Oletteko itse kävelleet suihkuun ja osastolle synnytyksen jälkeen??
En ole kummankaan synnytyksen jälkeen pystynyt kävelemään itse vaan onkärrätty pyörätuolissa. Suihkussa kykenin käymään ekan synnyytksne jälkeen itse mutta toisessa olin niin heikkona että joutuivat pesemään sängyssä. Ei ollut voimia mihinkään ja olo oli aivan järkky.
Yleensähän sanotaan että kipu lakkaa kun lapsi on syntynyt mutta toisella kerralla tämä ei tosiaankaan pitänyt kohdallani paikkaansa. Tuskat oli ihan hirveät ja luulin että taju lähtee. Ekan synnytyksen jälkeen olo oli hyvä vaikken kävlelä jaksanutkaan.
Kommentit (69)
vaihdoin heti synnytyksen jälkeen farkut ja t-paidan päälle. En pysty käyttämään niitä sairaalan kauheita rytkyjä.
Viimeksi olisivat laittaneet mut kuuden tunnin päästä synnytyksestä kotiin, kun vauva oli ok ja itse hoitajien mielestä Niin Freeshi ;)
Osastolla lähdin lähes heti kahvilaan yhden hoitajan kanssa juomaan kupposet kuumaa.
Kummatkin synnytykset nopeita (eka 6h toinen 3h)
pari päivää synnytyksistä olen lähtenyt jo lenkille.
Johtunee myös tuo nopea palautuminen varmasti myös iästä. Täytän kohta 23v :)
Tämän takia en yleensä puhu synnytyksistäni kenenkään kanssa.
ja osastolle olisin voinut kävellä kyllä, mutta toivat automaattisesti tuolin ja mikäs siinä kärrytellessä :D
Ei se taida iästä olla kiinni, synnytin 36 ja 38 v. ja helppoa oli kuin heinänteko. DDDD
Tarkoitus ei ollut ärsyttää, vastasin vain kysymykseen. Totta kai ymmärrän, etteivät synnytykset aina mene näin hyvin ja siksi hiukan hirvittääkin tuo tuleva synnytys, tuntuu ettei minulle voi tulla kolmea kertaa peräkkäin noin helppoa synnytystä, kun kuuntelee muiden kauhujuttuja.
Vaikka toisaalta ajattelen, ettei eka synnytys ollut siinä mielessä " helppo" , että se kesti peräti 28 tuntia, josta 16 tuntia olin salissa. Mutta ilman puudutuksia olen selvinnyt molemmissa, niin kuin olen etukäteen molemmilla kerroilla toivonutkin (toiveissa mahdollisimman vähän lääketieteellistä puuttumista).
51
ja tokalla 31, joten ei ole iästä kiinni.
51
ja työnsin vauvat ( kaksoset) itse kärryissä, vaikka en ois kyllä jaksanut. Oli kaksos-perätilasynnytys ja pikkusen heikotti, mutta en kehdannut sanoa etten jaksa.
ja _hieman_ huippasi, joten sängyssä makasin ja pissasin astiaan.
Kolme kertaa synnyttänyt ja joka kerta olen noin tunnin kuluttua synnytyksestä noussut synnytysvuoteelta ja kävellyt suihkuun, peseytynyt seisaallaan ja pukeutunut itse, jonka jälkeen istunut keinutuoliin tms odottamaan että mies tuo mulle ruokaa :)
Ja noin tunti tästä olen kävellyt itse osastolle vauvakoppaa työntäen. Melkein olisin voinnut kuvitella käveleväni sinne pellolle töihin ;) ellei nyt joka kerta synnytys olisi osunut yöhön, eli olen mennyt osastolle nukkumaan.
koska sitä ennen en saanut nousta. Menin heti alkajaisiksi vessaan ja suihkuun, mut saatettiin sinne, mutta en tarvinnutkaan sitten apua. Huimasi vähän niin pyysin, josko sh voi kävellä kanssani matkan.
Yksi pitkä imukuppisynnytys takana. Kuumetta minulla oli yli 40 astetta. Hoitaja teki pesut ja sängyssä kärrättiin osastolle. Pissalakaan en saanut käydä aluksi yksin, hoitaja käytti pyörätuolissa.
