Lue keskustelun säännöt.
ADD / ADHD puolisona, lukisin kokemuksia mielelläni?
23.12.2025 |
Puolisollani on ADD ja elämä on nykyään yhtä kaaosta. Olemme olleet yhdessä jo lähes 20 vuotta (nyt 45v) ja viimeisen viisi vuotta olen tiennyt, että hänellä on ADD. Hänellä on ELVANSE lääkitys, jota hän käytti muutaman viikon ja lopetti sen käytön. Hän ei suostu käyttämään lääkitystä. Lääke tehosi häneen heti, mutta hän koki että se vei kaikki tunteet, mikään ei tuntutunut enää miltään ja ei halua käyttää lääkettä vaikka se auttaa huomattavasti ainakin puolison silmissä. En useinkaan ole ymmärtänyt jatkuvaa räjähtelyä, nollasta sataan kiihtymistä ja hermojen menettämistä. Raha-asiat ei pysy hanskassa, syyttelee kokoajan muita kun asiat on hukassa ja koko elämä on aina kaikkien muiden syytä. Arvostelee kaikkia aina negatiiviseen sävyyn! On hänessä paljon hyvääkin, mutta se hyvä katoaa lähes päivittäin mitättömistä raivonpuuskista. Lapset ei tätä ymmärrä vaan kenties olettaa, että minussa on todellakin vikaa, että minulle pitää suuttua joka käänteessä. Erolla uhkailua myös joka tilanteessa. Yhtälailla hän kilahtaa myös lapsillemme milloin mistäkin. Tekisi mieli hakea lääkkeitä jotenkin omiin nimiiin ja piilottaa ne aamupuuroon! Kaiken huippu on se, että hän on itse lääkäri ja hyvä sellainen. Työpäivät kylläkin venyy ja olen varma että se johtuu siitä että tekemättömät työt kasaantuu ja niitä sitten tehdään iltamyöhään. Nyt on taas joulu tunnelma menossa pilalle kun hänen mielensä ailahtelee. Sanottakoon että nyt kun tilanne vain pahenee, yksi syy mikä varmaan lisää oireilua on vaihdevuodet. Se on oma tulkintani. En haluaisi erota, mutta en tiedä onko tässä enää vaihtoehtoja. Arki on täysin hullua ja teen ja olen aina tehnyt 90% kaikista kotitöistä. Olen ihan burn out, mutta onneksi osaan organisoida hyvin ja olen oppinut että hänen tunteensa eivät ole minun tunne, pystyn noillaamaan kaiken minuun tulevan hyökkäyksen vaikka eihän se helppoa ole. En tiedä yhtään miten tässä toimisi. Jos eroan, miten hän pärjää lapsien kanssa kotona silloin kun en hoida asioita. Nyt jo säälittää että lasten pitää kärsiä moisesta. Olen yrittänyt kertoa mistä asia johtuu, mutta eivät he ymmärrä. Ei ole varmasti kiva kasvaa lapsena, kun ei ymmärrä miksi toinen sekoaa vähän väliä ja sitten kohta ollaan taas pyytelemässä anteeksi. Melkoista vuoristorataa. Hyvää joulua kaikille!
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo syyttää kaikesta vain puolisoa. Mutta todennäköisyys sille, että ap itsekin on neuroepätyypillinen on itse asiassa todella korkea. Usein nepsyt pariutuvat toisten nepsyjen kanssa.
