Kielen kehityksestä
Hei!
Meillä on poika, 2v3kk, jonka puhe laahaa jonkin verran ikäisiään perässä. Ensimmäisiä sanoja alkoi tulla 1v8kk ikäisenä, nyt puhuu jo 3-4 sanan " lauseitakin" , joskin sanoista suurin osa on sellaisia, että vain me vanhemmat ja hoitotäti ne ymmärtävät (ääriesimerkkinä " täntä" = lautanen). Osa sanoista muistuttaa tosin enemmän oikeita sanoja, mutta äänteet ovat usein mitä sattuu. Kala on " haja" , mopo on " pupu" .
En ole asiasta kovin huolissani ollut, mutta eilen lueskelin aihe vapaata, jossa joku valitti tuttavaäidistä, joka tukahduttaa 3-vuotiaan lapsensa kielen kehityksen ymmärtämällä kaikkia " jotain sinne päin -sanoja." Pahalta tuntuisi lakata ymmärtämästäkin, kun toinen kovasti kommunikoi, mutta toisaalta olen itsekin miettinyt, että missä vaiheessa (ja miksi) poika sitten alkaisi käyttää oikeita sanoja, kun noilla muka-sanoillakin tulee ymmärretyksi.
Kysymys ei ole siitä, ettei äänteitä osaisi sanoa - esimerkiksi m ja o sujuvat jossakin muussa sanassa ihan hyvin, mutta mopo on silti aina " pupu" . " Äitiä" poika ei muuten suostu sanomaan ollenkaan, vaan kutsuu molempia vanhempiaan " isiksi" . Vähänkö tulee huono äiti -olo. Toisaalta pojalla ei ole sanaa kaikille muillekaan tärkeille asioilleen, esim. autolle.
Lähinnä siis odottaisin kommentteja siihen ymmärtämiskysymykseen, eli pitääkö tässä jo alkaa heittäytyä tyhmäksi? Kokoemukset erittäin tervetulleita!
Kommentit (8)
mutta minä olen lukenut, että lasta pitäisi aina ymmärtää, jos siis oikeasti ymmärtää. Eli että ei missään nimessä saisi teeskennellä, ettei ymmärrä. Sillon lapsi masentuu eikä enää halua puhua yhtään ja pahimmassa tapauksessa luulee, ettei hänestä enää välitetä.
Ymmärrä ihmeessä kaikki, mitä lapsesi sinulle sanoo, mutta muista sitten vaikka toistaa sanat oikein perässä. Kun lapsi saa " pupu" (ihana!) niin sano, että niinpä onkin, siellä ajaa mopo.
Ei lapsi laiskuuttaan tai omasta tahdostaan sano sanoja väärin. Jos sitten myöhemminkään ei vielä tule oikeita sanoja, niin puheterapeutti osaa kyllä auttaa asiaa.
Mä en itse ole mitenkään huolestunut neitimme tilanteesta, vaikka hän ei vielä kovin paljoa puhu tai sano selkiä sanoja / lauseita!
R ja S tuottaa todella paljon vaikeuksia ja usein neiti viel venyttää alkutavun pitkästi...
Hänellä on ihan " oma kielensä" jota ymmärrän ja aijon jatkaa ymmärtämistä... Esim. äiti = ägnä, korjaan sanan usein niin että kun neiti huutaa ägnää, niin vastaan et -Äiti tulee!
Ja tähän tyyliin aijon jatkaakkin...
Mun mielestä lasta pitää yrittää ymmärtää ja jos vähänkään ymmärtää niin, ei sitä pidä lopettaa... Vaan pikemminkin pitäis varovaisesti korjata sanoja!
Kyllä nää lapset jossain vaiheessa oppii puhumaan kunnolla!!!
Jos ymmärtää teidän puhetta hyvin, osaa toimia kun kehoitatte häntä tekemään jotain niin hyvä. Ennemmin silloin olisin huolissani lapsesta jos ei ymmärrä puhetta.
Just noin minä tein meidän neitin kans että kun hän sanoi jotain " omilla" sanoillaan niin toistin sen perässä oikein. En siis korjannut sitä et ei noin vaan näin.. Jos tyttö sanoi Äittä kato popo, saatoin sanoa et No kylläpäs oli hienon näköinen mopo äidinkin mielestä jne..
Vaikkei meillä mitään hirveitä ongelmia puheenkehityksessä ollutkaan.
Omia sanoja löytyi meilläkin esim. just tuo mopo oli siis popo.
Lukekaa paljon lapsellenne, laulakaa ja ääntäkää selvästi. Puhu itseksesi;) Siis kerro mitä teet nyt ja mitä meinaat tehdä seuraavaksi. Vaikket varsinaisesti puhu lapsellesi, kerro kuitenkin ääneen mahollisimman paljon. Että hän kuulee paljon puhetta, oman leikin lomasta onkii sitten uusia sanoja puheeseensa ihan huomaamatta.
Älkää jättäkö ymmärtämättä lasta, jos olette tähän asti ymmärtäny hienosti mitä tarkoittaa. Mitä miettii pieni lapsi jos äiti ja isi ei yhtäkkiä enää ymmärräkkään.. Kannustakaa mieluummin lasta puhumaan noilla edellämainituilla asioilla esim.
