Eräs pariskunta ei koskaan kutsu meitä heille, tulevat kuoren mielellään meidän luokse

Vierailija kirjoitti:

Meillä on todella siistiä ja puhdasta, joten sen puolesta voisimme kutsua illallisvieraita. Ikävä vain, että minä sairastuin, enkä enää oikein ole ihan joka hetki kykenevä illallisia järjestämään. Tuttavat kuitenkin kutsuvat meitä illallisille, ja hyvin vaikea kieltäytyä kutsusta. He kyllä tietävät ja tuntevat tilanteeni, mutta ehkä kuitenkin odottavat jonkinlaista vastavuoroisuutta kutsuihin, koska saatan ulospäin näyttää terveeltä ja toimintakykyiseltä, vaikka en sitä joka hetki ole. 

 

Hankala tilanne, varsinkin jos suunnitelmien teko tuon takia on mahdotonta. Tällöin yrittäisin jotenkin muutoin osoittaa arvostavani ystävyyttä. Ehkä voitte pyytää ystävät mukaan kävelylle tai kahvilaan? Tai jotain muuta, joka on helppo perua terveydentilan vaatiessa?

Vierailija kirjoitti:

Meille ei yleensä kutsuta ketään. Ollaan vahvasti introvertteja. Meillä on iso, ihana koti juuri siksi, että me viihdytään kotona. Joskus on käynyt vieraita eli perhettä tai läheisiä kavereita. Ne ei lähtisi pois. Haluaisivat yöpyä. Kaikki on täällä sitä mieltä, että hei, laitetaanko sauna päälle. "Mä jo näen itseni tossa terassilla". Ei, meille ei kutsuta enää kuin anoppi jouluna.

Niin varmaan juu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille ei yleensä kutsuta ketään. Ollaan vahvasti introvertteja. Meillä on iso, ihana koti juuri siksi, että me viihdytään kotona. Joskus on käynyt vieraita eli perhettä tai läheisiä kavereita. Ne ei lähtisi pois. Haluaisivat yöpyä. Kaikki on täällä sitä mieltä, että hei, laitetaanko sauna päälle. "Mä jo näen itseni tossa terassilla". Ei, meille ei kutsuta enää kuin anoppi jouluna.

 

Toivottavasti viihdytte siellä sitten niin ettette myöskään tunge itse muiden luo. 

Ei tietenkään tungeta. Me halutaan olla kotona. Minulle muuten opetettiin jo lapsena, että vieras ei kutsu itseään kylään.

Miksi ihmiset tekevät tällaista. Menevät toistensa paritteluluoliin. Julkiset paikat on keksitty. Kiva istua siinä pöydässä ja sohvalla missä pariskunta on pannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku pakko avata heille ovi?

 

No en viitsi ulkoistaa heitä ystäväporukastamme. Mutta vaikeahan tuollaista olisi kysyä suoraan että miksei teille voi koskaan tulla. 

 

Ap

Ehdota suoraa kun ovat tekemässä lähtöä, että mehän voidaan tulla ens kerralla teille, että mitä teette päivänä x, jos järkätään seuraava tapaaminen / illanistujainen?

"Tuo teidän toimintanne kuulostaa lapsettomien aikuisten touhulta.

Lapset muuttavat dynamiikkaa jonkin verran. Asioita (päiväunet, ruoat, aktiviteetit) pitää vähän suunnitella. Sellainen oma pullo ja kavereiden kaverit mukaan -touhu ei enää toimi.

Kyse ei ole nipottamisesta. Jos kutsun jonkun ystäväperheen meille, mutta emme saa vastavuoroista kutsua, tulkitsen että he tulivat meille kohteliaisuudesta, koska eivät kehdanneet kieltäytyä kutsusta, mutta eivät oikeasti halua viettää aikaa kanssamme. Jos haluaisivat, tekisivät jotain ystävyyssuhteen rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi, esimerkiksi kutsuisivat kylään. Siispä jätämme heidät rauhaan."

Miten lapset liittyy tähän? Ei meillä ole lapset kotona, jos kutsutaan aikuisia ystäviä istumaan iltaa. Erikseen on sitten leikkitreffit ja päivällä tapahtuva kyläily, mutta kun halutaan syödä hyvin, juoda viiniä, saunoa, jutella aikuisten kesken jne., niin ei lapset ole mukana.

