Löydän kyllä parisuhteen, mutta en ystäviä

Näillä tiedoilla sitä ei kyllä voi tietää mitenkään että mikä sinussa on vikana.

Sama juttu eli parisuhde (aviomies) on, mutta ei naispuolisia ystäviä. Syykin on selvä eli en mahdu siihen perinteiseen naisten muottiin, Tein lapsena mieluummin linnunpönttöjä kuin leikin barbeilla. Aikuisena menen mieluummin rautakaupan työkaluosastolle kuin vaatekauppaan. Pinkki väri on mulle ihan kauhistus. En "puhu naisten kieltä", olen kyllä yrittänyt, mutta ei se väkisillä tule, niin se näkyy myös sosiaalisessa elämässä. Ennen kuin kukaan kirjoittaa, että mieltymysteni perusteella olen jokin kirveellä veistetyn rekkalesbon näköinen, niin en ole, vaan ihan normaali nainen ulkonäöllisesti, pitkät hulmuavat hiuksetkin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu eli parisuhde (aviomies) on, mutta ei naispuolisia ystäviä. Syykin on selvä eli en mahdu siihen perinteiseen naisten muottiin, Tein lapsena mieluummin linnunpönttöjä kuin leikin barbeilla. Aikuisena menen mieluummin rautakaupan työkaluosastolle kuin vaatekauppaan. Pinkki väri on mulle ihan kauhistus. En "puhu naisten kieltä", olen kyllä yrittänyt, mutta ei se väkisillä tule, niin se näkyy myös sosiaalisessa elämässä. Ennen kuin kukaan kirjoittaa, että mieltymysteni perusteella olen jokin kirveellä veistetyn rekkalesbon näköinen, niin en ole, vaan ihan normaali nainen ulkonäöllisesti, pitkät hulmuavat hiuksetkin vielä.

Sama minulla. Naiset ovat aina vieroksunut. Olin lapsena poikatyttö ja sosiaalisesti (ja motorisestikin) kömpelö. Tuntui että nämä ns. normaalit tytöt häpeävät minua. Koska en koskaan päässyt kiinni naisten sosiaalisiin sääntöihin ja sanattomaan viestintään, en nyt aikuisenakaan osaa olla luontevasti muiden naisten kanssa. Tässä kohtaa tilanne on se että en ole 10 vuoteen edes yrittänyt ystävystyä keneenkään, jotta vältyn pettymyksiltä.

Kaunis nainen löytää helposti parisuhteen, mutta ystävien löytäminen on vaikeaa, koska miehet haluavat vain romanttista suhdetta kauniin naisen kanssa, ja muut naiset taas ovat kateellisia kauniille naiselle.

Ihan sama homma ja vuosiin en ole enää edes yrittänyt. Ainoat kaverit on työkaverit ja puoliso.

Koululla muut vanhemmat porukoissa ja minun kanssa tervehditään ja hymyillään muttei mitään sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu eli parisuhde (aviomies) on, mutta ei naispuolisia ystäviä. Syykin on selvä eli en mahdu siihen perinteiseen naisten muottiin, Tein lapsena mieluummin linnunpönttöjä kuin leikin barbeilla. Aikuisena menen mieluummin rautakaupan työkaluosastolle kuin vaatekauppaan. Pinkki väri on mulle ihan kauhistus. En "puhu naisten kieltä", olen kyllä yrittänyt, mutta ei se väkisillä tule, niin se näkyy myös sosiaalisessa elämässä. Ennen kuin kukaan kirjoittaa, että mieltymysteni perusteella olen jokin kirveellä veistetyn rekkalesbon näköinen, niin en ole, vaan ihan normaali nainen ulkonäöllisesti, pitkät hulmuavat hiuksetkin vielä.

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Lapsuudessani 1960-luvulla kaverit hoivasivat vauvanukkeja, mutta mulla oli nalle. Leikin minäkin kotileikkejä ja barbeillakin, kun kaveritkin niitä halusivat leikkiä. Kesät vietin kuitenkin aina ensin mummolassa ja mummon kuoleman jälkeen tätini luona. Naapurin Risto oli kesäisin mun "bestis" ja pääsääntöisesti tehtiin kaikenlaisia "poikien juttuja". Tai ei siis pääsääntöisesti vaan aina, koska siihen maailmanaikaan olisi pojille ollut noloakin tehdä jotain "tyttöjen juttuja". 

