksi väittelyksi. Eikös tuo jo osoita selvästi, että on paras, kun parisuhdekumppani etsitään samanmielisten joukosta? Voihan täällä keskustelupalstalla aikansa kuluksi väitellä, kärjistellä ja keksiä nokkelia piikkejä, mutta käsi sydämelle: kuka haluaisi sellaista omaan parisuhteeseensa ja omaan kotiinsa? Kuka haluaisi oman kumppaninsa kanssa käydä tällaista henkilöön menevää debattia oman kumppaninsa kanssa? Ja kuka haluaa olla suhteessa ihmisen kanssa, jossa ei oikeasti arvosteta toisen näkemyksiä lainkaan?
No ihmisethän ei oikeasti ole tällaisia todellisuudessa. Täällä on tietysti kiva yleistää kaikki toisinajattelijoista ja antaa ymmärtää, että he kannattavat käytännössä maailmanloppua. Todellisuus taas ei ole niin mustavalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua. Ei löydy sopivaa niin ei löydy. Harrastukset on, kämppä on, lemmikki on, töitä on, kavereita on. Käyn ulkona ja sisällä ja olen sosiaalinen. Alkaa tässä oleen jo sellainen elämäntilanne, ettei arkeen ketään enää mahdukkaan. Se on vähän surullista. Maailma jossa on näin paljon ihmisiä, mutta yksikään ei sovi tai ei halua minua...
Itse rehellisesti sanottuna ohittaisin suoraan ihmisen, jolla on jo ns. kaikkea elämässä. Ei tällaisilla ihmisillä ole aikaa/tilaa enää uudelle ihmiselle, enkä haluaisi olla kellekään toissijainen/viimesijainen vaihtoehto, jota nähdään vasta kun muulta aikaa jää.
Hyvähän se on, jos on kavereita, harrastuksia ja kämppä ja itselle ne elukatkin on vain plussaa, mutta liian täysi elämä ihmisellä on itselle ainakin sellainen asia, ettei tule onnistumaan. Siinä ei ole tilaa millekään uudelle ja yhteiselle, jota voisi yhdessä ryhtyä kehittämään, jos aika menee jo omissa asioissa.
Itse ohitan ihan suoraan Tinderissä nämä, joilla lukee jotakuinkin, että tekemistä on, mutta aikaa järjestyy kyllä sinullekin, koska todellisuus on, että ei järjesty tai jos järjestyy, se tapahtuu vain toisen ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua. Ei löydy sopivaa niin ei löydy. Harrastukset on, kämppä on, lemmikki on, töitä on, kavereita on. Käyn ulkona ja sisällä ja olen sosiaalinen. Alkaa tässä oleen jo sellainen elämäntilanne, ettei arkeen ketään enää mahdukkaan. Se on vähän surullista. Maailma jossa on näin paljon ihmisiä, mutta yksikään ei sovi tai ei halua minua...
Itse rehellisesti sanottuna ohittaisin suoraan ihmisen, jolla on jo ns. kaikkea elämässä. Ei tällaisilla ihmisillä ole aikaa/tilaa enää uudelle ihmiselle, enkä haluaisi olla kellekään toissijainen/viimesijainen vaihtoehto, jota nähdään vasta kun muulta aikaa jää.