Myös traumataustaiset, läheisriippuvuudesta kärsivät sekä ylivastuulliset päätyvät monesti parisuhteeseen nepsyjen kanssa. Alun hyperfiksaatio on koukuttavaa ja erityisesti huonoitsetuntoiset tai ihmissuhteissa kokemattomat voivat tulkita sen tosirakkaudeksi. Myöhemmin alkuhuuman laannuttua puolisosta tulee nepsyosapuolelle pahimmillaan täysin yhdentekevä ja toinen osapuoli alkaa tietysti yrittää kahta kovemmin saada suhdetta toimimaan. Jos suhteen nepsy ei ymmärrä oman toimintansa vahingollisuutta eikä toinen osapuoli lakkaa vastuuttamasta itseään puolisostaan, päädytään helposti ikuiseen katkeruuden kierteeseen. Monesti tähän pisteeseen ajautumisen jälkeen ero on aino
Ongelma on tällöin sen traumataustaisen läheisriippuvuus. Pitää ottaa oma elämä haltuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo syyttää kaikesta vain puolisoa. Mutta todennäköisyys sille, että ap itsekin on neuroepätyypillinen on itse asiassa todella korkea. Usein nepsyt pariutuvat toisten nepsyjen kanssa.
Mikä aloituksessa hiertää? Ap ei vaikuta millään tavalla nepsyltä, päinvastoin.
Voisi hyvin olla autisti. Kovin jyrkkä kannassaan. On vakuuttunut siitä, että juuri hän on oikeassa.Oletko asunut ap:n perheessä ja tiedät paremmin?
Osaan lukea. Olen sekä kirjolla että add. Nepsy-komboni vuoksi minulla on poikkeuksellinen kyky havaita kaavoja. Lisäksi neuropsykologia kuuluu erityisiin kiinnostuksenkohteisiini.
Tuo kuulostaa ihan vanhempieni parisuhteelta. Äitini oli tuollainen räjähtelevä, vastuuton kiukuttelija ja isä hoiti kaiken. Äitini ei koskaan ole hakenut apua tai saanut diagnoosia. Vaikka hänellä olisikin ADHD, syynä ongelmiin oli rehellinen kusipäisyys, tunnekylmyys ja itsekeskeisyys. Ehkä ADHD aiheutti töihin uppoutumista ja omaan maailmaan pakenemista mutta kenelläkään muulla en ole tavannut vastaavaa piittaamattomuutta kanssaihmisistä.
Itse sain ADHD-diagnoosin kolmekymppisenä, ongelmia tosin oli lapsesta saakka. Kahdessa pitkässä parisuhteessani olen kuitenkin osannut olla ihmisiksi, kuten elämässä yleensäkin. En ole rähjännyt, nalkuttanut, uhkaillut, ailahdellut tai mitään tuollaista. Olen hellä, herkkä, rakastava ja syvää yhteyttä kaipaava kumppani. Huono puoleni on se, että olen varsinkin ilman lääkkeitä huono tarttumaan kotitöihin. Tähän auttaa yhdessä tekeminen. Vaihdevuosioireita en ole vielä kokenut omakohtaisesti (äidillä ne olivat kamalat). Odotan esikoistani kypsällä iällä ja olen sen vuoksi joutunut jättämään lääkkeet tauolle. Olen joutunut turvaamaan paljon puolisooni tässä vaikeana odotusaikana ja ollut kiitollinen kaikesta, mitä hän on jaksanut kodin ja yhteiselämämme eteen tehdä. Odotan kovasti, että saan voimani ja suorituskykyni takaisin ja pääsen antamaan enemmän perheelleni.
Toivon sinulle AP voimia tilanteeseesi. Ei kuulosta kivalta elämältä ollenkaan, sinulle eikä lapsille. Oletteko yrittäneet pariterapiaa? Se ei välttämättä korjaa suhdetta mutta voi auttaa kohti hyvää eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#4, neuroepätyypillisyys juuri lamaa aivojen toimintaa tai saa ylikierroksille. Se tekee kivasta kusipään.
Myöhemmin ihminen saattaa hävetä tai unohtaa täysin, mitä tuli tehneeksi.
Kukaan ei kiistä, että nepsyt ovat tasa-arvoisia ja hyödyllisiä ihmisiä. Elämäni ns. suuret rakkaudet ja nykyinen tärkeä suhde ovat kaikki nepsyjä. Silti se on asia, mitä ei voi ohittaa.