Hurahdukseni tietokoneisiin 1990-luvun alussa ja sen lopussa hurahdukseni ohjelmointiin ei sekään ollut asia, josta olisi juurikaan voinut kavereiden kanssa jutella. Joskus nuorena tuli meikattua, mutta ei enää vuosikymmeniin. Pukeudunkin mukavasti enkä naisellisesti. Niin ja kotini sisustuskin on jotain ihan muuta kuin suosituissa sisustusblogeissa tai naistenlehdissä on ja jos päivittäistavaroita ei lasketa, niin mun suosikkikauppani on K-Rauta :D

Mulla on kyllä naispuolisia ystäviä, mutta kaikki hekin ei-niin-perinteisiä naisia. 

Hmm, en kyllä ole mielestäni epänaisellinen ja monet harrastuksenikin ovat ihan perinteisesti naisellisia. Harrastan esimerkiksi maalausta, käsitöitä ja diy-projekteja. Ulkonäköni puolesta olen ihan tavis. Tyyliini ei kuulu somessa minkään jakaminen, olen siellä hyvin epäaktiivinen ja minulla on yksi epäselvä profiilikuva, ei muuta. Olen joskus miettinyt, onko tämä syynä, mutta sama ongelma oli jo ennen somen yleistymistä. Olen aika ujo.

Ap

Tjaa.a. En ole eläessäni ole saanut mahdollisuutta elää ja olla parisuhteessa mutta kavereita ja ystäviä olen kyllä onnistunut saamaan sekä naisista että miehistä. - Itse olen mies, jos nyt sukupuolellani on jotain väljä. Ikää yli 40 vuotta

Mutta, kenties jiotta ystävyyteni ja kaveruuteni  on ollut mahdollista, niin sanoisin, että se on vaatinut mm. Sitä, että sekä minulla että ystävälläni ja ainakin läheisimpien kavereiden kans meillä on suunnilleen sama käsitys siitä mitä kaveruus tai ystävyys merkitsee.

Esimerkiksi se merkitsee minulle sitä toinen ei ole minulle, enkä minä hänelle potentiaalinen seksikumppani. 

Olen kieltäytynyt kun sitä nkysytty ja olen ollut tyytyväinen, että niin olen tehnyt mutta tiedän, että joillakin saattaa koko ystävyys perustua sille, että yhdessä harrastetaan seksiä. Syy kieltäytymiselleni on, että tällainen suhde olisi mulle liian epämääräinen, enkä viehäty ihnissuhteissani epämääräisyyksistä tai mistään viritelmistä tai isommista säädöistä.

Olen yrittänyt opetella arvotamaan ja kunnioittanaan toisten rajoja  Ystävän ei tarvitse olla kaikisra asioista samaa mieltä kanssani. Hänellä on oikeus omiin valintoihin ja päätöksiin, joiden kanssa minun on ekettävä.

 Aina en ole voinut ja se on saatranut katkaista välimme. 

On myös tiedostetrava oma arvonsa; kaikkeen ei aunakaan heti pidä suostua, mitä toinen saa päähänsä. On jaksettava tylsyyttä. 

On jaksettava erilaisia tunteita. Kaikkia tunteita ei voi kaataa kenenkään niskaan.In myös hyvänosata olla yksin, niin jaksaavtai jaksan toisia paremminn kun oidän sopivasti etäisyyttä. 

Toisaakta itse on jaksettava olla aktiivinen, oltava yhteydes mieluummin muulloinkin kuin vain silloin kun odottaa saavansa toiselta jotain 

 Mutta ei myöskään vain silloin kun antamassa itse toiselle jorain.tstävyys einole nollasumma peliä mutta isompia velkoja kannattaa välttää

Kyllä kyllä itse inhon tunteilta en ole itse täysin voinut välttyä; mitä minä teeb väärinkun taas piannon yksi vuosinlisää sinkkuna . Uhriutuminen ja muiden syyttely tuskin auttaa missään ihmissuhteessa 

Up!

Parisuhde on helpompi löytää kuin ystävyys, koska ystävyys on paljon enemmän ja suurempaa kuin parisuhde. Jos on yksikin ystävä se on suuri asia elämässä, aikuisena niitä löytää harvemmin, nuorena helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on helpompi löytää kuin ystävyys, koska ystävyys on paljon enemmän ja suurempaa kuin parisuhde. Jos on yksikin ystävä se on suuri asia elämässä, aikuisena niitä löytää harvemmin, nuorena helpompaa.

Olen itse kiitollinen jokaisesta ystävästäni; ei heidän erityinen määränsä, vaan laatunsa. Olisi silti se parisuhteessa oleminen ja eläminenkin joskus vielä mukava saada kokea kun en ole toisraiseksi saanut 

Mutta ei sen yhden ja erityisen löytäminen ainakaan itselläni helpottunut iän myötä; pikemminkin päinvastoin.