Puhu heidän kanssaan. Mulla oli joskus kaveri, joka piti kotonaan bileitä ja kutsui sinne, ja sitten alkoi syytellä, miksi minä en pidä bileitä. Asuin kämppiksen kanssa pienessä asunnossa enkä ole mikään biletyyppi muutenkaan. Tapasin kaveria kyllä vastavuoroisesti muissa merkeissä.

Mitähän muuta hökälöit jos otsikkokaan ei onnistu? Ei ihme että eivät halua sinua himaansa heilumaan!

Minä myönnän, että häpeän nykyistä asumisratkaisuamme. Asumme väliaikaisesti niin ahtaasti, ettei meille mahdu ystäviä kylään. Sitten kun pääsemme muuttamaan omakotitaloon, niin tervetuloa. 

Vierailija kirjoitti:

"Tuo teidän toimintanne kuulostaa lapsettomien aikuisten touhulta.

Lapset muuttavat dynamiikkaa jonkin verran. Asioita (päiväunet, ruoat, aktiviteetit) pitää vähän suunnitella. Sellainen oma pullo ja kavereiden kaverit mukaan -touhu ei enää toimi.

Kyse ei ole nipottamisesta. Jos kutsun jonkun ystäväperheen meille, mutta emme saa vastavuoroista kutsua, tulkitsen että he tulivat meille kohteliaisuudesta, koska eivät kehdanneet kieltäytyä kutsusta, mutta eivät oikeasti halua viettää aikaa kanssamme. Jos haluaisivat, tekisivät jotain ystävyyssuhteen rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi, esimerkiksi kutsuisivat kylään. Siispä jätämme heidät rauhaan."

 

Miten lapset liittyy tähän? Ei meillä ole lapset kotona, jos kutsutaan aikuisia ystäviä istumaan iltaa. Erikseen on sitten leikkitreffit ja päivällä tapahtuva kyläily, mutta kun halutaan syödä hyvin, juoda viiniä, saunoa, jutella aikuisten kesken jne., niin ei lapset

Liittyy siten että tuo kirjoittaja kuvasi lapsettomien aikuisten seuraelämää. Siis sellaista, että kuulen kaveriltani, että hänen tuntemansa Annukka on menossa jonkun Petskun synttäreille pe ja että voitaisiin mennä mukaan. Sitten otetaan omat pullot mukaan ja mennään, juodaan vähän viiniä ja tutustutaan bileissä uusiin ihmisiin. Tietenkään en vastavuoroisesti kutsu Petskua luokseni kylään, kun tuo dynamiikka on ihan erilainen. Tuollaista seuraelämä oli ikävuosien 20-30 välillä, kun kellään ei ollut lapsia. Minunkin luonani oli bileissä ihmisiä, joita en aiemmin edes tuntenut. En tietenkään olettanut, että he vastavuoroisesti kutsuisivat minut luokseen.

Lapsuudenystävien ja opiskelukavereiden kanssa ystävyys on jo niin vahva, ettei vastavuoroisuudella ole väliä. Se vaihe on jo ohitettu ja nähdään missä milloinkin.

Uusien tuttavien kanssa on toisin. Jos esimerkiksi olen leikkipuistossa tutustunut lapsen eskarikaverin vanhempiin, tulen hyvin juttuun heidän kanssaan ja haluaisin tutustua heihin paremmin, kutsun koko perheen meille kylään. 

Jos he sitten vastavuoroisesti kutsuvat meidät kylään, se signaloi että he haluavat syventää ystävyyttä. 

Jos eivät kutsu, sekin on ok. Oletan että tulivat meille kohteliaisuudesta, mutta eivät halua lähempää ystävyyttä. Silloin jätän tuttavuuden sille tasolle kuin se on eli juttelen silloin, kun leikkipuistossa satutaan törmäämään, mutta en pyri enää syventämään suhdetta. En halua väkisin tunkea kenenkään elämään, jos en ole toivottu. Siksi alkuvaiheessa vastavuoroisuus on tärkeää.

Entäpä jos kysyisit vaikka että "onko teillä suunnitelmia xxx:ksi, olis kiva tavata perheinä. Käviskö teille se ajankohta? Kiva juttu! Sovitaan se. Tavattaisko teillä tällä kertaa?"

Tähän jos vastaavat, ettei käykään tai peruvat tms, kannattaa sitten miettiä, kannattaako kaveruutta jatkaa.