Hyvähän se on, jos on kavereita, harrastuksia ja kämppä ja itselle ne elukatkin on vain plussaa, mutta liian täysi elämä ihmisellä on itselle ainakin sellainen asia, ettei tule onnistumaan. Siinä ei ole tilaa millekään uudelle ja
Itse ajattelen toisin. Minusta on vain hyvä merkki, jos ihminen kykenee löytämään elämäänsä muutakin sisältöä kuin suhteen, ja osaa nauttia elämästä. Ja mikä sitten on liikaa tekemistä? Jos sinkkuna on päättänyt täyttää viikot mielekkäällä tekemisellä mieluummin kuin että lojuisi kotona katsomassa telkkaria, niin sama ihminenhän voi suhteesta saada mielekkyyttä niin ettei tarvitse ihan kaikkia täyteharrastuksia enää. Tai sitten jotain voi tehdä yhdessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas keskustelu mennyt kärkeväksi poliittiseksi väittelyksi. Eikös tuo jo osoita selvästi, että on paras, kun parisuhdekumppani etsitään samanmielisten joukosta? Voihan täällä keskustelupalstalla aikansa kuluksi väitellä, kärjistellä ja keksiä nokkelia piikkejä, mutta käsi sydämelle: kuka haluaisi sellaista omaan parisuhteeseensa ja omaan kotiinsa? Kuka haluaisi oman kumppaninsa kanssa käydä tällaista henkilöön menevää debattia oman kumppaninsa kanssa? Ja kuka haluaa olla suhteessa ihmisen kanssa, jossa ei oikeasti arvosteta toisen näkemyksiä lainkaan?
No ihmisethän ei oikeasti ole tällaisia todellisuudessa. Täällä on tietysti kiva yleistää kaikki toisinajattelijoista ja antaa ymmärtää, että he kannattavat käytännössä maailmanloppua. Todellisuus taas ei ole niin mustavalkoista.
No juuri näin. Luuleeko joku oikeasti, että oman kumppanin kanssa keskusteltaisiin samalla tavalla kuin anonyyminä nettipalstalla? Itsekin olen oman kumppanini kanssa eri mieltä monesta poliittisesta kysymyksestä, mutta ei meillä ikinä riidellä. Normaalia keskustelua käydään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän nyt kukaan pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa ryhdy kinaamaan katsomuksellisista asioista, jos ei kumpikaan ole täysin hurahtanut mihinkään vaihtoehtomaailmaan. Siihen tuttuun naamaan on kuitenkin tottunut.
Uuden suhteen aloittaminen on kuitenkin täysin eri asia. Jos jokin näkemys tai toiminta jo varhain pahasti tökkii, kannat voi vain kääntää. Ei ole mikään pakko jäädä palkitsemaan vastenmielisenä pitämäänsä toimintaa intiimiasioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ole itse oikealle kallellaan mutta "Mutta yhteiskunnan huolehtiminen ei tarkoita minusta sitä, että annetaan kaikkea rajattomasti ja miettimättä, hyödyttääkö tämä apu vai onko kyseessä loputon kaivo." tämä on mielestäni vasemmalla ongelma. Monelle on myös tärkeämpää että näyttää muiden silmissä hyvältä ihmiseltä kuin että on oikeasti hyvä ihminen."
No olet kyllä oikealle kallellas. Jo pelkästään tuo, et hyvää tarkoittavat hankkeet leimataan hyvesignaloinniksi, on ihan sitä oikeistolaista tapaa dissata vasemmistoa.
Sellainen ajaton sanonta on kuin että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla. Toisin sanoen hyvän tekeminen ilman syvempää kokonaiskuvaa ja kaikkien tekijöiden huomioonottamista voi kostautua karusti vaikka tarkoitusperät olisivat hyvät. Sinisilmäinen naiivi hölmö hyväntahtoisuus voi siis olla tuhoisaa yhteiskunna..."
Hyväntahtoisuus on siis pahasta, joten olkaamme pahantahtoisia...
Oikeistossa on yleensä ongelma, että ne omat oikeiston opit unohtuvat heti, kun itselle koittaa paha ongelma, tai jollekin oikeiston läheiselle, sanotaan tässä ketjussa vaikka sille vaimolle. Synnytyssairaalat saa ajaa alas, valtion pitää säästää, mutta MINUN vaimon pitää päästä synnyttämään MEIDÄN lapsi sairaalaan. Muiden vaimot synnyttykööt lapsensa vaikka katuojaan. Kenellekään ei pidä antaakä mitään tukia, menkööt töihin,mutta MINUN pitää saada ilmaista rahaa, jos tulee hätä - näinhän teki Herburgerin perustaja, joka julisti mediassa, että ei tukia kenellekään mistään syystä ikinä, mutta koronassa oli ensimmäisenä huutamassa valtiolta ilmaista rahaa itselleen,kun kävi asiakaskato. Siinä unohtui äkkiä se oma " ei tukirahaa kellekään mistään syystä".