Jokainen kehittyy omalla ajallaan tässäkin asiassa. Ja kyllä neuvolassa sitten puututaan jos heidän mielestään on jotain vakavampaa ongelmaa. Mitä sanottiin 2 vuotis neuvolassa? Tuskin olivat huolissaan, olisivat laittaneet teidät varmasti eteenpäin!
Kyllä se siitä lähtee, saattaa yhtäkkiä tulla kova spurtti puhumisen kanssa.
...näin mutu-tuntumalla, että kyllä se on mielestäni tärkeämpää, että lapsi saa onnistuneen vuorovaikutuksen kokemuksia. Meilläkin on 2 v. 2 kk lapsen puhe vielä epäselvää (lapsi on tosin kaksikielinen ja siihen liittyy omat ongelmansa), mutta olen huomannut, että pikku hiljaa sanat ja äänteet ovat muuttuneet yhä korrektimmiksi.
Ajattelin kirjoitella muutamia omia havaintojani :) Meillä typykkä on nyt 2v1kk ja suu käy välillä taukoamatta. Mutta usein sieltä tulee " mongoliaa" josta kukaan ei ota mitään selvää :) Sanoja on ehkäpä 100 ymmärrettävää ja jonkin verran sanoo 2-3 sanan lauseita, esim. isi tullee kottii. Huom, ollaan siis karjalasta :)
Paljon on sanojakin joista kukaan vieraampi ei kyllä takuulla ymmärrä mitä neiti tarkoittaa, ääriesimerkkinä " apti" joka tarkoittaa vettä.
Itse yritän aina jatkaa normaalisti omaa juttua eli " ai että vettä haluat, äiti laittaa" .
Tuo mongolia on kyllä hauskan kuullosta. Siinä ei ole päätä eikä häntää, tavuja vaan peräkkäin ja lähinnä kyllä käy naurattamaan kun sitä kuuntelee :) Nyökkäilen vain että jaa jaa, niinhän se on.
Siskoni poika on 3.5v ja ihan aina en minäkään ymmärrä mitä poika puhuu. Miehen siskon poika on 1.5v eikä sano kuin " tiitti" eli kiitti.
Pointtini siis tässä en itse en ainakaan hirveästi lähtisi korjailemaan tytön puheita tai ainakaan tekisi sitä että en tahallaan ymmärtäisi. Yritän siis toki sanoa ai että vettä haluat kun pyytää aptia.
Ja eiköhän se kommunikointi tosiaan ole tässä iässä tärkeintä, lauseita ehtii muodostaa myöhemminkin :)
Siellä puheterapeutti sanoi, että on hyvä juttu, että lapsella on tuota omaa puhetta, mongoliaa, niin kuin joku kirjoitti. Se on merkki siitä, että lapsi tuottaa äänteitä ja kommunikoi. Ennakoi tulevaa puhetta ja oikeita sanoja. Ja lapsen sanoessa sanoja " väärin" aikuinen " korjaa" eli sanoo saman sanan oikein. Meilläkin mopo on popo ja minä sanon mopo. Meillä ei vielä kaksi kuukautta sitten ollut kuin n. 10 sanaa ja nyt jo useita kymmeniä, hurja pyrähdys ollut tässä keväällä. Ensimmäisiä lauseitakin jo tulee: sit mennään ja äiti ajaa pyö (äiti ajaa pyörällä) jne. Itsekin jo vähän huolestuin tuossa talvella, mutta nyt huoli on väistynyt ja odotelllaan rauhassa. Kunhan oppii ilmaisemaan itseään niin hyvin, että päiväkodissa sitten syksyllä tulee jotenkin ymmärretyksi.
Lorut ja laulut, sadut ym. tukevat kehitystä. Paljonhan tuo lasten kielenkehityksen viivästymät on lisääntyneetkin. Ja ehkä niihin tartutaankin neuvolassa ja hoidossa nykyään enemmän.
Tärkeää on vielä se, että lapsi ymmärtää ohjeita ja puhetta. Kuulemma tuo viivästyminen saattaa aiheuttaa sen, että lapsi myös hitaammin ottaa vastaan kuulon varassa saatuja viestejä. Mutta kehittyy kyllä puheen tuoton yhteydessä.
Eli jos lapsi sanoo " pupu" , niin sanot " joo, mopo" . Siten lapsi ymmärtää, että häntä ymmärretään, mutta oppii samalla sen oikeankin sanan. Mitä EI pidä tehdä on se, että alkaa käyttämään näitä lapsen käyttämiä sanoja itsekin, jolloin lapsi ei opi niitä sitten.
Meillä on 1v10kk kaksoset, tyttö ja poika. Tyttö puhuu jo paljon ja uusia sanoja tulee päivittäin, pojalla on huomattavasti pienempi sanavarasto. Lukeminen muuten yleensä auttaa sanojen oppimisessa myös, että eikun lukemaan, ja paljon!
T: Piia ja riiviöt
Hei,
oma tyttö 2 vuotta, ja vasta muutama tunnistettava sana löytyy.
Sain neuvolasta vanhan vauva-lehden, jossa oli juttua kielenkehityksestä.
tärkeää on, että lapsi kommunikoi (puhe on vain yksi tapa).
Itse en aio asiasta stressata, koska neitimme kyllä tekee tahtonsa hyvin tiettäväksi.
On olemassa kaksi koulukuntaa, toisen mielestä lapsi on pakotettava puhumaan. Toinen koulukunta kehottaa välttämään pakkoa. Kukin lapsi kehittyy omaa tahtiaan.