Itsellä diagnosoitu ADHD, en ole silti kusipää. Kyllä, mun ylivilkkaassa mielessä tulee välillä kuormittuneena impulsseja käyttäytyä kusipäisesti, mutta olen keski-ikään mennessä oppinut tarkkailemaan mieltäni, ja pysähtymään ennen toimimista. Jos siis huomaan, että tuli impulssi ei-rakentavaan käytökseen, en toimi sen mukaan.
Enkä käytä lääkitystä, ja olen vaihdevuosi-ikäinenkin näin 51-vuotiaana. Itse asiassa vaihdevuodet on mulla huomattavasti
Tuo on hienoa. Kaikki eivät pysty tuollaiseen. Ja kun ongelma koskee myös miehiä, jotka eivät virallisesti kärsi vaihdevuosista...
Ei ole olemassa samanlaista add/ adhd persoonaa.
Vaihtuvia tekijöitä on paljon: kasvatus ja kasvuympäristö, luonteenpiirteet yms.
Neurokirjoa on lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa.
Kukatahansa joka ajetaan henkisesti nurkkaan joutuu puolustuskannalle.
Miksi aika usein nähdään vika adhd henkilössä ja nentit hyvänä? Neuronormatiiviset ei ole kaikki hyväsydämisiä, vaan he ei välttämättä näe omaa osuuttaan asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo syyttää kaikesta vain puolisoa. Mutta todennäköisyys sille, että ap itsekin on neuroepätyypillinen on itse asiassa todella korkea. Usein nepsyt pariutuvat toisten nepsyjen kanssa.
Mikä aloituksessa hiertää? Ap ei vaikuta millään tavalla nepsyltä, päinvastoin.
Voisi hyvin olla autisti. Kovin jyrkkä kannassaan. On vakuuttunut siitä, että juuri hän on oikeassa.Oletko asunut ap:n perheessä ja tiedät paremmin?
Osaan lukea. Olen sekä kirjolla että add. Nepsy-komboni vuoksi minulla on poikkeuksellinen kyky havaita kaavoja. Lisäksi neuropsykologia kuuluu erityisiin kiinnostuksenkohteisiini.
Mutta olet toispuoleinen, etkä osaa tulkita ap:tä syvemmin ja neurotyypillisesti. Sehän se iso ongelma on.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa samanlaista add/ adhd persoonaa.
Vaihtuvia tekijöitä on paljon: kasvatus ja kasvuympäristö, luonteenpiirteet yms.
Neurokirjoa on lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa.
Kukatahansa joka ajetaan henkisesti nurkkaan joutuu puolustuskannalle.
Miksi aika usein nähdään vika adhd henkilössä ja nentit hyvänä? Neuronormatiiviset ei ole kaikki hyväsydämisiä, vaan he ei välttämättä näe omaa osuuttaan asioihin.
Add-miesystäväni on maailman kiltein, fiksuin ja hellin. Toisaalta hän menee helposti täysin eri ääripäähän. On ollut huonoja kausia, masennusta ja addiktioita. Nyt viisissä kymmenissä elämä menee taas parempaan suuntaan. Koska kypsymistä tapahtuu, hän mieluimmin hoitaa ja kehittää itseään.
Itsellä diagnosoitu ADHD, en ole silti kusipää. Kyllä, mun ylivilkkaassa mielessä tulee välillä kuormittuneena impulsseja käyttäytyä kusipäisesti, mutta olen keski-ikään mennessä oppinut tarkkailemaan mieltäni, ja pysähtymään ennen toimimista. Jos siis huomaan, että tuli impulssi ei-rakentavaan käytökseen, en toimi sen mukaan.
Enkä käytä lääkitystä, ja olen vaihdevuosi-ikäinenkin näin 51-vuotiaana. Itse asiassa vaihdevuodet on mulla huomattavasti lieventänyt ADHD:n oireita, kun ei ole enää sitä hormonikierron myllytystä.