Kun katsot miestäsi, vaikka kun hän kävelee, niin mitä ajattelet?

Minulla lapsen isän katsominen lähinnä aiheuttaa ällötystä. Inhoan hänen keikistelevää kävelytyyliään (vähän " hinttimäinen" ).



Kertaakaan en muista tunteeni sydämen väpätystä häneen katsoessani, korkeintaan lämpimän ailahduksen joskus hyvinä hetkinä. Enimmäkseen katson häneen kuin kehen tahansa tuttuun ihmiseen, vailla sen syvällisempiä tunteita.



Turha lienee sanoa, että kärsin joskus huonosta omatunnosta, koska en pystynyt tuntemaan suuria rakkauden tunteita miestä katsoessani. Ja nyt olemme eronneet - ei ihme, eikö vaan?



Olisi hauska kuulla, mitä muiden naisten päässä liikkuu omaa ukkoa katsellessa :)