Saman ryhmään menevät miehet,jotka kieltävät abortin naisilta, mutta kärräävät vaimonsa, tyttärensä, rakastajansa ja tyttöystävänsä aborttiklinikalle heti, kun itse eivät haluakaan (lisää) lapsia.
Tutkitusti oikeiston ajatus on Me ja He. Me-ryhmään kuuluvat omat läheiset ja tutut. He-ryhmään kaikki tuntemattomat. He-ryhmään kuuluvat eivät saa mitään apuja tai tukea, pärjätköön miten keksivät (vaikka se ojaan synnyttämään joutunut Kurvisen perhe, jota oikeistolainen ei henkilökohtaisesti tunne), mutta minun ja läheisteni täytyy saada pyyteettömästi ihan kaikki hyvä. Hesen pomon "ei kenellekään koskaan ilmaista rahaa, paitsi mulle silloin, kun tarvitset".
Vielä parempi esimerkki on Tynkkynen, jonka puolue vastustaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, erityisesti tummia ulkomaalaisia, ei halua avioliittoa tai adoptiota homoille. Sebua ei lainkaan haittaa, koska nämä säännöt eivät tietenkään kosketa häntä, miestä, joka on homoavioliitossa tumman ulkomaalaisen kanssa ja aikoo adoptoida miehensä kanssa lapsen.
En siis itse voisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka rakastaa, arvostaa minua ja haluaa minulle hyvää vain koska hän tuntee minut ja kuulun hänen Me-ryhmään. Ennen hänen tapaamistaan minulla, ihmisarvollani ja ihmisoikeuksillani (naisena) ei ole ollut hänelle mitään väliä. Kuten Tynkkynen, joka olisi passittamassa ulkomaalaista, seksuaalivähemmistöön kuuluvaa puolisoaan pois Suomesta, kannustamassa ihmisiä olemaan xenofobinen häntä kohtaan ja viemässä tämän ihmisoikeuksia, jos tämä ei sattuisi olemaan Tynkkysen rakas.
Pieni on empatian määrä ja kituinen on sydän, jos se riittää vain omalle lähipiirille hyödyntämään omaa napaa. Ja ajatus, jossa ne samat säännöt eivät koske itseä, joita toisille asetetaan, eikä niiden mukaan itse eletä.
Ei vasemmistolaiset muijat kyllä kiinnosta nykypäivänä ketään.Varma tapa elää köyhää elämää
Sellaista se on naisen elämä, kun voi pyytää mitävain niin nainen pyytää mahdotonta.
Ap:n määrittelemät edellytykset poikaystävälle ja parisuhteelle ovat hyvin järkeviä ja asiallisia. En siis tarkoita, että kannatan hänen arvojaan, vaan sitä, että yhtenevät elämänarvot suhteessa ovat tärkeä asia ja hyvä kriteeri kumppania etsiessä.
Nämä listoja dissaavat eivät nöe nenäänsä pidemmälle. Eivätkä osaa erottaa pinnallisia asioita tärkeämmistä.
Esim. itse olen niin eläinrakas, että en voi hyväksyä lemmikkien pitoa. Aina ne joutuvat elämään ihmisten ehdoilla. Minulle metsästävä lihansyöjämies olisi kauhistus. Kuten myös sikalanpitäjä tai broilerikasvattaja.
Saako tähän sitten yleistää, että sinä haluat poistaa yksityisen omistamisen ja muuttaa Suomen demokratiasta joksikin islamilaiseksi teokratiaksi?