Lepääminen ei ole vastakohta tekemiselle
Alkaa jo kyllästyttää ikivanha käsitys siitä, että vain jatkuva työnteko olisi kunniakasta ja lepo pitää "ansaita".
Tuo on jäänne yli yli sadan vuoden takaa. Sitkeästi se vain pysyy pinnalla vaikka nykyään tiedetään miten tärkeää on myös lepo, sekä fyysinen että henkinen.
Lepo ei ole vastakohta tekemiselle, eikä sitä tarvitse erikseen ansaita.
Vahna ajatusmalli on luonut meihin sisäsyntyisen syyllisyyden tunteen, jos emme tee jatkuvasti jotain, koska lepo ei ole oikeus vaan palkinto. Tämä johtaa ylikuormittumiseen ja uupumukseen.
"Kärsi, kärsi niin kirkkaimman kruunun saat"
"Laiskuus on synti"
"Ensin työ, sitten huvi"
"Ei saa jäädä laakereille lepäämään"
Kommentit (2)
Lapsena jo iskostettiin päähän, että laiskana ei saa olla. Jos viikonloppuna nukkui vielä 9 aikaan aamulla, tuli isä kiukkuisena herättämään.
Niin hyvin tuo syyllistäminen on toiminut, että jouduin sairauslomalle työuupumuksen vuoksi alle kolmikymppisenä ja silloinkaan en voinut olla "jouten" vaan tein sukulaiselle taloremonttia aamusta iltaan, koska "sullahan on nyt aikaa" ja "ruumillinen työ on hyväksi pääkopalle" ja "et sinä makaamalla työkykyiseksi tule".
Nyt olen 35v ja osa-aikatöissä, en vain enää pysty muuhun.
Tai:"työ on aikuisen ihmisen leikkiä"!Ei vaan:"leikki on aikuisen ihmisen leikkiä"!