Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä omista odotuksista (jottei pettyisi)?
23.12.2025 |
Tarvitsisin otsikon kysymykseen "aikuisten oikeasti" neuvoja. Miten pääsisin omista odotuksistani ihmisten suhteen, etten pettyisi niin usein?
Olen itse avulias ja auttavainen, empaattinen. Jeesaan mielelläni. Ja kai ajattelen, että ihmiset joiden kanssa olen ihmissuhteissa (ystävät, parisuhde, perhe) sitten auttaisivat samalla mitalla takaisin, tai "antaisivat itsestään" samalla mitalla. Tällä en tarkoita palkkioita tai yltiöpäisiä kehuja, vaan pyytetöntä apua silloin kun toisella olisi tarve tm. Tietysti tiedän, järjellä kun ajattelen, että näin on turha olettaa. Sydän silti aina vaan toivoo ja toivoo.
Yksi esimerkki: Kumppanini asuu lyhyen periodin työkomennuksella ulkomaille, emmekä voi viettää joulua tänä vuonna yhdessä. Olen hänelle kertonut, että tämä tekee minut surulliseksi, ja hän kokee samoin. (Tämä on toinen joulumme pariskuntana). Lähetin hänelle joululahjan, mutta hän ei ole lähettänyt minulle mitään.
En ole ottanut asiaa vielä puheeksi, mutta olen 99% varma että lahjaa ei kuulu (lähinnä siksi, että hän vaikutti niin yllättyneeltä kun vastaanotti minun lahjani). Eilen juttelimme ja mainitsin että illalla sain paketoitua loput joululahjat ja hoidettua juoksevat asiat, kuten postissa visiteeraamisen. Tässä hän olisi voinut maininta suuntaan tai toiseen lahjansa minulle ("tänä jouluna en ostanut, sillä ajattelin, että..." tai "lahjani on matkalla..." tms). Mutta siis olen erittäin pettynyt, etenkin kun hän tietää kuinka surullinen olen siitä, ettemme voi joulua yhdessä viettää.
Siispä. Miten päästä eroon vastavuoroisuuden oletuksista, jottei aina kolhisi itseään?
Asiallisista vastauksista kiitäen, N45
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin, mutta jos ei arvosta joululahjana virveliä, sillä ei sellaisella mtään tee, niin miksi olla miehen kanssa joka puhuu eri kieltä ja osoittaa rakkautta tavoilla, jotka ovat itselle vieraita ja jopa epämiellyttäviä? Aivan naurettavaa. Ja tuo avaa oven myös kaikenlaiselle jaskan pauhannalle siitä, ttä esim. seksuaalinen hyväksikäyttö tai väkivalta olisi rakkautta. Se on aivan sama mitä se toinen sen sanoo olevan, oleellista on se, antaako se itselle mitään."
Tuossahan sanottiin, että kirjan lukemisen jälkeen molemmat alkoivat ottamaan huomioon toistensa tarpeita.
Se on hieno juttu sitten. Itse en silti lähtisi tuollaista suhdetta pakottamaan.
Se on hieno juttu sitten. Itse en silti lähtisi tuollaista suhdetta pakottamaan.
Minä en taas rikkoisi lasten kotia vain sen takia, että toinen on erilaisemoi kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta jos ei arvosta joululahjana virveliä, sillä ei sellaisella mtään tee, niin miksi olla miehen kanssa joka puhuu eri kieltä ja osoittaa rakkautta tavoilla, jotka ovat itselle vieraita ja jopa epämiellyttäviä? Aivan naurettavaa. Ja tuo avaa oven myös kaikenlaiselle jaskan pauhannalle siitä, että esim. seksuaalinen hyväksikäyttö tai väkivalta olisi rakkautta. Se on aivan sama mitä se toinen sen sanoo olevan, oleellista on se, antaako se itselle mitään.
etkö vieläkään lukenut edellistä viestiäni? Kerroin, kuinka molemmat alkoivat toimimaan sillä tavalla, mitä toinen arvostaa. Mies, joka ei aikaisemmin ymmärtänyt antaa lahjoja, alkoi panostamaan niihin - koska tajusi, että toiselle se on tärkeää.
Samalla nainen ymmärsi, että mies on ainakuitenkin rakastanut.
Niin. Eli klassisesti mies ei voinut kuunnella ja uskoa naista vaan vaati kolmannen osapuolen sanomaan, että tee näin naiselle.
