Asiantuntijatyötä tekevät ovat niin kuormittuneita 😢

Vaikka he lorvailevat etätöissä.

HS

OSA ihmisistä on nykyään niin stressaantuneita ja väsyneitä, että rentoutusharjoitukselta toivotaan ainoastaan makoilua viltin alla.

Näin hyvinvointiyrittäjä Netta Koskelamuistaa äänimaljakoulutuksen ohjaajan sanoneen noin puolitoista vuotta sitten, kun Koskela osallistui koulutukseen.

Tänä vuonna Koskela on saanut huomata ihmisten lisääntyneen väsymyksen omassa työssään. Hän järjestää hyvinvointiohjelmaa esimerkiksi yritysten virkistyspäiville.

Aiemmin skumppajooga oli Koskelan mukaan työporukoiden suosikki. Skumppajoogassa tehdään helppoja joogaliikkeitä ja jokaisella osallistujalla juomaa lasissa. Juomalla kilistely on osa harjoitusta. Taustalla soivat instrumentaaliversiot tunnetuista pop-kappaleista.

Nyt tämäkin on usein liikaa, Koskela sanoo.

Tänä vuonna on haluttu jotain vielä rentouttavampaa tekemistä. Niinpä äänimaljarentoutus on pitkälti korvannut skumppajoogan työporukoiden virkistysohjelmana.

#naiset

#äänimaljahoito

#yksisarviset

Jos Olga Temonen olisi mennyt äänimaljahoitoon, hän olisi parantunut ja nytkin elossa. 

Ei kannata puhua asioista, joita ei ymmärrä. Noitavaino on muutenkin vähän vanha juttu jo.

Onneksi tällainen lattiatason duunari ei ole väsynyt työhönsä,  äänimaljarentoutuksia ei enää ole, tyhy-setelit vietiin, työkaverit eläkötyy, lähtee muihin hommiin ja sijaiset puhuu huonoa Suomea, käytännössä vastaat yksin 13 rauhattoman dementikko hoidosta osastolla.

No ehkä joku perus ns. suorittavassa työssä ei ymmärrä sitä kuormitusta, mikä muodostuu, kun on ihan eri luokan vastuut työssä. On vapauksia kyllä, mutta on myös pakko pitää huolta, että kaikki tulee hoidettua välillä epärealistisissakin aikatauluissa, töitä tulee koko ajan vaan lisää ja jos mainitset siitä, ettet toivoisi sinulle soitettavan enää iltaseitsemältä saat palautetta siitä, että se nyt vaan kuuluu töihin. Minulla on pieniä lapsia ja esim. viime viikolla minulla tuli 12 tuntia plussaa ja viime uudenvuodenaattona tein töitä seitsemään illalla. Olen tehnyt töitä päivystyksessä influenssassa ja lomamatkalla lasten kanssa, satoja kertoja lasten harrastuksista sen sijaan, että seuraisin niitä, vähän erilaista kuin että voi oikeasti lopettaa työt, kun sulkee työpaikan oven ja sairastaa kun on sairas.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tällainen lattiatason duunari ei ole väsynyt työhönsä,  äänimaljarentoutuksia ei enää ole, tyhy-setelit vietiin, työkaverit eläkötyy, lähtee muihin hommiin ja sijaiset puhuu huonoa Suomea, käytännössä vastaat yksin 13 rauhattoman dementikko hoidosta osastolla.

Tsemppiä, jotain tällaista olen muualtakin kuullut, että duunarihommat ovat tällaisia nykyään :/ Tuntuu että vähän kaikkialla voidaan huonosti ja ihmisiä alkaa kaatua taakkojensa alla tihenevään tahtiin. Pidä huolta itsestäsi ja kieltäydy kaikesta, mistä vain pystyy. Terv. asiantuntijahommissa uupunut

Olin työttömänä miehenä aikanaan naistutkijan avopuolisona. Näin kotona vierestä millaista se työnteko tietokoneella on.

Itsellä räjähtäisi pää jo viidessä minuutissa. En ihmettele stressin määrää.

Kannattaisi viikolla keskittyä työntekoon ja jättää kännykänhively vähemmälle. Aiheuttaa uskottaman paljon henkistä kuormitusta se alituinen räplääminen.

Ai nämä bullshit jobeja tekevät? Onhan se tietty kuormittavaa, itsellekin on aikoinana iskenyt boreout ja turhautuminen.

