Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset menee ihmettelemään ruokakauppaan ja vielä mahdollisimman keskelle käytäviä
16.12.2025 |
Millaista elämää nämä ihmiset elävät jotka menevät kauppaan ilman mitään suunnitelmaa ja jäävät sitten pohtimaan otetaanko tänään basilika vai paprikatomaattimurskaa. Eikä tämäkään niin ihmeellistä ole, välillä haluaa olla luova, mutta mikä saa ihmisen asettamaan ostoskärryt, jotka ovat 3/4 koko käytävän leveydestä, POIKITTAIN siihen käytävälle ja todennäköisesti vielä omaan ahteriin kiinni.
Kommentit (28)
Kärreissä on pyörät, tönäisen sivuun niin mahtuu menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen enemmän niitä ihmisiä, jotka kulkiessaan tukkivat koko kulkuväylän hortoilemalla kärryt sivuluisussa laidalta toiselle. Mistään et pääse ohi ja juuri kun ajattelet, että nyt pääsen tuosta vasemmalta, niin askel kaartuukin jo sinne. Joillain ihmisillä ei ole mitään havainnointikykyä eivätkä he tajua tai huomaa muiden ihmisten läsnäoloa.
Kokevat olevansa sen verran havaintokykyisiä ettei huoleta.
Enemmän ärsyttäää ne akat, jotka jäävät hyllyjen ja altaiden esteeksi juoruamaan.
Meidän kirkonkylän marketissa on sellainen käytäntö, että kuulumiset vaihdetaan hevi-osastolla! Se on siinä heti ensimmäisenä kun tullaan kauppaan sisään niin siinä onkin sitten kätevä jäädä rupattelemaan naapurin Mirmelin ja Erkin kanssa. Ja kaikilla tieten ostoskärryt. Ei oikein muut asiakkaat pääse keräämään porkkanoita ja banaania eikä vaakalle varsinkaan.
Monet suomalaiset on myös tosi moukkia tullessaan aivan siihen iholle, kun maksan ostoksia kassalla. Välillä tekee mieli käyttää jopa omia kyynärpäitä, kun ei meinata antaa asioida rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ihmiset usein myös pitävät torikokouksia tuttaviensa kanssa kaupassa, ja parveilevat suurena, äänekkäänä laumana tukkien käytävät.
No kysymykseen en osaa vastata, mutta toinen näkemys on.
Kun asuu kaupungissa, ja asioi ihan missä tahansa, niin siellä voi olla joku muukin. Koska tämän tietää jo lähtiesään, niin sitten mennään sen mukaan. Siellä asioidessa voi mennä paljon enemmän aikaa, kuin on ajatellut, ja tämäkin otetaan huomioon.
Jos joku on tukkeena, niin pyydän vain tilaa, ja se ratkesi sillä.
Jos kassalla on hidas tuumailija, niin ei haittaa. Tähän olin jo varautunut.
Jos joku häslää parkkipaikalla, ei haittaa, ajelen kauemmas, ja kävelen sieltä.
Jos joku jää kassanhihnan päähän järjesteleen kuittejaan, ei haittaa, saan omat ostokset rivakasti mukaan.
Mun on tietysti helppo puhua, kun olen asunut kaupungissa aika pitkään, ja tottunut muihin ihmisiin.
Mutta vielä ihmettelystä :
En ole täysin immuuni ympäristölle minäkään. Ihmettelen ihmisiä, jotka kulkee jalkakäytävällä naama kiinni puhelimessa, usein rinnatusten. Tätä näkee jopa pyörätiellä. Salilla istutaan laitteissa kauan, ja koko ajan sormet näppäimillä, sarjojen välit 5-10 min. Metrossa puhutaan kännykkään huutamalla, ja usein on vielä kaiutin päällä. Missään ei nähdä ympäristöä, nähdään vain se kännykkä omassa kädessä. Huutopuheluita jopa kirjastossa. Kävellään suojatielle mistään piittamatta, ja katellaan kännykkää jne jne
Kuten huomataan, niin kaikki me ehkä jotain ihmetellään kuitenki. Silloin täytyy palata kirjoituksen alkuun. Eli : siellä voi olla joku muukin .
Minä pysähdyn nykyään ruokakaupassa monen monta kertaa ihmettelemään miten hinnat ovat taas nousseet!