Miten te suhtaudutte siihen, että teitä savustetaan työpaikalla ulos?

Mikä on työpaikka??? Voiko sitä syödä? 

Aloitin uudessa työssä, työkaverista alkoi ajan mittaan kuoriutua mitä karmaisevin psykopaatti. Hän laittoi suuhuni sanoja ja yritti saada minut siten vaikuttamaan täydeltä tomppelilta. Hän kaveerasi pomojen kanssa ja arvatenkin kertoi heille aivan täyttä kuonaa osaamisestani ja älystäni. Pomot olivat nuoria, kokemattomia ja helposti manipuloitavissa, joten heille ei tullut mieleenkään kysyä minulta suoraan asioista. Siinä vaiheessa kun minut aina keskeytettiin puhuessani työasioista (tai jopa alettiin huutamaan jostain aivan muusta), totesin että pitäkää tunkkinne. Hakeuduin firman sisällä muihin tehtäviin. 

Kamalin työpaikka, mitä minulla on ikinä ollut, nyt vasta ymmärrän, mitä työpaikkakiusaaminen on! Kauheinta on, että psykopaattikollega jatkaa käytöstään pomojen tuella, minuun ottaa nyt yhteyttä vanhan tiimin kollegat, jotka ovat nyt vuorostaan tämän psykon käsittelyssä.

Minulle ehdotettiin, että tehdään sopimus työsuhteeni lopettamisesta. Minä suostuin, koska oli aika poistua siitä paskapuljusta. Sen jälkeen nukuin yöni hyvin. 400pv työttömänä ja sitten eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Mä huomasin ensin pienet merkit, joidenkin käytöksen hienoisen muutoksen. Hienovaraisen välttelyn, onnistuneiden työsuoritteiden huomioimatta jättämisen samalla kun muita onniteltiin pienemmistä onnistumisista.

 

Kyseessä olikin sitten yhden johtoasemassa olevan pitkäjänteinen ulos savustaminen, joka onnistui, sain potkut. Tämän mustamaalaamisen kuulin myöhemmin. Olin yrityksen palveluksessa yli 10 vuotta.

 

 

Mitä rikkeitä teit?

 

Sähköinen viestintä. Kavallus. Tyypillistä tuo välistäveto. 

 

Millä alalla työskentelit?

Kuusi vuotta olin hyvä työntekijä, sitten alkoi tulla huomautuksia. En ollut osallistunut palaveriin (koska en ollut saanut kutsua), olin laittanut arkistokansion väärälle hyllylle, olin ollut poissa toimistolta luvatta...

Sain oikein sähköpostin, minkä otsikkona oli "N.N. mokat". Luin sen oikeasti vasta vuosi tapahtuneen jälkeen ja silloin jo nauroin. 

Mutta tosiaan, mokia oli niin paljon että edessä oli työsuhteen purku! Jotenkin homma haisi niin pahasti, että sain sen verran sanottua vastaan että mitäpä jos mentäisiin irtisanomisella, niin en lähde viemään juttua eteenpäin. 

Ja sitten lähdin ja oi, miten olin onnellinen ja kevyt. Ai niin,  koska tietosuojaroskis oli täynnä, kippasin paperit pihan isoon roskalaatikkoon.

Tuossa juuri luin että Nokia alkaa luokittelemaan työntekijät hyviin ja huonoihin..

Hyvät saa kannusti palkkiot ja parempaa palkkaa ja on kehittämisen piirissä esim koulutukset .....hyvien työntekijöiden pikkuvirheitä katsotaan myös läpi sormien ja heille sallitaan pieni kapinointi kuten esim jättää palaveria väliin ja lähteä omille asioille työajalla.

Huonolla työntekijällä mikään näistä ei ole sallittua vaan kaikista asioista viilataan pilkkua..

Kuuden yksikön laitos. Yksi yksikkö ei toteuttanut esihenkilön kanssa sovittuja asioita, joten jäin vain hiljaa pois ko. yksiköstä. Sinne en enää tee keikkaa, vaikka pyytäisivät. Muuten homma jatkuu niinkuin vuosikaudet tähänkin asti.

Miksi tunkisin itseäni sinne, jossa ilmeisesti ei jostain syystä kaivata?

Pistän maskin päälle ja poistun viimeisenä. Tai ylipäätään, heh. :D

Arvostan itseäni ja olen helvetin hyvä työssäni joten sanoin itseni irti. Minun tapauksessa kyseessä oli kateellinen ja katkera kakkosluokan työntekijä, eli henkilö joka oli hakenut samaa tiiminvetäjän aaemaa kanssani, häviten. Pari viikkoa katselin, sitten riitti. Aloitin uudessa paikassa seuraavan viikon maanantaina. Koska kuten sanottu, olen helvetin hyvä työssäni ja maineeni alalla on erinomainen joten voin käytännössä kävellä sisään haluamaani yritykseen, ei tarvitse roikkua paskassa ilmapiirissä. 

Itseäni alettiin savustaa ulos kun eivät tykänneet menestyksestäni. Lähiesimies ei auttanut kun apua pyysi, puhuivat paskaa selän takana, antoivat varoituksia pikkujutuista, kuulemisia joissa akkalauma halusi vain nöyryyttää. Ihan sairasta meininkiä. Pelkkiä akkoja kun esimiehinä, niin se näkyy just tuollaisena toimintana. Eivät näe isoa kuvaa, keskittyvät epäolennaisiin asioihin ja suurentelevat pieniä asioita, joiden käsittelyyn käyttävät työaikaa aivan liikaa.

Se on jo vaaranmerkki kun palaverikutsuja ei enää tule.

Jäin saikulle, enkä mennyt enää sinne töihin. Hommasin toisen työpaikan ja sitten sanouduin irti. Löytyikin hyvä ala ja aloin myöhemmin yrittäjäksi. 

Kävin vuoden päästä ihan huvikseni kävelemässä myymälän läpi, eikä vanhoista työkavereista ollut kuin yksi jäljellä. Savusti ulos vissiin ne muutkin.

Homma meni niin tukalaksi että lähdin pois. Joka viikko tuntikaupalla ylitöitä (plus pitkät työmatkat joka päivä), osaamiseni vähättelyä, uhkailua, kiroilua, huutamista ja selkäni takana pahan puhumista esimiehelleni.