Enemmän stressaa tuollainen pakkoaktivointi jossain maailman turhimmassa hyvinvointipäivässä. Urgh, kaikki tuo turha pelleily työnteon ympärillä on just sitä kuormaa lisäävää eikä vähentävää.

Tuokin on vain merkki siitä, että yrityselämä pyörii aika täysin ekstroverttien ehdoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Olin työttömänä miehenä aikanaan naistutkijan avopuolisona. Näin kotona vierestä millaista se työnteko tietokoneella on.

Itsellä räjähtäisi pää jo viidessä minuutissa. En ihmettele stressin määrää.

Naistutkija? Varmaan sitä stressiä tulee kun päässä ei pyöri muuta kuin ajatus siitä miten monella eri tavalla patriarkaatti siinä tuolilla istuessakin parhaillaan tutkijaa sortaa, nih. 

Vierailija kirjoitti:

Enemmän stressaa tuollainen pakkoaktivointi jossain maailman turhimmassa hyvinvointipäivässä. Urgh, kaikki tuo turha pelleily työnteon ympärillä on just sitä kuormaa lisäävää eikä vähentävää.

Tuokin on vain merkki siitä, että yrityselämä pyörii aika täysin ekstroverttien ehdoilla. 

Tämä. Onneksi niissä ei ole pakko käydä. Itse it-talossa, noita on ollut usein, kertaakaan en ole 20 vuoden työurani aikana osallistunut. Ei ole haitannut mitään. Loppujen lopuksi niitä kiinnostaa vain kova laskutus, ei osallistuminen tiimipelleilyyn.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tällainen lattiatason duunari ei ole väsynyt työhönsä,  äänimaljarentoutuksia ei enää ole, tyhy-setelit vietiin, työkaverit eläkötyy, lähtee muihin hommiin ja sijaiset puhuu huonoa Suomea, käytännössä vastaat yksin 13 rauhattoman dementikko hoidosta osastolla.

Ja siksikö asiantuntijatyötä tekevät eivät voisi olla väsyneitä? Miten sekin nyt taas on jotenkin duunareilta pois?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi viikolla keskittyä työntekoon ja jättää kännykänhively vähemmälle. Aiheuttaa uskottaman paljon henkistä kuormitusta se alituinen räplääminen.

Tjoo, huomasin joku ilta että kännykkä oli kourassa jotain vartin välein vaikkei mitään erityisempää syytä sille ollutkaan. Ratkaisin asian pistämällä puhelimen niin kauas että sen kouraan ottaminen olisi ollut liian vaivalloista siitä sohvalta. Oikeasti riittää hyvin että ne sähköpostit, somet sun muun uutisvirran tarkistaa kerran illassa ja sitten reagoi vaan puhelinsoittoihin tms. jos niitä tulee. 

Vierailija kirjoitti:

No ehkä joku perus ns. suorittavassa työssä ei ymmärrä sitä kuormitusta, mikä muodostuu, kun on ihan eri luokan vastuut työssä. On vapauksia kyllä, mutta on myös pakko pitää huolta, että kaikki tulee hoidettua välillä epärealistisissakin aikatauluissa, töitä tulee koko ajan vaan lisää ja jos mainitset siitä, ettet toivoisi sinulle soitettavan enää iltaseitsemältä saat palautetta siitä, että se nyt vaan kuuluu töihin. Minulla on pieniä lapsia ja esim. viime viikolla minulla tuli 12 tuntia plussaa ja viime uudenvuodenaattona tein töitä seitsemään illalla. Olen tehnyt töitä päivystyksessä influenssassa ja lomamatkalla lasten kanssa, satoja kertoja lasten harrastuksista sen sijaan, että seuraisin niitä, vähän erilaista kuin että voi oikeasti lopettaa työt, kun sulkee työpaikan oven ja sairastaa kun on sairas.

Kuormitus on kuule kiinni asenteesta, jos tekee kaiken hampaat irvessä kilttinä tyttönä suorittaen ja luulee olevansa täysin korvaamaton sekä maailman paras, niin sitä niittää mitä kylvää.   

Kuormitus on kuule kiinni asenteesta, jos tekee kaiken hampaat irvessä kilttinä tyttönä suorittaen ja luulee olevansa täysin korvaamaton sekä maailman paras, niin sitä niittää mitä kylvää.   

Työskentelen itse lastensuojelun sossuna, asiantuntijatyössä siis. Jos minä en tarkista asiakkaitteni tilannetta, ei niitä tarkista kukaan, koska ei meillä mitään sijaisia ole.