Suomalainen syyllistämiskulttuuri
Nykyään kaikista lasten ongelmista syyllistetään vanhempia. Ihan ihmeellistä ajattelua mun mielestä!! Ainakin tällä palstalla tuo vanhempien syyllistämiskulttuuri oikein pistää silmään.
Kun olin lapsi tunsin että mua syyllistettiin silloinkin turhasta, siis sellaisesta johon en ollut syypää.
Onko tämä syyllistämiskulttuuri kasvanut meidän sukupolvemme mukana ja siirtynyt ajattelumalleissa lapsuudesta aikuisuuteen?
Meidän omat lapsemme taas kasvavat uskomaan että he eivät ole mihinkään syyllisiä. Niinpä he kasvavat syyttömyyteen ja syyllistävät taas omia lapsiaan eli sitä seuraavaa sukupolvea kaikesta. Ja näin noidankehä jatkuu ja jatkuu :)
Kommentit (24)
Tärkeintä ei ole niinkään se mitä faktisesti tapahtuu, vaan se miten ihminen voi sen käsitellä. Suurikin katastrofi voi jättää vain vähäiset jäljet, jos ihminen voi käsitellä sen herättämän tunteet turvallisessa seurassa. Vastaavasti sinänsä melko pienikin asia voi aiheuttaa pahaa jälkeä ihmismielessä, jos se on toistuvaa eikä sitä pysty käsittelemään.
Eli jos yhdistelmä on Saaren kokemat koettelemukset yhdistettynä siihen ettei niitä ole oikein pystynyt työstämään, niin on täysin uskottavaa että siitä voi syntyä tuollainen ihmisviha, eikä siihen tarvita mitään kaaoottisuutta ja valkoisia alueita selitykseksi. Ja minusta on tosi naurettavaa tuollaisia edes pähkäillä, kun on näin selvääkin selvempi kuvio silmien edessä. Occam's razor, sanon minä.
ulospäin näennäisesti normaalilta ja olla sisältä silti rikki. Sille on tietyissä mielenhäiriöiden teorioissa nimikin, eristyneen suojelijan moodi.
Heh, ensin latelet neutraaleina pitämiäsi syitä veriteolle, sitten rupeat opettamaan psykologiaa. Lienet joku profiloija aivan?
Vaikka Saaren elämässä oli monia ikäviä käänteitä, joista kaikista emme ihan varmasti edes tiedä, on lapsellista kuvitella, että nämä käänteet (veljen kuolema, koulukiusaus, muuttamiset, ero) olisivat saaneet sinällänsä nuoren miehen mielen niin nurin, että hänen lisäkseen kymmenen ihmisen piti kuolla ja yhden loukkaantua. Eivät nuo tapahtumat ole Suomessa mitenkään poikkeuksellisia edes tuollaisina yhdistelminä. Ja Saaren elämässä oli mitä ilmeisimminkin myös hyviä, suojaavia asioita, sillä häntä on kuvattu tiedotusvälineissä toistuvasti mukavana, tavallisena, fiksuna ja osallistuvana nuorena miehenä. Hänellä oli ystäviä, ilmeisesti ainakin yksi lyhyt seurustelusuhdekin.
Ihmismielen toiminnassa on tiettyjä lainalaisuuksia. On tunnettuja ilmiöitä ja tilastollisesti voidaan esittää, että todennäköinen reaktio jossakin tilanteessa olisi x. Silti psyyken toiminnassa on myös kaoottisuutta ja valkoisia alueita, joita emme tunne lainkaan. Eikä koskaan saa vähätellä synnynnäistä temperamenttia. Temperamentti on kuitenkin se, joka esim. määrittelee, kuinka kauan vauva lähtökohtaisesti jaksaa nälissään odotella tissiä ennen raivonkarjahdusta. On selvää, että temperamentiltaan hätäisen, aistiherkän ja malttamattoman lapsen vuorovaikutussuhde hoitajansa kanssa on vaativampi ja siihen tulee herkemmin häiriöitä.
"Ihmismielen sisäänrakennetut toimintamallit" eivät kuitenkaan ole ihan niin sisäänrakennettuja, että vapaa tahto ei niiden rinnalla toimisi.