Joskus olen jopa syyttänyt itseäni miksi en nuorempana tajunnut ja ymmärnyt yrittää pariutumista vaikka väkisin, mitä ikinä se sitten oikeastaan tarkoittaakin? 

Mutta jota nyt yli 40 vuotiaana voisin ehkä kutsua nuoruuden typeryydeksi ja ajattelemattomuudeksi.

Jonkun kerran olen myös ajatellut, ettäonko se, että olen ja aina olen sinkkuna hinta siitä, että olen saanut itselleni niin paljon antaneita ja mahdollistaneita ystäviä ja kavereita niin naisista kuin miehistä.

Toisaalta en ymmärrä miksi näitä asioita pitäisi mitenkään laittaa vastakkain. On ehkä jotain vialla, jos ystävä/t rajoittaisi pariutumista tai parisuhdekumppani ystävyys suhteiden vaalimista. 

Mutta eivät nämä helppoja asioita aina ole. Joskus ystävä voi nähdä paremmin kuin itse katalan puolison.... mutta varmasti myös puoliso voi suojata katalalta "ystävältä". 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on helpompi löytää kuin ystävyys, koska ystävyys on paljon enemmän ja suurempaa kuin parisuhde. Jos on yksikin ystävä se on suuri asia elämässä, aikuisena niitä löytää harvemmin, nuorena helpompaa.

En muista milloin joku olisi kirjoittanut jotain noin kaunista friendzonelle pääsemisestä tai joutumisesta. Totta kai olen osannut arvostaa sitä, että olen saanut mahdollisuuden olla ja elää naisen kans ystävinä mutta konservitiivinako sitren koen myös, ettei kaikki asiat kuulu  minulla ystävyyssuhteisiin mutta enemmän kuin mielelläni saattaisin kokea ja jakaa niitä mahd parisuhdekumppanini kanssa.

Senkin toki tiedostan, että kun nainen sanoo esimerkiksi treffien päätteeksi, että voisimmeko olla tulevaisuudessa ystäviä tai edes kavereita ja jota ennen nainen on huomaavaisesti osannut kertoa kauniin sanakääntein ja lausein mistä esimerkiksi pitää tai on pitänyt minussa, niin joillekin se on vain korulause tai kaunis esitys, jonka jälkeen on ymmärrettävä, ettei toinen oikeastaan halua jatkaa edes kaverina ystävyydestä nyt puhumatrakaan. Mutta oli fiksumpi tao ehkä minä olin kun ei halunnut ghostata ja vain kadota ja hävitä, ikäänkuin mitään ei olisi ollutkaan. 

Onnekseni olen ghostaamiselta välttynyt. 

Onnekseni paljon suuremnaksi onnekseni osa naidista on oikeasti halunnut olla ja elää kanssani ystävinäni ja näin olen saattanut saada varmasti enemmän kuin mitä olisin ennalta osannut aavistaa

 

Mutta se on selvä, etrei yksikään ystävyys elä, eikä edes synny vain julistamalla, ystävyys vaatii tekoja ja tulemista toista vastaan. 

Ap jatkaa vielä. En ole oikeastaan koskaan päässyt kaverin kanssa sellaiselle tasolle, jossa keskusteltaisiin kovin syvällisesti tai henkilökohtaisesti. Ainoastaan parisuhteessa tämä on ollut mahdollista. Nyt on mennyt jo vuosia ilman minkäänlaisia kaverisuhteita, en oikein keksi missä kehenkään tutustuisi. Käyn yhdessä käsityöharrastuksessa, mutta muut osallistujat ovat minua reilusti vanhempia eläkeläisiä. Miesten kanssa tutustuminen on yleensä ollut mutkattomampaa, mutta tuttavuus yleensä kosahtaa jossain vaiheessa jonkun kumppanin mustasukkaisuuteen. Naisten ystävyyden syntymistapa on jäänyt vähän vieraaksi, vaikka naispuoleiset ystävät ajatuksena olisi tosi mieluisa. Olisipa ihanaa käydä vaikka kaverin kanssa brunssilla tai yksillä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, en kyllä ole mielestäni epänaisellinen ja monet harrastuksenikin ovat ihan perinteisesti naisellisia. Harrastan esimerkiksi maalausta, käsitöitä ja diy-projekteja. Ulkonäköni puolesta olen ihan tavis. Tyyliini ei kuulu somessa minkään jakaminen, olen siellä hyvin epäaktiivinen ja minulla on yksi epäselvä profiilikuva, ei muuta. Olen joskus miettinyt, onko tämä syynä, mutta sama ongelma oli jo ennen somen yleistymistä. Olen aika ujo.

 

Ap

Miten se ujous näkyy? Ehkä siinä on avain. Itseään ujoksi sanovat ihmiset ovat usein tosi raskasta seuraa.