Jotenkin vaikka teoriassa tuo on ihan kiva juttu, niin silti mielestäni oksettavaa, että mies välittää niin vähän naisesta, että pitää lukea jostain helvetni kirjasta tuo sen sijaan että kysyisi tai suostuisi kuulemaan naisen pyyntöä. Ei jatkoon.
No lähdetäänkö siitä liikkeelle, että ei parittele sellaisen kanssa, joka on noin erilainen kuin mitä on itse.
Tuostahan on tutkimuksiakin, että naiset nukkuvat paremmin jopa koirien kuin miesten kanssa. Siitä voi sada jotain osviittaa kuinka fiksua pariutuminen ylipäätään on.
Chapmanin kirjat on ihan tuttuja mulle, enkä niitä nyt jaksa tähän itselleni ohjenuoraksi nostaa. (Niistä on muuten ollut aika paljon debattiakin viime aikoina; https://tieku.fi/ihminen/tutkijat-kritisoivat-viitta-rakkauden-kielta&n…;
Ja tässä esimerkiksi ostamassani joululahja-asiassa kyseessä ei ole mikään "rakkauden kieleen" liittyvä juttu, vaan ehkä enemmänkin ajattelevaisuuteen. Kyllä mies mulle lahjoja ostaa muutenkin, ja tekee ruokaa ja siivoaa, kyse ei ei ole siitä, vaan ajattelevaisuudesta: eniten toivoin yhteistä joulua, tää on tänä vuonna meille mahdotonta, olemme asiasta keskustelleet, kipeä paikka mulle - tällöin voisi olettaa että kumppani (se ainoa henkilö jonka kanssa joulua haluaisin viettää) huomioisi minua muilla tavoin jouluna - eli lähettäisi vaikka jonkun kukkapuskan, minipaketin - ihan sama mitä vain.
Eikös rakkautta ole juuri tää: asia x ei ole mulle tärkeä, mutta se on tärkeä kumppanilleni. Jotta kumppanini olisi onnellinen (joka on tietysti päämäärä parisuhteessa, + myös oma onnellisuuteni), haluan tehdä niitä asioita joista hänelle tulee onnellinen olo = oli se sitten vaikka niskahieronta, tiskikoneen tyhjennys tai sen joululahjan osto. Kumppani on onnellinen = minä olen onnellinen?
N45
Kyllähän voit kysyä/odottaa tuleeko häneltä lahjaa sinulle. Jos ei, niin voit todeta hänelle että sitten ensi vuonna voisimme ostaa lahjat toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, sen kun tietäisi, miten odotuksista pääsee eroon. Itse en ole siihen keinoa keksinyt, joten olen alkanut pyristellä eroon kiltteydestä. Miksi minun pitäisi olla ihmisille mukava ja auttaa heitä, jolleivät he tee samoin minulle?
Tietenkin on niitä, jotka toimivat vastavuoroisesti ja heitä autan ym. edelleen mielelläni, myös pyyteettömästi ja antaen enemmän kuin itse saan, mutta kaikki muut olen alkanut jättää huomiotta. Vaikeaa se välillä on, kun on kynnysmatoksi kasvatettu, mutta pienin askelin eteenpäin.
Miesystävän kohdalla ehdotan, että älä ota häneen jouluna mitään yhteyttä. Odota, että hän soittaa/laittaa viestiä ensin. Jollei hänestä kuulu mitään, siitä voit varmaan itsekin jotain johtopäätöksiä vetää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän voit kysyä/odottaa tuleeko häneltä lahjaa sinulle. Jos ei, niin voit todeta hänelle että sitten ensi vuonna voisimme ostaa lahjat toisillemme.
Kyllä, parisuhteessa on tärkeää puhua tarpeistaan. Toinen ei voi tietää niitä jos ei puhu. Näin me tehdään miehen kanssa meidän parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän voit kysyä/odottaa tuleeko häneltä lahjaa sinulle. Jos ei, niin voit todeta hänelle että sitten ensi vuonna voisimme ostaa lahjat toisillemme.
Kyllä, parisuhteessa on tärkeää puhua tarpeistaan. Toinen ei voi tietää niitä jos ei puhu. Näin me tehdään miehen kanssa meidän parisuhteessa.
Aika kehitysvammainen täytyy olla, jos ei tajua ostaa lahjaa kumppanilleen joka ostaa lahjan sinulle.
Ei siinä että vammaisuudessa olisi mitään pahaa; pointtina se, että terve aikuinen ymmärtää että lahja lahjasta.