Istukka ei irronnut ja jouduttiin repimään pois leikkaussalissa. Menetin paljon verta ja sain pari pussia lisäverta. Poika syntyi aamulla ja vasta myöhään illalla pääsin suihkuun hoitajan avustuksella.
mutta miten sen nyt ottaa... Kai mä itse kävelin, kätilö kyllä autto pysymään pystyssä, kun hemppa tippui sellaset 40 pykälää. Itse kyllä suihkuttelin ja kävelin sitten kohta pian huoneeseen, vauvan sänkyyn itseäni tukien. Pari päivää piti kävellä seinistä tukea ottaen, oli aika kaameaa olla 100 hempalla kun normaalisti arvoni on n. 140.
olen kävellyt itse suihkuun, salista huoneeseen ja sieltä tupakalle.
Olen myös kävellyt synnytys saliin vaivoitta kohdunsuu kahdeksan senttiä auki. Silloin en kyllä ehtinyt enää saada mitään puudukkeita, mutta onneksi kätilö sentään ehti tehdä sisätutkimuksen ennen ponnistus vaihetta! Sanoi jälkeenpäin, etten ollut sen näköinen että olisi jo niin paljon auki, minkä takia ei kiirehtinyt tutkimusta tai puudutteita.
Viimeinen synnytys oli kaikista kauhein ja sen jälkeen ei kyllä olisi haluttanut kävellä mihinkään!
synnytyksen jälkeen minut vietiin leikkaussaliin. Yritin seuraavana yönä mennä hoitajan tukemana vessaan, mutta pyörryin pöntölle, laittoivat sitten katetrin. Suihkuun pääsin vasta saatuani 4 pussia verta. En kyennyt hoitamaan vauvaa alkuun laisinkaan, hoitsut toivat syöttöjen ajaksi, mutta muuten oli kansliassa.
Olin aivan varma, että itse synnytyssalista kävelevät naiset ovat urbaania legendaa ja siihen ei voi kukaan pystyä.
Noh, seuraavan synnytyksen jälkeen minä kävin itse suihkussa ja oli vain mieletön nälkä. Kävelin itse osastolle ja valvoin puolet yöstä, kun jotenkin oli niin kauheasti tarmoa. Laittelin tekstiviestejä osaston parvekkeelta (oli toukokuun loppu) ja katselin vauvaa.
En mä mikään sairas ole, joten miksi en olisi kävellyt?
...viimeisessä meni verta vähän enemmän (800g), mutta liekö hyvän hemoglobiinin ansiota, kun ei juuri huippaillut.
Oli vaikea ja pitkä synnytys (lähemmäs 2 vrk), mutta kun sain vihdoin syödäkseni niin sitten jaksoin kyllä. Mutta olin kyllä tosi kipeä pitkään ja muuten heikossa hapessa.
Molempien synnytyksien jälkeen olen kyllä ollut muutenkin heti kunnossa. Helpot synnytykset takana. Siitähän se varmasti on paljolti kiinni.
Kakkosen synnytyksen jälkeen halusin heti kotiin. Mutta suostuin sitten jäämään yhdeksi yöksi.
Se oli IHANAA. Pesin hiukset ja lottasin vaikka kuinka kauan ja nautin siitä, että sain itseni putipuhtaaksi. Toisella kerralla tosin hoitaja sanoi, että mene varovasti, ettei ala huimata. En tajunnut miksi, olin elämäni kunnossa.
Molemmilla kerroilla kävelin itse osastolle ja työnsin vauvaa kärryssä.
Voin todella olla onnellinen helpoista synnytyksistä. Yhtäkään tikkiä ei ole tarvittu ja olen ollut heti ihan ok.
Ihmetyttää mistä johtuvat näin suuret erot synnytyksissä. Miksi jotkut ovat olleet niin heikkona, etteivät pysty kävelemään? Onko teillä ollut kamala verenhukka? Jos on niin mistä syystä?
Olen menossa kolmannen kerran synnyttämään syksyllä ja toivon,e ttä onnistaisi taas yhtä hyvin.