Tähän auttaa semmoinen asia nimeltä kommunikaatio. Jos rakennat päässäsi kaikenmaailman odotuksia ja ajatushimmeleitä ('puoliso on komennuksella, kun vaihdetaan lahjat postissa niin on vähän kuin oltaisiin yhdessä, ostanpa ihanan lahjan ja ihana avata sitten hänen lahjansa') niin kaikki tämä tapahtui vain päässäsi.
Kumppanisi näkökulmasta hänelle putkahti kysymätön ja ennaltailmoittamaton paketti tyttöystävältä.
Tässä olisi voinut sanoa myös esim. joulukuun alussa vaikka "Hei kulta, ikävää että joulu ollaan erillään. Olisiko sinusta kiva vaihtaa lahjat postitse, hinta alle 30 euroa?"
Jos jostain kannattaa päästää irti niin se on omassa päässä rakennetuista ajatushimmeleistä, etenkin jos niihin pettyy jatkuvasti. Kukaan ei voi tietää tarpeitasi, ajatuksiasi ja odotuksiasi jos et itse niitä kommunikoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni taas on tärkeää oppia, että kaikki ihmissuhteet eivät ole vastavuoroisia ja täten joutavat roskiin. Jos sinua ei auteta etkä saa lahjoja, sinua ei myöskään arvosteta vaan pidetään itsestäänselvyytenä.
Muista ja tunnista oma arvosi, ap. Älä laske odotuksiasi, löydät muuten itsesi eteismaton alta.
Kannatan itse tätä vastausta!
Tykkään itse huomioida ja ilahduttaa.
Minullakin menossa projekti, jossa en erityishuomioi enää ihmisiä, joilla ei ole halua menetellä samoin minua kohtaan. Minusta se on kohtuullista. En halua lähipiiriini ihmisiä, joille huomiointi ei ole arvo.
En ole yli-ihminen, eikä sellainen tarvitse olla.
(Edelleen erityishuomioin ihmisiä, joilla ei ole voimia/rahaa/mahdollisuuksia siihen; tuttuja ja tuntemattomia.)
Tätä ketjua luettuani en yhtään enää ihmettele, miksi on niin paljon avioeroja. Tietysti hyväksikäyttöä ei pidä hyväksyä, mutta ei tarvitse olla toisensa klooni onnistuakseen parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis _erittäin_pettynyt, koska sinulle ei postitettu joululahjaa ulkomailta. No jospa vain lakkaisit odottamasta tuollaisia. Kuulostaa raskaalta. Monet hankkivat lahjoja vain lapsille.
olen samanlainen kuin ap. Olet tehnyt hyvää analyysia. Ehkä voisi ajatella, että on kohteliasta antaa joululahja, mutta ei se nyt mikään synti ole, jos lahjaa ei ole hankittu. Ainakin tiedät, että ensi jouluna et hanki lahjaa miesystävälle, jos olette vielä yhdessä.
Minäkin kerran olin deittailut tovin aikaa yhtä miestä ja oltiin joka kerta kun käytiin jossain esim. syömässä, maksettu vain omat safkat. Kerran sitten kun mentiin yhteen ravintolaan, johon minulla oli kupinki, että "kaksi lounasta yht 20€", sanoin, että mä voin tarjota tän lounaan, niin tarjoa sä sitten ensi kerralla. SItten kun muutaman viikon päästä mentiin seuraavan kerran lounaalle, niin ei hän tarjonnutkaan. Mun mielestä tuo oli jo oikeasti epäkohteliasta käytöstä ja osoitti sen, ettei hän edes ole oikeasti kiinnostunut minusta parisuhdemielessä.
Niin, mutta jos ei arvosta joululahjana virveliä, sillä ei sellaisella mtään tee, niin miksi olla miehen kanssa joka puhuu eri kieltä ja osoittaa rakkautta tavoilla, jotka ovat itselle vieraita ja jopa epämiellyttäviä? Aivan naurettavaa. Ja tuo avaa oven myös kaikenlaiselle jaskan pauhannalle siitä, että esim. seksuaalinen hyväksikäyttö tai väkivalta olisi rakkautta. Se on aivan sama mitä se toinen sen sanoo olevan, oleellista on se, antaako se itselle mitään.
etkö vieläkään lukenut edellistä viestiäni? Kerroin, kuinka molemmat alkoivat toimimaan sillä tavalla, mitä toinen arvostaa. Mies, joka ei aikaisemmin ymmärtänyt antaa lahjoja, alkoi panostamaan niihin - koska tajusi, että toiselle se on tärkeää.
Samalla nainen ymmärsi, että mies on ainakuitenkin rakastanut.